16. syyskuuta: harmautta

Ykkösessä käynnin jälkeen oli lepopäivä. Leirin hiljensi yöllä satanut lumi, ja lunta putoili taivaalta myös pitkin päivää. Tältä näytti maisema, kun kansanretkeilijä kömpi ulos teltastaan. Iltapäivällä pakasti, joten lumi jäi maahan.

Kansanretkeilijä arvasi oikein, missä päin leiriä olisi vuorella henkensä menettäneiden kiipeilijöiden muistomerkkejä. Ne sijaitsevat mäen rinteessä vähän matkaa leiristä vuorelle päin. Lähempänä polkua on kreikkalaisen kiipeilijän lautasesta tai kattilankannesta naputeltu kilpi, jota korppi vartioi. Siitä muutaman kymmenen metrin päähän, hieman polusta sivuun, on kiveen ruuvattu ammattimaisesti kaiverrettu laatta sen suomalaisen kiipeilijän muistoksi, joka piti vuoresta niin paljon, että on siellä vieläkin.

Raven and a memorial stone

Maxin raportti Summitclimbin sivulla.

Seuraava jakso: Ykköseen yöksi

Edellinen jakso: Päiväretki ykköseen

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ajatus aiheesta “16. syyskuuta: harmautta”