Lopetetut liikkeet

On kiehtovan kummallista, kuinka muutaman askelen päässä valtavista ihmisvirroista sijaitsevat paikat voivat autioitua ja vaipua unholaan. Tuhannet ihmiset valuvat päivittäin pitkin putkea, joka yhdistää Itäkeskuksen ostohelvetin päälaivan ja Itäväylän toisella puolella olevan Citymarketin, ja käytävää reunustavat erikoisliikkeet pursuavat asiakkaita. Mutta jos karkaa putkesta ja laskeutuu mutkasta erkanevat pikku portaat, joutuu äkkiä autiolle ja rähjäiselle kujalle, jossa koivikko puskee seinänjuuresta ja ikkunat ovat levyillä peitetyt.

Rikoksen maailma

Näyttää siltä, että täällä rikollisjengit selvittelevät välejään syysillan hämyssä rautaputkin. Sekä perinteisiä että eksoottisia huimausaineita saa ostaa nurkan takaa.

Tässä on koettanut sinnitellä sekalaisia liikkeitä sen jälkeen, kun kolossi rakennettiin 1980-luvulla. Vähän vilkkaampaa taisi olla, ennen kuin Citymarketin kompleksi laajeni nykyisiin mittoihinsa.

Paikan nimi on Itäkeskuksen teeman mukaisesti Hansakuja. Kujan päässä maamerkin juurella oleva aukio on myös nykyään varsin hiljaisen oloinen. Alun perin sen varrella sijaitsi Helsinki 93:n posti, sen jälkeen vaihtelevia liikkeitä. Kuka muistaa aukion nimen? Tallinnanaukion (ehkä menneine) känniporukoineen tietävät kaikki. Mitäs muita hansakaupunkeja niitä… jep, Lyypekinaukio.

Nouse tästä ihmisten ilmoille

3 Replies to “Lopetetut liikkeet”

  1. Jos nyt oikein tulkitsin tuon ekan kuvan sijainnin, niin tuossa laudoitettujen ikkunoiden ja ovien paikalla oli muinoin Veikon kone, josta hankin 1987 ensimmäisen televisioni. Ei ole kovin montaa kertaa sen jälkeen tullut käytyä tuolla. Terveiset Nendazista. Tänään kävin Zinalissa ja huomenna Arollassa. On täällä joitain kukkuloitakin.

    Vastaa

  2. On tosiaan merkille pantavaa, kuinka tuosta aukiosta on kehkeytymässä ihkaoikea slummi. Kuljin tuosta sattumoisin tänään ja tsekkailin taas tilanteen. Itsekin olen kyseisestä aukiosta joskus ajatellut blogijuttua, mutta tässähän sitä. Levyillä suljettujen ikkunoiden yllä olevat kerrokset ovat mitä ilmeisimmin myös tyhjinä.

    Saman aukion toisella laidalla seisova tornitalo Itäkeskuksen ”maamerkki” rakennettiin 1980-luvulla suureksi ylpeyden aiheeksi ja kalliiksi toimistopalatsiksi, mutta sieltäkin voi nyt vuokrata vaikka varastotilaa parilla sadalla eurolla kuukausi (ja hulppeilla näköaloilla). Joku halal-lihaliike lienee nykyisin ainoita menestyviä yrityksiä tuon aukion laidalla. Koko roska romahtaa viimeistään siinä vaiheessa, kun kiinteistöt kaipaavat peruskorjausta.

    Erikoista tosiaan, että vain kivenheiton päässä on kauppakeskus ”Itis”, jossa kassakoneet ainakin vielä toistaiseksi laulavat aika tiuhalla nuotilla.

    Vastaa

    1. Maamerkin rakentumista oli kiintoisaa seurata opiskelijakämpän ikkunasta kadun toiselta puolelta. Jotenkin nosturi kasvoi aina lisää pituutta sitä mukaa kuin talokin. Kaveri, jonka työpaikka sijaitsi tornissa, kertoi seuranneensa sieltä aitiopaikalta vuoden 1990 täydellistä auringonpimennystä.

      Olen viime päivinä kävellyt kymmeniä kilometrejä pitkin Berliinin katuja, ja mietin voisiko Itä-Helsingissä toteutua samankaltainen kehitys ”rappion” kautta uuteen kukoistukseen kuin osissa Berliiniä. Helpoimmin näin tapahtuu kai silloin, kun asunnot, liikkeet ja työpaikat ovat samalla alueella, ihmisillähän on intressi puolustaa kotialueensa elinkelpoisuutta. Kun tehdään tällaisia erillisiä toimisto- ja liikealueita, ne kolkkoutuvat herkemmin ja saattavat olla vaikeammin elvytettäviä. Viereinen Kauppakartanonkadun seutuhan taitaa olla ihan siedettävää, tavallista itähelsinkiläistä asuinaluetta.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Marko Leppänen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *