Ruohovarkaat

Kontulan Mustikkamäellä kasvaa paljon komeaa isomaksaruohoa, ja olenkin aina toivonut apolloperhosen toukkien asettuvan mäellemme sitä syömään. Lumeton talvi on paljastanut, että maksaruohon maanpäällinen osa jää kuoltuaan törröttämään ruskeana, kunnes keväällä maasta nousee uusi varsi ja siihen lehdet ja kukat.

Ruskeita törröttimiä

Jokunen vuosi sitten, muistaakseni loppukesästä, mäen etelänurkasta Mustikkarinteen ja Suonlaidan kujien päästä katosivat maksaruohot monen aarin alalta. Kasvit oli revitty juurineen maasta, ja jäljellä oli vain palasina nurin niskoin lojuvaa sammalta. Oli tapahtunut ilmiselvä suunniteltu ja järjestelmällinen varkaus.

Kasvattiko joku salaa jossakin rauhoitetun apolloperhosen toukkia? Ehkei sentään, vaan arvelen, että maksaruohoa halutaan pihoihin koristekasviksi. Joku kävi kaappaamassa kaupunkilaisten yhteisestä puistosta kasveja omaan pihaansa, tai ryöstön laajuudesta päätellen myyntiin. Tuliko ostettua syksyllä torilta maksaruohoja omaan pihaan? Entä tuliko kysyttyä, mistä ne mahtavat olla peräisin?

Muutamassa vuodessa kasvusto on elpynyt, kuten kaksi ensimmäistä kuvaa osoittavat.

Kuvaillessani tässä päivänä muutamana keskitalven vehreyttä tutulla mäellä huomasin huolestuttavaa sammalen rikkonaisuutta toisaalla, lähellä niitä Mustikkasuontien taloja, jotka jostain käsittämättömästä syystä on sallittu rakentaa lähes kallion päälle. Jäljet näyttivät samoilta kuin taannoin: kallion päällä rikkoutunutta sammalta laajalla alueella, maksaruohoja ei missään.

Sammal riekaleina

Tämä ei näytä siltä, että koirat olisivat riehuessaan rikkoneet sammalpeitteen tai lähitalon poika olisi hurjastellut mönkijällä. On vaikea sanoa, milloin riisto on tapahtunut, sillä paikka sijaitsee sivussa polusta ja lähellä tontteja, joiden lähelle ulkoilijat eivät välttämättä ilkeä kävellä. Todennäköisesti jo alkusyksystä, jolloin kasvin maanpäällinen osa on vielä hengissä. Toimiiko Itä-Helsingissä ammattimainen liiga, joka käy järjestelmällisesti vuorovuosin korjaamassa satonsa kaupungin puistoista?

3 vastausta artikkeliin “Ruohovarkaat”

  1. Hei, löysin sattumalta blogisi ja pidän sitä erinomaisena. Olen asunut paikkakunnalla vuodesta 1962, jolloin Kontulaa ei vielä ollut ja Mustikkasuontie oli vaivainen vanha tykkitien päälle ”luonnonmenetelmällä” tallautunut tie. Asun vuodesta 1973 Mustikkasuontie 15:ssa ja surullisena olen seurannut samaa ”kehitystä”, kuin sinäkin: tavattoman rumasti on saanut rakentaa, vanhat linnoitteet toimivat kaatopaikkana, hieno kalliomme on täynnä lasinsiruja (joskin ovat viime vuosina vähentyneet), jne. Kaikesta huolimatta pidän Mustikkasuotamme upeana paikkana elää, niin kuin blogistasikin paistaa myönteinen välittäminen. Kuvasi ovat hienoja, toivottavasti jatkat blogaamistasi.

    1. Kiitos kannustuksesta. Vakituinen kävelyreittini kulki mäen ylitse vuodesta 1997 aina päättyneen vuoden elokuuhun, jolloin siirryin parin kilometrin päähän naapurikaupunginosan asukkaaksi. Muutto on ehkä näkynyt blogin aiheiden maantieteellisessä jakautumisessakin, mutta epäilemättä tulen vielä ainakin satunnaisesti palaamaan vanhoihin maisemiin niin kauan kuin Itä-Helsingissä asustan.

  2. Mun mielestä toi kallio on siisti paikka. Usein tulee siellä vieläkin käytyä. Jos ottaa alkoholia kaverin kanssa, saa olla ihan rauhassa. Lasinsiruja ei ole tullut jätettyä, vaikka olen pari kertaa niitä nähnyt. Tosin ei mitään suuria määriä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *