Juurikkalahti

Käytöstä poistetut rautatieseisakkeet eivät ole juuri minkään näköisiä. Viitat ja nimikilvet on viety pois ja laiturit kaivettu kaivinkoneella ylös, niin että niiden muinaista sijaintia saa arvailla. Koivikko peittää maisemaa, ja itse ratapenkkakin työntää heinää ja männyntaimia. Täällä tosin tienreunat on niitetty: entisen seisakkeen kautta kuljetaan rannassa oleville mökeille ja laitureille. Toinen raide on purettu, joten puutavaran lastaus lienee päättynyt lopullisesti. Sisääntuloteiden haarassa on jätekeräilypiste, jota valvoo videokamera.

Ilma on lattean pilvinen, joten valokuvaajan on yritettävä taikoa kuviin eloa värikylläisyys- ja kontrastinappuloilla. Paikan oma taika on näkymättömissä, mutta asiantunteva kulkija tietää, miten sitä voi yrittää manata esiin. Niinpä resitoin ulkomuistista ääneen: ”Juna tulee aivan kohta. Onko sinulla rahaa?” ”On riittävästi. Mikset sä voi ottaa mua mukaan?” ”Tämä on sellainen asia, joka minun täytyy hoitaa yksin. Mutta odotan sinua Pariisissa, pohjoisella rautatieasemalla, kesäkuun viimeisenä päivänä kello 18. Tuletko?” ”Yritän.”

Resitointi näyttää onnistuvan, sillä pilvet rakoilevat ja aurinko valaisee maisemaa synnyttäen varjoja ja kirkastaen värejä. Popliinitakkinen ja huivikaulainen Matti Pellonpään haamu ilmestyy radan reunaan ja tähyää ääneti pohjoiseen kaartuvaa rataa. Olen kuulevinani kiskobussin moottorin äänen ja taidan myös haistaa dieselin katkun. Tuntuu sopimattomalta jatkaa kuvaamista, joten pakkaan kameran reppuun ja lähden polkemaan kohti pohjoista.

Etelään
Etelään

Tässä vielä paikan sijainti Kansalaisen karttapaikassa ja Googlen kartoissa.

Pohjoinen vasemmalla, etelä oikealla
Pohjoinen vasemmalla, etelä oikealla

12 vastausta artikkeliin “Juurikkalahti”

    1. Joo, itse asiassa olen tänään oppinut uusia asioita Apertuurista ja saatan vaihtaa kuvat vielä kerran. Eteläkuvan taivas pitäisi saada elävämmäksi.

  1. Mainostin Arvottomien junat -juttua Resiina-keskustelussa. Lainaan tähän siellä esittämäni puheenvuoron.

    Kohtaus on tehty viidellä kuvalla, joista juna on mukana kolmessa viimeisessä. Junan lähdöstä on kaksi kuvaa: neljännessä nähdään Veera seisomassa vaunun oviaukossa ja viidennessä Manne katsomassa loittonevaa junaa. Koska varmaankin käytettiin vain yhtä kameraa, junan lähtö on täytynyt kuvata kaksi kertaa. Ehkäpä junan aikataulu tällä leppoisalla rataosuudella antoi periksi, jotta voitiin peruuttaa kerran seisakkeelle viimeistä kuvaa varten. Näin myös saatiin Hämäläinen pois junasta, eikä häntä tarvinnut lähteä hakemaan Vuokatista.

    Pilvien asennot näyttäisivät vahvistavan tämän järjestyksen. Niin ikään pilvet ovat eri lailla kahdessa ensimmäisessä kuvassa (saapuminen seisakkeelle ja suutelo), joten ne lienee kuvattu hyvissä ajoin ennen junan saapumista (joka lienee aito ja aikataulun mukainen). Nyt pitäisi vielä selvittää junan aikataulu 1982.

    Mannehan olisi päässyt Sotkamoon suorempaakin reittiä, mutta ehkä hän tarvitsi aikaa keskittyäkseen vaativaan tehtäväänsä.

    1. Seitsemestä kuvasta (Ehkä vähempi olisi riittänyt. Fotari suosittelee, että kuvat menevät 25–40 prosenttia limittäin). Pohjoinen on vasemmalla. Käänsin myös ylemmät kuvat samaan järjestykseen.

  2. Juna on melkoisella varmuudella iltapäivällä kulkenut H 865 Joensuusta Kontiomäelle, joka vuosikaudet käytti suht samaa aikataulua (ja kalustoa!). Joensuusta n. klo 13.30 ja Kontiomäelleä n. klo 18.10. Juurikkalahdessa se pysähtyi n. klo 17.45.

    1. Jos kohtauksessa on iltapäiväjuna, tässä kuvassani Kontiomäen asemalle keskellä päivää saapuva lättä ei kuljeta Veeraa. Harmin paikka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *