Uuteen aikaan

Nyt väännetään kelloja viimeisen kerran. Koko maailmassa on tästä yöstä lähtien käytössä vain yksi aika, koordinoitu yleisaika eli UTC.

UTC on tähänkin asti ollut kansainvälinen perusaika, jota kaikki tieto-, viestintä- ja liikennejärjestelmät käyttävät. Nyt se otetaan myös arkikäyttöön ja samalla luovutaan kansallisista ajoista.

Tämä on johdonmukainen päätös sille kehitykselle, jossa vuorokausiajan mittaus on vähitellen irrotettu maapallon pyörimisliikkeestä ja sen aiheuttamasta pimeän ja valoisan ajan vuorottelusta. Hyviä, mutta lopulta riittämättömiä askelia tähän suuntaan on jo otettu. Esimerkiksi Kiinassa noudatetaan pääkaupungin aikaa koko valtakunnassa, johon pikkutarkasti ja vanhanaikaisesti laskien mahtuisi neljä aikavyöhykettä. Pikkuinen Nepal osoittaa reipasta itsenäisyyttä pitämällä oman aikansa neljännestunnin erossa Intian ajasta.

Niin sanottu ”päivänvalonsäästöaika” (daylight saving time) eli ”kesäaika” on vihdoin todettu surkeaksi näpertelyksi. Koko yhteiskunnan vuorokausirytmin pakotettu siirto tunnilla kaksi kertaa vuodessa on aiheuttanut pelkkää harmia. Nyt myös monissa virallisissa piireissä on alettu vähitellen oivaltaa – niin kuin kansalaiset ovat aina ymmärtäneet – että töiden jälkeen saa enemmän valoisaa vapaa-aikaa, kun menee aikaisemmin töihin. Siihen ei – kas kummaa – tarvita ajanlaskun muutosta. Mahdolliset työaikojen vuodenaikaiset muutokset ovat työmarkkinoilla sovittavia asioita. Näin jälkikäteen voidaan vain ihmetellä, miten työmarkkinaosapuolet onnistuivat näin pitkään pakoilemaan vastuutaan.

Kun me suomalaiset nyt aamunkoitteessa heräämme, kello on suurin piirtein viisi. Keskipäivä on kymmeneltä. Arjen koittaessa toisen pääsiäispäivän jälkeen meistä useimmat rientänevät töihin kuudeksi tai seitsemäksi, ja töistä päästään kahden, kolmen aikoihin. Aurinko laskee viiden maissa.

Uudistuksesta sovittiin YK:ssa pitkänäperjantaina yhdeksännellä hetkellä (13 UTC).

6 kommenttia

    1. Hmm… Satiiri ei ehkä onnistunut täydellisesti, kun tämä juttu aiheutti epätietoisuutta myös eräässä henkilökohtaisessa keskustelussa.

      Mutta tämä kommentti, mietin pitkään miten tähän suhtautuisin. Onhan se vähän asiaton, mutta onko täysin asiaankuulumaton? Olen tottunut täällä korkealaatuiseen keskusteluun, joten olen siksi hieman hämmentynyt. Mutta ehkä en vuorostani ymmärrä satiiria. Uskottavuutta toisi tietenkin omalla nimellä kirjoittaminen tai ainakin meiliosoitteen ilmoittaminen. Keskustelua rohkaistakseni en ole pitänyt tunnistautumista pakollisena, ja toivottavasti systeemi toimii jatkossakin.

  1. Maineen – siis näkyvyyden – kasvaessa tulee mukaan aina lieveilmiöitä, mutta ne kuulunevat avoimessa yhteiskunnassa asiaan.

    On toisaalta hyvä, että blogin kommenttikenttä on kontrolloimaton, mutta kahden tai kolmen sanan anonyymien ”sloganien” lisääntyessä voisi tietysti harkita sitä, että blogin ylläpitäjä vaatisi jokaiselta kommentoijalta ensimmäisellä kommentointikerralla rekisteröitymisen (ainakin antamalla sähköpostiosoitteen), ja ensimmäinen kommentti vaatisi moderaattorin hyväksynnän ennen julkaisua.

    1. Mulla on käytössä tuo ensimmäisen kommentin hyväksyttäminen. Tämänkaltaisia kommentteja en ole toistaiseksi vielä saanut mutta muuta spämmiä tulee runsaasti, joissa etupäässä kaupitellaan sinisiä pillereitä.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *