Kokeilin Totuudessa puolisen vuotta Google-mainoksia. Totuuden lukijamittarit näyttivät vähintään muutamia kymmeniä kävijöitä päivää kohti, joten kuvittelin, että siitä joukosta jokunen innostuisi klikkaamaan – vaikka vain uteliaisuuttaan – sivun reunaan ja pohjalle arvottuja mainoksia. Ehkäpä saisin kerättyä edes Kapsin jäsenmaksun verran rahaa, niin että blogi kustantaisi itsensä.…
Vuosiarkistot: 2010
69 artikkelia
Panoraama Dzapowa-jäätiköstä, jota ympäröivät Dzapowa Ri 3, 1 ja 2. Paluumatka perusleiristä sujuu rivakasti, ilma on kirkas, vain korkeimmilla huipuilla käy raikas tuuli (Cho Oyun huipun pilvi pilkistää Dzapova Rin kakkoshuipun takaa). Kohta tämän kuvan ottamisen jälkeen retkikunta joutui tosin kunnon hiekkapuhallukseen kuvan vasemman reunan kukkuloiden tienoilla.…
Sitten maltillisempi panoraama. Nangpa Lan Nepalin puoleiset terävät huiput tuottivat kansanretkeilijälle paljon iloa esiintyessään mitä vaihtelevimmissa valaistuksissa ja pilviverhoiluissa. Aiheesta tulee tänne aikanaan aivan oma juttunsa.
Tämä kuva on koottu vain seitsemästä valotuksesta. Hugin suoriutuu tehtävästä leikiten, eikä ohjelman työskennellessä ehdi edes teetä laittaa kiehumaan, niin kuin fotarin kanssa (no joo, muisti on sittemmin tuplattu 8 gigaan).…
Tämä yltiöpanoraama on jo niin epärealistinen, etten kehdannut laittaa sitä Panoramioon, nimestä huolimatta. Kuvan laajuus on jotakuinkin 270 astetta: vasemmalla on suurin piirtein etelä, keskivaiheilla länsi ja oikeassa reunassa itä. Se on koottu 18 eri otoksesta, jotka Hugin yhdisti automaattitoiminnolla, käsin koskematta, enkä minä ole löytänyt kompositiosta virheitä.…
Lumisateisen päivän jälkeen tuli pakkasyö, ja maisema pysyi valkaistuna seuraavankin päivän. Oli siis päätetty laskeutua ykkösestä perusleiriin odottelemaan. Nyt suunnitelmaksi tuli se, että jos on pari kolme poutapäivää, voidaan yrittää akklimatisoitumisnousua kakkoseen. Puhuttiin myös lokakuun 3:nnen päivän kohdalle osuvasta sääikkunasta, jolloin olisi mahdollista yrittää huipulle.…
Minulla on syötteenlukuohjelmassani (tätä nykyä Vienna) tilattuna 178 blogia, uutissyötettä ja muuta sellaista WWW-sivua, joka tarjoaa sisällöstään RSS-syötteen. En voisi kuvitella, että päivittäin klikkailisin selaimellani auki 178 veppisivua vain tarkistaakseni, onko niihin tullut uutta sisältöä. En, vaikka kaikkien osoitteet olisivat tallennettuina kirjanmerkeiksi selaimen muistiin.…
Lumentulo jatkui yöllä ykkösleirissä. Aamun valjetessa kiipeilijät alkavat kömpiä teltoistaan ja pudotella lumia. Kiirettä ei tunnu olevan, sillä taivas on pilvessä, näkyvyys kehno ja lunta saattaa hyvinkin tulla lisää. Kukapa sitä väkisin tyrkyttäytyisi matkaan ensimmäisenä polkua avaamaan, kenties vyöryjä uhmaamaan.…
Yöllä oli tullut lunta, ja jäätornit olivat saaneet uuden valkaisevan peitteen vanhan jään päälle. Jäätikölläkin oli reitin löytäminen helppoa, kun monet kymmenet kulkijat olivat tehneet polun näkyväksi. Tosin sinne oli syntynyt myös vääriä polkuja, mutta vaaraan ne eivät johtaneet. Lievään ärsytykseen kylläkin: kulkiessaan jonkin matkaa väärällä polulla likellä jäätorneja parin japanilaisen kiipeilijän perässä kansanretkeilijä sai kuunnella Deep Purplen Highway Staria, jota nämä huudattivat soittimestaan.…
Toinen peräkkäinen lepopäivä perusleirissä. Ilma on kirkas, joten ympäröiviä maisemia tulee kuvattua reippaasti. Kuvaan muun muassa perusleiripanoraaman, joka päätyi jo Kainuun Sanomiinkin. Vasta illalla, kuutamokuvan oton jälkeen, alkaa pilvistyä ja vuori peittyy harsoon.
Perusleirissä Max ”viihdyttää” väkeä valmistautumalla vetämään suustaan tongeilla lohjenneen ja kipeän hampaan.…
Kun perusleirissä on aurinkoista ja lämmintä, on hyvä pitää huoltopäivä. Keittiöpoikia pyydetään täyttämään letkulla ja suihkusuuttimella varustettu muovisäkki lämpimällä vedellä. Säkki ripustetaan suihkuteltan kattoon ja sitten suihkutellaan. Vaihdetaan puhtaat alusvaatteet ja seuraavaksi haetaan keittiöstä vadillinen vettä. Pestään pyykkiä ja ripustetaan vaatteet narulle.…
Ykkösleirissä nukutun yön jälkeen lähdettiin koettamaan kiinteissä köysissä kiipeilyä. Ykkösen yläpuolella reitti seuraa hienoa länsiharjannetta, josta on hyvä näköala molemmille puolille. Kiinteät köydet alkavat parin loivemman rinteen jälkeen, kun mäki jyrkkenee liki 40 asteeseen. Nousukahva kiinni köyteen, sulkurengas toisen narun päässä sen taakse, kahva oikeaan ja hakku tahi sauva vasempaan käteen ja menoksi: kahvan liu’utus, vasen jalka eteenpäin, sitten oikea jalka.…
Perusleirissä vietetyn lepopäivän jälkeen lähdettiin taas ykkösleiriin 6400 metriin, ja tällä kertaa siellä oli tarkoitus yöpyä. Liikkeellelähdössä ei pidetty kiirettä, sillä matkaan kuluisi nelisen tuntia, ja ykköseen ei haluttu saapua liian aikaisin värjöttelemään. Mikäpä aurinkoisessa leirissä olisi päivää paistatellessa ja maisemia ihaillessa, mutta tämä päivä oli pilvinen ja ylhäällä harjanteella todennäköisesti myös tuulinen ja viileä.…
Ykkösessä käynnin jälkeen oli lepopäivä. Leirin hiljensi yöllä satanut lumi, ja lunta putoili taivaalta myös pitkin päivää. Tältä näytti maisema, kun kansanretkeilijä kömpi ulos teltastaan. Iltapäivällä pakasti, joten lumi jäi maahan.
Kansanretkeilijä arvasi oikein, missä päin leiriä olisi vuorella henkensä menettäneiden kiipeilijöiden muistomerkkejä.…
Kun henkimaailman asiat oli saatu kuntoon, oli aika ryhtyä siihen puuhaan, jota varten tänne asti oli hankkiuduttu, eli vuorelle kiipeämiseen. Ohjelmassa oli käynti ykkösleirissä, huolellisen akklimatisoitumissuunnitelman mukaisesti kuitenkin ilman yöpymistä. Samalla ykköseen kuljetettaisiin sellaisia varusteita, joita tarvittaisiin vasta ylempänä vuorella.…
Jotta retki onnistuisi hyvin ja onnettomuuksilta vältyttäisiin, retkikunnalle täytyy hankkia korkeampien voimien siunaus. Siksi ennen vuorelle kiipeämistä järjestetään puja.
Juhlaa aletaan valmistella heti aamusta. Valmiina olevaan kivijalustaan kiinnitetään puinen salko, josta rukouslippujen narut viritetään kaikkiin ilmansuuntiin. Retkikunnan sherpat vetävät rullalta uusia kirkkaita viirejä ja vetävät narut niin, että viirit sulkevat piiriinsä koko leirin.…
Ensimmäinen aamu perusleirissä (5700 m) valkeni aurinkoisena. Retkikunta totutteli oloonsa ympäristössä, joka oli oleva koti ainakin seuraavat kolme viikkoa. Ruokailuteltasta tuli heti oman leirin sosiaalinen keskus. Vieressä olivat keittiö- ja varastoteltta ja parinkymmenen metrin säteellä retkeilijöiden omat teltat ja suihkuteltta sekä leirin laidalla vessa.…