Kirkkaalla säällä Huascarán, joka on pohjoisessa 45 kilometrin päässä, näkyy hyvin Huarazin pääkadulle. Sen takana vasemmalla näkyy kolme Huandoyn neljästä huipusta ja oikealla puolella Chopicalqui.
Viidessä tonnissa käynti tuotti kansanretkeilijälle samana iltana mojovan päänsäryn. Yksi lepopäivä kaupungissa (3000 metriä) olisi ollut tarpeen Limasta siirtymisen jälkeen.…
Seuraavana päivänä 10.6. kansanretkeilijä ja toverit köröttelivät Hiacella samalle suunnalle mutta hieman korkeammalle. Neljästä tonnista aloitettiin kapuaminen kiviselle mäelle, joka oli retkikunnan ensimmäinen viiteen tonniin yltävä kukkula. Sieltä jo rupesikin näkymään ihan oikeita vuoria. Syvemmällä tässä maisemassa retkeiltiinkin sitten seuraavina päivinä, kun tehtiin ensimmäiset nousut lumihuipuille.…
Löytyisiköhän kustakin kansanretkipäivästä yksi edustava kuva tänne ikään kuin jälkikertomukseksi?
Retken ensimmäinen päivä oli lento toiselle puolelle maapalloa ja toinen päivä matka linja-autolla Limasta Huaraziin. Ensimmäinen varsinainen retkeily 9.6. suuntautui Huarazin itäpuolisille kukkuloille, missä totuteltiin vajaan neljän kilometrin korkeuteen ja harjoiteltiin seinämällä käyttäytymistä tämän lohkareen päällä.…
Retkikunta ei halunnut lojua retken viimeisiä päiviä kaupungissa, joten päätettiin tehdä pikaretki vielä yhdelle vuorelle. Juha varoitti aiemmassa kommentissaan piscon pahuudesta, mutta ryhmä valitsi silti kohteekseen Piscon, joka on helppo 5700 metriä korkea vuori Cordillera Blancan sydämessä, suurten kuusitonnisten keskellä. Tosin tämäkin Pisco sai lopulta pienen happaman sivumaun.…
Jääkiipeilijänä ensikertalainen Violetta nousi Edgarin kanssa Alpamayon ranskalaisen reitin, 500 metriä enimmillään 85-asteista jäätä. Mahtava saavutus! Edgar ja Violetta ovat kuvassa ylempi pari. Seinällä oli heidän lisäkseen vain yksi köysistö.
Kansanretkeilijä ei täysin luottanut omaan kylmäpäisyyteensä ja samalla kertaa sekä löysiin että hiertäviin lainakenkiinsä, ja tyytyi nousemaan solaan, jossa yläleiri Campo Uno sijaitsee ja josta Alpamayon länsiseinämä avautuu näkyviin.…
Juhannuksen ja lepopäivän kunniaksi muutama kuva matkan varrelta. Otsikossa Tocllarajun huippukuva. Edgar liehuttaa Ecuadorin lippua aina tilaisuuden tullen.
Ajettiin Huascaranin maalikylään Mushoon, purettiin varusteet autosta ja odoteltiin aaseja, jotka kantaisivat kamat perusleiriin. Aaseja ei tullut, mutta vuorelta tuli alas kiipeilijöitä, jotka kertoivat kelien olevan hankalat.…
Huarazissa taas, ensimmäisen lumisilla vuorilla vietetyn viikon jälkeen. Kuvia ei taida vieläkään olla luvassa, kun en minä eikä tämän nettikuppilan pitäjä tiedä miten tämän vanhan XP:n saisi havaitsemaan kameran sisällön.
Kansanretkeilyn terveysvaikutukset on käyty limittäisessä järjestyksessä: ensin akklimatisaatio mainitun päänsäryn ja pienen pahoinvoinnin kera, pahoinvoinnin jatkuminen ruuansulatuksen puolella oksetuksen ja arvaamattoman suolen kanssa (yrjöjä yhteensä kolme), ja edellisten jo hoiduttua rakkoutuvat jalat.…
Kansanretkeilyn aikataulu on ollut melkoisen tiukka, joten raportteja ei ole ehtinyt kirjoitella päivittäin. Huaraziin tultiin kaksi iltaa sitten, eilen käveltiin kolmesta ja puolesta tonnista 3800 metriin harjoittelemaan tekniikkoja ja tänään noustiin neljästä tonnista viisitonniselle huipulle.
Tämä juttu tulee nyt aluksi pelkkänä tekstinä, katsotaan kohta onnistuisiko kuvien lisääminen tällä nettilocutorion koneella.…
Hostal Porta, Miraflores, Lima. Kansanretkeilija lensi pitkan paivan ja yritti nukkua hiljaisessa majatalossa aamuun saakka (nyt on aamuseitseman). Taalla ollaan vain yksi yo, heti kohta lahdetaan kohti Huarazia. Kelmin lennon yksityiskohtaista arviointia seuraa paremmalla ajalla. Tama kaupunki tuntuu olevaan aika iso ja ruuhkainen.…
Rikoslaki kieltää Suomessa syntynyttä Suomen kansalaista matkustamasta Suomesta etelään sijaitseville alueille kesäpäivänseisausta edeltävien 28 vuorokauden aikana. Mainittu aikahan on vuoden valoisin, päivä pitenee äärimmilleen ja luonnossa on kiivaimman kasvun aika. Vihreä on vaaleaa, puut kukkivat ja linnut huutavat mielipuolisesti. Kesäpäivänseisauksen jälkeen kesä on käytännössä ohi, kaikki toivo mennyttä ja ihmisen ainoa lohtu on pitenevien päivien odotus.…
Suomalaiset Everest- ja Lhotse-joukkiot (tässä, tässä, tässä, tässä ja tässä) ovat palaamassa Kathmandun kasvispatojen ja Everest-olutmukien ääreen, joten nojatuolikiipeilijät voivat hetkeksi nousta venyttelemään raajojaan. Pian voidaankin istuutua seuraamaan vaikkapa suomalaista Karakorum-kiipeilijää tai vaikkapa kansanretkeilijää!
Kansanretki 6000 starttaa runsaan viikon päästä, maanantaina 7.6.,…
Talviurheilua suosivat ilmat jatkuvat, ja lopputalvi tuo vielä ylimääräisiä iloisia yllätyksiä. Alkutalven pakkasethan olivat niin kovia ja äkillisiä, että monet jääputoukset eivät ennättäneet kunnolla muodostua, kun vesi jäätyi maaperään kalliojyrkänteiden yläpuolelle. Mutta nyt maaliskuussa aurinko sulattelee noita vesiä päivisin, ja öisin pakkanen jäädyttää vedestä puikkoja jyrkänteisiin.…
Spotify on niin hieno hanke, että sen soisi menestyvän. Ideanahan on tarjota musiikkia kuunneltavaksi tietoverkon kautta tietokoneilla ja mobiililaitteilla. Yhtäkkiä on käytettävissä valtava määrä musiikkia aivan luvallisesti suoraan kodinkoneelta, ei tarvitse mennä edes kirjastoon hakemaan levyjä.
Musiikki lähetetään virtana (streaming), joten kuuntelija ei periaatteessa pysty tallentamaan sitä laitteeseensa, mutta koko musiikkitarjonta on käytettävissä aina kun laite on verkossa.…
Kokeilin, josko saisin aikaan oman kelvollisen toisinnon talvisesta jokimaisemasta. Tällainen tuli. Parissa kuukaudessa on tullut lisää jäätä, mutta aurinko on kohonnut korkeammalle.
Koivukosken höyryjä lähempää:
Varsinaisesti lähdin tapaamaan Ämmäkosken saukkoja. Ne eivät olleet kuitenkaan paikalla, joten otin kuvia Färsaarten näköisistä kivistä:
Lopuksi nousin avaruuteen ja kuvasin eteläisen Suomen marraskuista rannikkoa:
