Kuukausi: toukokuu 2011

  • Kohti käyttökelpoista meiliohjelmaa

    Aloitin sähköpostin käytön joskus 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa ehkä Pinellä tai jollakin toisella Unixin tekstipäätteessä toimivalla ohjelmalla. Meiliohjelmat olivat jo tuolloin perusominaisuuksiltaan valmiita: postien luku sujui yhtä näppäintä painamalla, ja kun opetteli muutaman muun näppäinkomennon käytön uuden viestin kirjoittamista, viestiin vastaamista, sen poistamista ja arkistoimista varten, homma toimi. Hiireen ei tarvinnut koskea, ohjelma ei näyttänyt animaatioita eikä soitellut joutavia ääniä.

    Sitten tulivat graafiset käyttöliittymät, valmistajat rupesivat tekemään ohjelmistaan hienon näköisiä ja sotkivat perustoiminnallisuuden uusilla persoonallisilla ja luovilla ominaisuuksilla. Käytin 90-luvulla Linuxissa Kmailia, joka oli muistaakseni ihan hyvä, ja jonkin aikaa Microsoftinkin vastaavaa tuotetta, joka sekin taisi olla ihan käyttökelpoinen.

    Vaikeudet alkoivat siirryttyäni Applen tuotteisiin tämän vuosisadan alussa. Apple on tehnyt merkittävää ja monin osin hienoa työtä kehittämällä yksinkertaisesti toimivia ja intuitiivisia ohjelmia, joilla saa työt tehdyksi ja joiden kanssa aikaa ei tuhlaudu säätämiseen ja komputoinnin opiskeluun. Mutta sähköpostiohjelmalla Apple on onnistunut tekemään suurta kiusaa.

    Applen pahin rikos ihmisyyttä vastaan on hiiripakko. Hiiri kuuluu visuaalisiin töihin – eiväthän monet graafiset asiat olisi ilman hiirtä lainkaan mahdollisia – mutta arkirutiineissa kuten sähköpostissa ja kaikenlaisessa kirjoittamisessa hiiri on perkeleestä.

    Sähköpostiohjelman tulee toimia niin, että uudet viestit luetaan välilyöntiä näppäilemällä, viestiin vastataan r-näppäimellä, uuden viestin kirjoittaminen aloitetaan n-näppäimellä, viesti arkistoidaan a:lla, tuhotaan d:llä ja niin edelleen.

    Olen viime vuodet vaihdellut Applen Mailin ja Thunderbirdin välillä. Mailin etu on sen synkronoituminen Applen osoitekirjan ja kalenterin kanssa. Thunderbird toimii taas paremmin sähköpostiohjelman tapaan. Thunderbirdissä on edelleen vakavia puutteita esimerkiksi tietojen hakemisessa arkistoiduista viesteistä. Mail on tehtaan asetuksilla käyttökelvoton, mutta muutamilla säädöillä sen saa toimimaan lähes normaalin meiliohjelman tapaan.

    Quotefix-lisäosalla korjataan top-posting-virhetoiminta. Luomalla älykäs postilaatikko lukemattomille viesteille voidaan uudet viestit lukea hiireen koskematta. Ja tänään selvisi myös yksi tärkeä ominaisuus, joka Mailissa on mutta jonka Apple on onnistunut vuosien ajan pimittämään.

    Käytän nimittäin mielelläni työ- ja siviiliviesteissäni eri lähettäjäosoitteita. Näin eri osoitteet ovat vain asiaankuuluvien ihmisten tiedossa, ja viestien lajittelu on helppoa osoitteiden perusteella. Thunderbirdissä on voinut jo kauan käyttää valinnaista lähettäjäosoitetta riippumatta siitä, miltä tililtä viesti lähetetään. Näin voi tehdä myös Mailissa.

    Eri lähettäjäosoitteet kirjoitetaan pilkuilla erotettuna asetuksiin:

    Asetukset: lähettäjän osoite

    Uutta viestiä kirjoitettaessa lähettäjä valitaan valikosta (tähän tarvitaan hiirtä):

    Uusi viesti: lähettäjän osoite

    Apple sai pisteen. Nykyään käytän taas toiveikkaana Mailia ja odottelen, saisiko Apple seuraavassa käyttöjärjestelmäversiossa Mailin taas hieman lähemmäksi normaalia sähköpostiohjelmaa. Ehkä eläkepäivilläni pääsen käyttämään Applen valmistamaa meiliohjelmaa, joka on saavuttanut käytettävyydessään 1990-luvun tason.

  • Säätiedotus

    Säätiedotus

    Kyselin Mustikkamäen etanalta huomisesta ilmasta. Puolipilvistä sanoi olevan, sateen todennäköisyys alle 10 prosenttia.

    Tämä etana oli melkein vaaksan mittainen. Luulinkin sitä ensin koerankakaksi.

  • Kesä julistettu

    Kesä julistettu

    Mustavuoressa kukitaan lujasti.

    Kesä on näköjään sitten virallisesti julistettu Itä-Helsingissäkin. Haara- ja räystäspääskyjä oleskeli keskisen Vuosaaren omituisilla kosteikkomailla.

    Vuosaaren pohjoisosat nykyisen sataman ympärillä ovat kiehtovan hämäräperäistä seutua. Tunturihan on vanha kaatopaikka. Lähellä on käytöstä poistettu jätevedenpuhdistamo, ja lieneeköhän nykyinen golfkenttäkin perustettu puhdistamosta kertyneen moskan ja täyttömaan päälle. Porslahdentien itäpuolista aluetta on viime aikoina rakennettu siistimmäksi: siellä on kasvimaita, puistoa ja jalkapallokenttiä. Puhdistamon lähellä on kuitenkin vielä tulvalammikoita, jotka seisovat paikallaan koko kesän. Pääskyset lepäilevät kosteikoista törröttävissä kuolleissa koivuissa ja pyörähtelevät välillä lammikoiden päällä saalistamassa. Lammikoissa pulpahtelevat sammakot, västäräkki keikkuu veden pinnassa ja sorsa ränkättää.

    Itä-Helsingin muuri

    Arvelen, että keskikesällä täällä vallitsee aavemainen pysähtyneisyyden tunnelma. Kaupunki varastoi puhdistamon altaisiin koneita ja kaikenlaista rojua. Öisin täällä liikkuvat varmasti gangsterit. Konepistooli laulaa ja lumpiot rusahtelevat. Päivällä muutaman kymmenen metrin päässä napsahtelevat golfpallot. Mitähän piilee golfkentän vihreiden kumpujen kätköissä?

    Jätevesigolf

    Tässä jälleen yksi näkökulma tunturiin. Taustalla Vuosaaren voimalaitokset ja sataman päärakennus. Valonheitintornit näyttävät kasvavan nurmikentästä kuin huumesienet. Moderni hirmulo vaanii kaukana kumpujen takana.

  • Huippuyritys

    Huippuyritys

    Summitclimbin porukka on kiivennyt Cho Oyun kakkosleiriin, tänään on tarkoitus nousta kolmoseen ja yrittää sieltä huipulle huomenna 21. päivänä. Näin on, jos Maxin satelliiteitse puhelema viesti on oikein päivätty (aikaisemman suunnitelman mukaan porukan piti yrittää huipulle 20. päivä eli nyt). Violetta on mukana, samoin Grace, jonka kanssa Violetta lienee vuorella paljolti liikkunut.

    Pari päivää sitten kaksi retkikunnan jäsentä joutui lähtemään vuorelta. He vetivät itsensä liian piippuun ensimmäisessä nousussa kakkoseen ja menivät huonoon kuntoon.

    Tämä on jännittävää. Toivotaan että tyyntä riittää, ja kuntoa.

    Kuva esittää näkymää kakkosleiristä huipun ja kolmosen suuntaan. Kolmonen on vasemmalla olevan harjanteen takana seitsemässä ja puolessa tonnissa. Kansanretkeilijän korkeusennätys on parikymmentä metriä tätä polkua ylöspäin keskivaiheilla häämöttävän punaisen lipun suuntaan.

  • Kovaa peliä Kontulassa

    Varastettu lompakko on tyhjennetty ja viskattu metrolaiturin päästä raiteiden väliselle joutomaalle. Siellä näkyy kaikenlaista muutakin roinaa. Mitä, onko tuossa tupakantumpin alla irlantilainen kahden euron kolikko? Symboloiko se finanssikriisiä?

  • Kenraaliharjoitus

    Vailla suuria tieteellis-taiteellisia pyrkimyksiä harjoittelen aipädin WordPress-sovelluksen ja kameran avulla ajankohtaisbloggausta, jossa kuvat otetaan, teksti kirjoitetaan ja julkaistaan, ennen kuin soittajat ehtivät lähteä lavalta. Itse- ja lähdekritiikistä ei ole mitään tietoa.

  • Elämä

    Elämä on aidoimmillaan elokuvissa. Hyvin valitut elokuvat voivat ilmeisesti tyydyttää ihmisen syvien tunteiden ja elämysten tarpeen.

    Orion

    Helsingin hienoin kulttuurilaitos on elokuva-arkiston (kuulemma nykyään Kansallinen audiovisuaalinen arkisto) teatteri Orion. Katsokaa vaikka tämän kauden ohjelmaa. Tai katsokaa se.

    Orionin elokuvat ovat oikeastaan ainoa syy, jonka takia Helsingistä olisi hankala muuttaa pois. Konserteissa käyn yleensä silloin, kun soitan niissä itse. Teatterien ohjelmistosta kuulen muualla Suomessa asuvilta ihmisiltä, jotka suunnittelevat teatterimatkaa Helsinkiin. Erikoistapahtumiin voisi aivan hyvin pistäytyä muualta päiväksi pariksi. Mutta mahdollisuudesta nähdä laatuelokuvia kunnon teatterissa olisi arveluttavaa luopua.

    Kajaanin elokuvakerhon kasvattamana tulin Helsinkiin ja arvelin, että täällä olisi ehkä mahdollista nähdä kaikki maailman elokuvat. Lähenin tavoitetta kovaa vauhtia: ensimmäisenä vuonna näin varmasti satoja elokuvia, parhaimmillaan kolme päivässä. Orionissa istuin lähes joka ilta tässä, kolmannen rivin keskellä:

    Suomen parhaat istuimet

    Istuimet ovat Suomen parhaat (ennen ne olivat tummansiniset) ja jalkatila ruhtinaallinen.

    Elokuvien katsominen taisi hidastaa opiskelua, enkä aina muistanut kolmannen elokuvan jälkeen, mikä oli ollut illan ensimmäinen. Monista filmeistä muistoni ovat hatarat tai olemattomat, vähän niin kuin koko 1980-luvusta. Muistan kuitenkin, että kävelin kesken ulos jostakin Godardin 1960-luvun lopun tai 70-luvun alun äärimmäisen vaikeaselkoisesta pätkästä.

    Tulin ottaneeksi ammatin, jossa töitä tehdään iltapäivisin ja iltaisin, joten elokuvien katsominen teatterissa on jäänyt viime vuosina hunningolle. Olisikohan tässä ryhdistäytymisen ja suuren tavoitteen paikka: hanki kunniallinen päivätyö ja asunto Helsingin keskustasta, jotta pääset elokuviin useamman kerran viikossa.

    Orionin elokuvat ovat naurettavan halpoja: lippu maksaa 4,50 euroa, kun omistaa 4 euron hintaisen ja puoli vuotta voimassa olevan klubikortin (ennen sitä sanottiin kantakortiksi). Kaupallisten elokuvien arki-illan lippu maksaa 12 euroa, joten yhdellä Orionin käynnillä säästää 7,50 euroa. Ajatellaanpa, että ahkera filmihullu kävisi elokuvissa neljä kertaa viikossa, jolloin viikoittainen säästö olisi jo 30 euroa. Päästäkseen kätevästi Orioniin hän ostaisi asunnon Eerikinkadulta. Nyt siellä näyttää olevan myynnissä kaksio hintaan 221 000 euroa. Orionissa käymällä säästäisi kaksion hinnan jo 7367 viikossa eli runsaassa 141 vuodessa.

    Take the money and run