Namaste, pentele

Kylla kansanretkeilijan kulttuurimatkailuinto on nyt aika vahissa. Pakolliset temppelivierailut on tehty seka hindu-, buddha- etta apinatemppeliin. Hindutemppelialueella joen rannassa karytettiin lihaa ja varikkaasti maalatut pyhat miehet esiintyivat turistien kameroille. Buddhan puolella oli jotenkin siistimpi ja kaupallisempi meininki. Kaikki on tietty tuhansia vuosia vanhaa, ja paikat ja tavat nykyaan aivan samat kuin silloin kun kainuulaiset vasta laskeutuivat puista. Rasittavan kansanretken jalkeen tuntuu vain olevan vaikeaa innostua ja haltioitua. Taitaisi olla parempi tulla paikkakunnalle muutamaa paivaa ennen seuraavaa kansanretkea ja katsella paikkoja hieman etukateen valmistautuneena.

Kathmandun turistialue on kavelty ja ulkoa opittu ja kavelyretkien piiria vaha vahalta laajennettu ymparistoon. En tieda voiko tasta kaupungista oppia pitamaan, nyt ei ainakaan vaikuta silta. Melu ja tungos hermostuttavat, samoin kaupustelijat, jotka jostakin syysta eivat ymmarra sanaa ”ei”, vaan kuvittelevat, etta kun turistin perassa tarpeeksi kauan kavelee, kehuu tavaraa ja alentaa sen hinnan lopulta naurettavan pieneksi (ja tekee itsestaan samalla naurettavan), niin turisti muka sitten suostuukin kauppaan.

Aika ajoin taivaalta kuuluu kansanretkeilijan mielta rauhoittava aani, nousevan lentokoneen kohina, ja muistuttaa pian koittavasta kotimatkasta.

Edellinen jakso: Paluu

4 kommenttia

  1. Pitaa viela mainita aanimerkkia ahkerasti kayttavat moottoripyorailijat, joiden paamaara vaikuttaa olevan kuulovaurion tuottaminen jalankulkijalle. Voitaisiinko Nepaliin toimitettavien moottoripyorien varoitusaanta hiljentaa jo tehtaalla, kun sita kuitenkin enimmakseen kaytetaan metrin paassa ihmisen korvasta?

    Hyvaa jumalan 70-vuotispaivaa vaan kaikille.

  2. 70-vuotispäivä on vähän keinotekoinen kun jumala kuoli kolmekymmentä vuotta sitten. Itse muistan olleeni Väinämöisen koulun pihalla välitunnilla kun kuulin siitä. R.I.P.

    Kulttuurimatkailuinto ei varmasti ole korkeimmillaan kun matka on jatkunut jo noin pitkään. Sama pätee varmasti myös kaupustelijoihin ja moottoripyörän äänitorviin. Kaupustelijat… kaikkina niinä kahtena kertana kun olen Kathmandussa ollut, olen kestänyt niitä noin 1,5-2 vuorokautta. Silloin olen kohtelias, no thanks. Sen jälkeen olen kohtelias yhden kerran. Kun kaupustelu ei lopu siihen, kysyn, ”which one do you have, a hearing problem or understanding problem?” Kun kaupustelu ei lopu siihenkään, turvaudun perisuomalaiseen sanastoon, jossa kovaan ääneen lausuttu sana, jossa on p, r, k sekä l-konsonantit (vokaalin voit arvata tai kilauttaa kaverille), tepsii poikkeuksetta. Kannattaa kokeilla. Kyseinen konsonanttiyhdistelmä tuntuu menevän perille, sopivalla äänenpainolla kerrottuna, lähes joka puolella maailmaa. Lähestulkoon pentele.

    Viimeksi siellä ollessa käytiin retken jälkeen katsomassa sitä lihan käryttämistä joen rannalla. Siihen on vähän vaikea suhtautua. En tiedä vaikuttiko tilanteeseen samaten väsyminen kulttuurimatkailuun vaiko enempi se, että tapahtuma poikkeaa niin kovasti meikäläisistä tavoista. Sitä voisi lähestyä ihan kulttuurinäkökulmasta. Tai siten, että ajattelepa omalle kohdallesi. Tämä viimeksimainittu näkökulma tekee siitä aika lailla vastenmielisen tavan. Toisaalta – Tiibetissä ei polteta, vaan viedään taivasalle ja petolinnut hoitavat lopun. Tiedä sitten miten yleistä se enää sielläkään on.

    Kyllä se kotimatka sieltä koittaa. Sen jälkeen alkaa pian kansanhiihtokausi, puhtaan valkoista lunta. Myöhemmin tulee vähän perspektiiviä asioihin: moottoripyöriin, kaupustelijoihin ja lihan käryttämiseen. Jaksa vielä vähän.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *