Kakkoseen

24.9.2013

Kävely ykkösleiristä kakkosleiriin vie koko päivän, joten liikkeelle on lähdettävä heti aamusta. Mutta kun reitin on jo kerran kulkenut, se ei onneksi tunnu enää niin ylettömän pitkältä kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt mennään kuitenkin koko väli kerralla eikä pysähdytä 1,5-leiriin.

Jääseinämällä on pilvistä.

Jääseinämällä on pilvistä.

Ykkösleirin yläpuolinen jyrkkä harjanne panee aina pumpun ja palkeet kunnolla töihin. Kiinteissä köysissä kulkeminen sujuu kuitenkin jo rutiinilla. Jääjyrkänteellä on onneksi vain kohtuullisesti liikennettä, joten jonottaa ei tarvitse. Seinämän nousureitiltäkin on liika lumi karissut, enkä ole yläreunalla enää samanlaisessa henkihieverissä kuin viimeksi. Seinämän päällä, puolitoista-leirin kohdalla tarkistetaan, että ryhmä on suurin piirtein koossa, ja sitten jatketaan seuraavaan mäkeen, uutta Jangbun ja Ang Pasangin tekemää variaatiota noudattaen. Tämäkin nousu, vaikkei aivan pieni olekaan, menee jo melkein helposti, jyrkimmissä kohdissa kahvalla auttaen.

Saavutaan kakkosleiriin. Huomaa hyvin tuuletettu ulkohuone.

Saavutaan kakkosleiriin. Huomaa hyvin tuuletettu ulkohuone.

Tästä jyrkästä kohdasta – jota joskus myös toiseksi jääseinämäksi kutsutaan – selvittyä on vielä melkoinen matka tasaisen loivaa nousua, ennen kuin ollaan kakkosessa. Heikkohermoisempi voisi jo luulla, että mitään kakkosleiriä ei edessä olekaan, sillä leiriä ei peräkkäisten kumpujen takaa näy ennen kuin ollaan melkein perillä. Vauhtini tuntuu olevan ryhmän paras, joten ohittelen vähitellen muut ja saavun leiriin ensimmäisenä.

Kakkosen telttoja ja Tiibetin ruskeita kukkuloita

Kakkosen telttoja ja Tiibetin ruskeita kukkuloita

Varhaisessa perilletulossa 7100 metriin illansuussa on se haittapuoli, että jos ei ole riittävästi puuhaa eikä oma teltta pystyssä, tulee helposti vilu. Vetäisenkin untuvatakin niskaan ja paksut rukkaset käteen ja alan valmistella meille telttapaikkoja. Tallaan lunta tasaiseksi ja kaivan edellisellä kerralla jätetystä varastosäkistä teltan valmiiksi esille.

Asioin hyvin tuuletetussa ulkohuoneessa, kuvailen maisemia ja leiriä vähitellen lähestyviä tovereita. Käymme teltanpystytykseen, mutta kun Dan saapuu vihdoin, saamme uusia ohjeita. On sovittu, että saamme lainata muiden retkikuntien telttoja. Niinpä asetumme sinne tänne, Matt ja minä Adventure Peaksin vihreään Hyperspaceen. Puoliksi pystytetty teltta ei onneksi mene hukkaan, sillä sherpat ottavat sen.

Vieraassa teltassa on jonkin verran tavaraa sisällä, joten siirtelemme astioita ja pusseja varovasti sivuun ja koetamme olla sotkematta. Sitten alkaa taas keittely, tällä kertaa pääsemme maistelemaan itse hankkimiamme herkullisia pussiruokia.

Joku meni jo kolmoseen.

Joku meni jo kolmoseen.

Laskeva aurinko hopeoi ja kultaa lähes rikkumattoman lumirinteen. Kapea jälki kertoo, että tänään on ensimmäinen ryhmä noussut kolmosleiriin.

Summitclimbin päiväkirjamerkintä (huomaa, että Jürgenin saksankieliset kertomukset ovat väärin numeroidut, ne koskevat aina edellistä päivää).

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *