4. lokakuuta: Kathmanduun

Hirveästä hotellista oli ilo päästä pois. Aamiaispöydän ympärille ryntäsivät rahanvaihtajat, joten Kiinan valuutan sai pois taskuista kummittelemasta vaivattomasti. Eilisillä maastoautoilla ajettiin vielä hieman lähemmäksi rajaa, sitten odoteltiin, jonotettiin, odoteltiin, käveltiin ystävällisten rynnäkkökiväärimiesten ohi Nepalin puolelle siltaa, mentiin ravintolaan odottelemaan tavaroita ja uutta kuljetusta.

Nepalin puoleisen kylän nimi on Kodari. Jätehuolto toimii täällä siten, että tavarat heitetään kätevästi rotkoon. Yllä näkymä ravintolan terassilta.

Taloudellista matkustamista

Joku oli ilmeisesti säästänyt kuljetuskustannuksissa (ehkä omaan taskuunsa?) ja tilannut pikkubussin ja kuorma-auton sijasta pelkän pikkubussin. Perällä olivat retkikunnan isot tavarat ja retkeilijöiden isot kassit, retkeilijät ja sherpat mahduttautuivat istuimiin, ja heidän päälleen ja keskikäytävälle kasattiin lisää reppuja. Sitten matkaan.

Sirkka

Tiet olivat paremmassa kunnossa kuin menomatkalla. Maanvyörymät oli saatu raivattua eikä teillä tulvinut. Matkan varrella pusikossa kävijää tervehtivät värikkäät sirkat. Kathmandussa oltiin meluisan ja pölyisän matkan jälkeen myöhään iltapäivällä. Retkikunnan tavarat vietiin varastoon, sitten mutkiteltiin vielä jonkin aikaa kaupungin sokkeloisia katuja, kunnes päästiin hotelliin. Seurasi ennen pitkää suihku, ruokailu ja rentoa oleskelua. Tässä Maxin raportti ja kuva. Paikka on muistaakseni Everest Steakhouse.

Everest-olutta

Seuraava jakso: Paluu

Edellinen jakso: Dzapova-jäätikkö

3 Replies to “4. lokakuuta: Kathmanduun”

  1. Mahtoikohan keltään hukkaantua tavaroita!?

    Vastaa

  2. Tuskin keneltäkään hukkui mitään. Retkeilijät ovat tottuneet pakkaamaan tavaransa huolellisesti. Kunhan vain kaikki laukut ja reput ovat kyydissä, silloin ovat myös niiden sisältämät tavarat. Yksi retkeilijä tosin hukkasi vihkisormuksensa vuorella, mutta se on toinen juttu (sormus oli ripustettu kaulaan ja se putosi retkeilijän käydessä vessassa ykkösleirissä – siis kyykkimässä kallion takana jyrkänteen reunalla).

    Vastaa

  3. Kivan kuuloinen reissu ja hienoja kuvia. Huipulle pääsy ei ole aina tärkeintä vaan perille pääsy kotiin lienee tärkeämpää.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *