Yleiskeskustelu

Totuus näyttää tarvitsevan oman osastonsa keskustelulle, joka ei suoranaisesti liity mihinkään tiettyyn artikkeliin. Myös sunell.fi-sivujen sisältö tuntuu silloin tällöin antavan aihetta julkiseen mielipiteenilmaisuun. Jos sinusta tuntuu, että sähköpostipalaute ei riitä, vaan haluat saada asiasi muidenkin luettavaksi, voit kirjoittaa nyt tänne. Tämän yleiskeskusteluartikkelin kommenteissa voi tuoda esille aiheita, joille ei löydy sopivaa isäntäartikkelia Totuudesta, samoin kuin mitä tahansa sunell.fi-sivujen aihepiiriin liittyvää.

2 kommenttia

  1. Ajatuksesi yleiskeskustelupalstasta on mitä kannatettavin ja tervetullein!

    Tarkoitin ”Mellunkylän kontrapunktin” koneosio-peräänkuulutuksellani sitä muisti-illuusiotani, että ko. kappaleessa olisi konsertissa ollut teknahtava äänimaisema ”taustalla”, mutta voi olla, että se kuului ”No, tervetuloa” teokseen.

    Kuten konserttiarviossani esitinkin, sekoittuivat nuo kaksi kappaletta päässäni yhdeksi kokonaisuudeksi.

    Kuuntelin juuri ”Mellunkylän” oikeilla kaiuttimilla – ei siis tietokoneen omilla – todella lujaa, ja korvani löysi mahdollisesti itse aistiharhaisemansa, toistuvan alaspäisen glissando-kuvion, mutta sitä ei EHKÄ alkujaan säveltäjä ole kappaleeseen säveltänyt, vaan kyseessä lienee kaikille hyville minimalistishenkisille kappaleille ominainen piirre, jonka seurauksena korva kera kuulijansa alkaa ”luoda” toisteisista kuvioista ”haamukuvioita” – varmaan joku on jossakin tälläisestäkin aiheesta vääntänyt väitöskirjaa, sano…

  2. Nyt tajuan mielteesi. Pyytämättä ja yllätyksenä -kappaleen eräänlaisena codana oli noin minuutin mittainen jakso, jossa aulahälinämateriaalista tehtiin resonaattoriefektillä Mellunkylän kontrapunktin alun motiivi (tai teema, kuinka haluatte). Motiivi soitettiin neljästä kaiuttimesta niin, että syntyi kaanon. Tämän tarkoitus oli enteillä seuraavaksi alkavaa oikeaa Mellunkylän kontrapunktia. En oikein itsekään tiedä, mihin kappaleeseen jakso virallisesti kuuluu. Äänimateriaalin puolesta edellisiin, mutta sävelaiheiltaan seuraavaan kappaleeseen. Ehkä vielä onnistun toteuttamaan jutun teknisesti niin, että tämä osuus toimii saumattomana siltana kappaleiden välillä.

    Kappaleiden rajat menevät mielestäni seuraavasti: No, tervetuloa. ovien avaamisesta (voi myös ajatella, että kappale on käynnissä jo silloin, kun yleisö hälisee aulassa ja salaäänittäjä liikkuu yleisön joukossa) siihen asti, kun puhelinrytmi on tullut mukaan ja tempo on laskenut 130:stä 76:een. Tästä alkaa marimbansoitto ja samalla Pyytämättä ja yllätyksenä. Mellunkylän kontrapunkti alkaa selvän tauon jälkeen akustisella marimbansoitolla.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *