Spotify

Spotify on niin hieno hanke, että sen soisi menestyvän. Ideanahan on tarjota musiikkia kuunneltavaksi tietoverkon kautta tietokoneilla ja mobiililaitteilla. Yhtäkkiä on käytettävissä valtava määrä musiikkia aivan luvallisesti suoraan kodinkoneelta, ei tarvitse mennä edes kirjastoon hakemaan levyjä.

Musiikki lähetetään virtana (streaming), joten kuuntelija ei periaatteessa pysty tallentamaan sitä laitteeseensa, mutta koko musiikkitarjonta on käytettävissä aina kun laite on verkossa. Musiikin jakelussa käytetään vertaisverkkoa, jolloin jokainen vastaanottaja on samalla lähettäjä. Hajauttamalla tietovirrat verkkoon jakelu on saatu tehokkaaksi ja katkottomaksi. Kuunteluun käytetään Spotifyn omaa ohjelmaa, tekniikka ei siis ole avoin.

Tarjolla on maksuton mainosrahoitteinen versio ja kuukausimaksullinen palvelu. Maksamalla pääsee eroon mainoksista, voi käyttää mobiiliversiota ja tallentaa kappaleita kuunneltavaksi verkkoyhteydettömässä tilassa. Osa musiikista on myös tarjolla ostettavaksi mp3-tiedostoina. Ilmaisversion hankkimiseen taitaa vielä tarvita ”kutsun”, jonka voi saada maksullisen version käyttäjältä tai hyvällä tuurilla netistä.

Onko syytä olla innoissaan? Miten Spotifyn käy?

Kuuntelijan lienee syytä olla innoissaan. Musiikkia on tarjolla paljon ja monenlaista. Musiikkia myös löytää haulla melko hyvin. Olin tosin pitkään sitä mieltä, että en ryhdy maksavaksi asiakkaaksi, ennen kuin on mahdollista hakea säveltäjän mukaan, mutta saatan vielä joskus syödä sanani. Taidemusiikkihan yhdistetään yleensä säveltäjään, mutta poppi ja rokki esittäjään. Spotifyssä hakumääreinä voi käyttää esimerkiksi sanoja ”title”, ”artist”, ”album”, ”genre” ja ”year”, muttei ”composer”. Yllättäen haku taidemusiikkisäveltäjän nimellä kuitenkin usein toimii, sillä säveltäjän nimi sisältyy yleensä äänitteen otsikkoon. Tietävämpi voi myös kirjoittaa hakukenttään vaikkapa ”BWV”, jolloin löytää Bachia. Mutta yritäpä hakea sanoilla ”holland dozier holland” tai ”leiber stoller”: jonkin verran kappaleita löytyy, mutta vain silloin kun nämä säveltäjät sattuvat esiintymään äänitteen otsikossa. Kuitenkin Spotifyssa on runsaasti mainittujen lauluntekijöiden tuotantoa, mutta sitä pitää osata etsiä esittäjien nimillä. Normaalin popinkuuntelijan ei siis oleteta tietävän kappaleiden tekijöitä.

Spotifyn hakua käsittelevä ohjesivu on päivätty tammikuussa 2008. Jos tietokannan rakenne on tehty tuohon mennessä valmiiksi ja sen jälkeen on keskitytty vain musiikin lisäämiseen, lienee turha toivoa, että hakuominaisuuksia enää parannettaisiin. Kukapa sinne syöttäisi jälkikäteen miljoonien kappaleiden tekijätiedot?

Onko musiikin tekijöiden ja esittäjien syytä riemuita? Luultavasti ei. Suuret levy-yhtiöt ovat hankkineet osuuden Spotifyn omistuksesta, mutta taiteilijain työ on luovutettu levitykseen käytännössä ilmaiseksi.

Entä rupeaako firma joskus tuottamaan? Millainen rahamäärä odotetaan saatavan maksavilta kuuntelijoilta ja kuinka paljon mainoksista? Ainakin Suomessa vaikuttaa siltä, että mainostuottoihin ei juuri uskota. Musiikin seassa lähetettävät äänimainokset ovat niin karmeita, ettei niille voi kuvitella muuta tarkoitusta kuin kuuntelijan pelottelemisen maksulliselle puolelle. Kysymys: missä kohtaa tässä ääniaallon kuvaajassa on Beach Boysin musiikkia ja missä kohtaa uhkapelimainos?

Jumalallista musiikkia ja saatanallis-perkeleellinen mainos

Minä ainakin sietäisin sivistyneet mainokset, jotka eivät aiheuttaisi sydänhalvausta. Nykyään tuntuu kerrallaan pyörivän enintään kaksi mainosta, jotka arvotaan sinne tänne musiikin sekaan. Minkäänlaista mainosten kohdistusta kuunnellun musiikin mukaan ei ole havaittavissa.

En tiedä, miten mainonta toimii muualla. Olen kuullut, että brittiläiset mainokset olisivat siedettäviä. Spotifyhan toimii nykyään vasta pohjoismaissa, briteissä, Ranskassa ja Espanjassa. Usaan kuulemma aiotaan levitä tänä vuonna.

8 kommenttia

  1. Hassu yhteensattuma, että Matti kirjoitti Spotify’sta juuri tänään (tai siis eilen…) – samana päivänä, jona itsekin tajusin ko. järjestelmän autuuden ihan työnikin kannalta. Toimin klassisen kitaran opettajana, enkä edes oleta, että enemmistö oppilaistani (valtaosa lapsia – teini-ikäisiä, tosin nykyään myös -/+ parikymppisiä sekä muutama hieman heitäkin iäkkäämpi henkilö) kuuntelisi klassisia kitaralevyjä – tai muutoinkaan länsimaista taidemusiikkia – enkä voi alkaa velvoittaa heitä/heidän vanhempiaan ostamaan levyjä, joissa on ehkä yksi oppilaan soittama kappale, mutta kuitenkin näillekin tekisi hyvää kuulla niitä läksykappaleita ihan ”virallisestikin levytettyinä” versioina, sillä levytys todistaa sen, että kyseessä on ihan ”oikea” musiikki, eikä mikään pelkästään oppilaiden kiusaksi sävelletty harjoitusmateriaali.

    Voin toki itsekin soittaa tunnilla heidän läksykappaleensa, mutta se ei aina riitä todistamaan musiikkia ”oikeaksi”; virallisen levyn auktoriteettiarvo voi olla melko tuntematonta opettajaa suurempi…

    Mitä siis teen? Tajusin juuri tänään, että kevät tulee kohisten ja nopeasti, ja niin myös musiikkioppilaitosten tasosuorituskokeet (ent. ”kurssitutkinnot”), ja joillekin oppilaille soitetun musiikin kuuleminen levytettynä versiona voi avata uusia maailmoja – siitäkin huolimatta, että länsimaisen taidemusiikin opetuksessa kappaleen alkuperäinen versio on nuotti, ei mikään levytys.

    Aloin etsiä oppilaidenkin soittamia kappaleita Spotify’sta, ja ihan alkeistason kappaleita ei juurikaan ole (koska niitä ei ole virallisesti levytettykään, tosin yhä useammin nuottikirjojen ohessa on CD-levy kirjan kappaleista), mutta jo hieman kehittyneempiä taso ”kakkosen” piisejä voi jo löytää – vaikeammista puhumattakaan – ja voin sitten kulloisenkin oppilaan mukaan koota oman soittolistan kappaleista ja lähettää sen sähköpostina oppilaalle kehotuksen ”kuuntelepa nämä” kanssa – AIVAN MAHTAVAA!

    On totta, että artistin kannalta Spottari on hieman kaksipiippuinen asia – aivan, kuten Matin linkittämästä Lady Gaga-esimerkistäkin ilmenee – ja ajattelin tänään myös kuinka asiaa voisi tulevaisuudessa kehittää, mutta en ole vielä ratkaissut asiaa…

    Itselleni kynnys maksuversioon siirtymiseen on toistaiseksi melko korkea lähinnä siksi, että ajattelutapani mukaan maksun vastikkeeksi pitäisi saa jotain konkreettisesti omistettavaa. Jos maksaisin Spottarista vaikkapa neljä vuotta putkeen, ja sen jälkeen lopettaisin palvelun käytön, tai Spotify’lle instituutiona tapahtuisi jotain (se kaatuisi tms.), saattaisin tuntea maksaneeni tyhjästä ilmatilasta vailla konkreettista vastiketta.

    Maksan toki internet-liittymässäkin ”tyhjästä ilmatilasta”, mutta hyväksyn ja ymmärrän sen, enkä koe siinä ongelmaa, mutta mieltyessäni konkreettiseen äänitteeseen x niin paljon, että olisin valmis siitä maksamaan, niin haluaisin sen jossakin formaatissa myöskin omistaa, ja tätä tarvetta esim. iTunes-kauppa palvelee verrattain hyvin; kun olen ostanut ensin musiikin bitteinä tietokoneelleni, voi polttaa siitä vielä CD-/DVD-levyjä (vaikka eipä sellaisille käytännössä ole enää hirveästi käyttöä).

    Mietinkin, voisiko jonkinlainen iTunes’in ja mainosrahoitteisen Spotify’n risteytys olla mahdollinen. Ensimmäinen kuuntelukerta – oli kyseessä sitten yksittäinen kappale tahi kokonainen albumi – olisi ilmainen, toisella kerralla kaikista kappaleista voisi kuunnella vain puolet (tämäkin ilmaiseksi), ja kolmannella kerralla olisi vaihtoehtona pientä maksua vastaan kuunnella koko levy/kappale streeminä ilman mitään mahdollisuutta kuunnella samaa levyä/kappaletta enää neljättä kertaa, tai sitten maksaa hieman enemmän (keskimääräinen iTunes-hintataso mielestäni aika ok) ja samalla siirtää äänite omalle koneelle, aivan kuten iTunes’issakin tapahtuu.

    No; en tiedä kuinka kehityskelpoinen idea tuo on, mutta selvää on kuitenkin se, että musiikkibisnes tulee jatkuvasti muuttumaan ja sen on pakko keksiä uusia keinoja pysyäkseen hengissä. Suurten levy-yhtiöiden yksinvallan aika alkaa olla ohi, mutta ongelmaksi voi muotoutua se, että teoriassahan artisti voi itse myydä musiikkinsa ilman välikäsiä – mikä on hieno asia – mutta tarjonta on jo nyt niin valtaisaa, että kuinka hyväkään yksittäinen artisti saa itsensä huomioiduksi tässä valtavassa bittimusiikkiavaruudessa?…

    Elämme mielenkiintoisia aikoja.

    1. Pohdiskelemasi porrastettu maksu on liian monimutkainen. En oikein usko, että nykyiseen jaotteluun (kuukausimaksullinen, mainoksellinen, yksittäisten kappaleiden ja albumien ostaminen) voi lisätä kategorioita asiakkaan hämmentymättä. Ja jos asiakas menee ymmälleen, kauppa kärsii.

      Ja musiikin ostaminen omaksi on tosiaan jo mahdollista Spotifyssakin. On siellä klassista kitaramusiikkiakin kaupan, katsoin juuri.

      Jos vaikka haluaisin ostaa jumalan sanaa eli Beach Boysin Pet Sounds -levyn (sisältää sekä mono- että stereoversion, 27 kappaletta, kesto noin tunnin) mp3-tiedostoina, 320 kb/s, se maksaisi kuusi euroa. Klikkaus, kauppaehtojen hyväksyminen, luottokorttitiedot ja sillä selvä. Taidankin kokeilla jollakin semmoisella levyllä, jota minulla ei vielä ole.

      Sellainen pieni hidaste Spotifyn oppilaskäytössä on, että ilmaisversion saamiseksi joutuu näkemään hieman vaivaa, kun ensin täytyy saada jostakin kutsu.

  2. Kysymys: missä kohtaa tässä ääniaallon kuvaajassa on Beach Boysin musiikkia ja missä kohtaa uhkapelimainos?

    Se hirveä mainos taitaa olla se betonimuuri…

    1. Aivan. Se hyvä puoli tuommoisissa mainoksissa on, että ne on helppo löytää ja poistaa äänitiedostosta, jos haluaa kikkailla ja äänittää musiikin omaan kodinkoneeseensa.

  3. Sellainen pieni hidaste Spotifyn oppilaskäytössä on, että ilmaisversion saamiseksi joutuu näkemään hieman vaivaa, kun ensin täytyy saada jostakin kutsu.

    Totta, mutta kauttarantain on tullut ilmi, että aika monella oppilaallakin on jo Spotify käytössään, ja ilmeisesti tiettyä sukupolvea edustavat vanhemmat ovat ihan itseäänkin varten hankkineet maksuversiollisia versioita ko. palvelusta.

    Mitä ilmaisversion hankkimiseen tulee, niin melko helposti sellaisen saa ilman kutsuakin.

  4. Jep. Kyllä Spotify on hieno keksintö. Teostohan muuten teki sen kanssa sopimuksen korvauksista ja niiden jakoperusteista vasta vuoden vaihteessa, joten en usko että tuo tilanne mikään hirveän huono loppupeleissä on.

    Tuo säveltäjä/sanoittaja -haun puuttuminen kyllä kyrpii meikäläistä. Kirjoitin siitä Blogiini (ks. yllä).

  5. On Spotify kyllä sellanen palvelu, jota ei oikein voi edes uskoa todeksi.

    Tulee ihan mieleen se kun Wikipedia tuli. Kaikki tieto joka ennen oli ollut kiven alla ja maksullista, avautui yhtäkkiä kaikkinensa silmiemme eteen.
    Sama homma tämän Spotifyn kanssa…
    Mainokset ei itseäni ainakaan haittaa, koska niitä tulee kohtalaisen harvoin.

    Spotifyn saaminen iPhoneen on kyllä mahtava ominaisuus. Sen takia voisin melkein maksaa sen kymmenen dollaria kuussa.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *