Se on täytetty

Vuosi sitten yritin hivuttaa ruoansulatustani pohjoiseurooppalaisiin asetuksiin, mutta helposti se ei sujunut. Toivoin ravinnon vähitellen rupeavan pysymään sisälläni, jotta reissussa kadonneet lihakseni alkaisivat kasvaa takaisin. Vetelin kitusiini matka-apteekin viimeiset mahatautilääkkeet, mutta silti ruoka suostui vain viivähtämään suolessa ja poistui pian peräpäästä mustana suihkuna.

Olin palannut kesken jääneeltä vuorikiipeilymatkalta, Kansanretki 8516:lta, kuusi päivää aikaisemmin.

Lähdin yrittämään toiselle kasitonniselleni Lhotselle huhtikuun alussa 2015. Alun pitäen minun piti sapattivuoteni aikana tehdä kaksi suurta kansanretkeä, mutta vain ensimmäinen, Kansanretki 8201, onnistui syksyllä 2013. Talvella loukkasin sormeni kiipeilyseinällä ja jouduin siirtämään kevääksi 2014 aikomaani Lhotsen-retkeä vuodella.

Jo ennen lähtöä oli selvää, että tulen kirjoittamaan matkasta: enemmän, huolellisemmin ja kirjallisemmin kuin aikaisemmista retkistäni. Tavanomaisten blogijuttujen lisäksi oli kannustimena kuin tilauksesta ilmestynyt kirjoituskilpailu, jossa etsittiin kertovan tietokirjallisuuden tekstejä.

Kesällä 2015 sitten kirjoittelin kirjan lukuja huolellisten muistiinpanojeni ja tuoreiden mielikuvien pohjalta. Kertomuksen juonesta tulikin melkoisen erilainen kuin olin etukäteen kuvitellut. Olen toki aina tiennyt, että Himalajalla tapahtuu maanjäristyksiä, mutta sittenkin oli täydellinen yllätys, että se sattui omalle kohdalle ja muutti suunnitelmat perin pohjin.

Viimeistelin pari lukua ja laadin mielestäni kiehtovan synopsiksen, mutten sitten menestynytkään kilpailussa. Olisi ehkä pitänyt tarjota valmista kirjaa, mutta laiskuuttani en saanut sitä syksyyn mennessä kirjoitetuksi. Blogitekstien kirjoittamisessa alkoi tauko kesäkuussa, jolloin keskityin kirjan lukuihin ja säästelin niihin mielestäni parhaita juttuja. Syksyn määräajan mentyä virallisten töiden kiireet saivat minut valtaansa, ja palasin blogitekstien pariin vasta tämän vuoden huhtikuussa. Päätin urakoida tekstit kasaan, ennen kuin vuosi ehtisi kulua tapahtumista.

Pysyin alkuperäisessä suunnitelmassani, että jokaista retkipäivää käsittelee yksi teksti. Halusin hyvittää Kansanretki 8201:n tekstien laiminlyöntini ja näyttää itselleni, että pystyn tekemään edes tämän asian valmiiksi.

Viime aikoina olen hakannut tekstejä pinoon jopa useita päivässä ja pyydän anteeksi, ettei kieli ole tämän takia aina ihan viimeisteltyä. Enkä pysynyt vuoden määräajassakaan, meni melkein viikolla yli.

Mutta tässä ovat kaikki Kansanretki 8516:n jutut peräkkäin linkitettyinä. Kannattaa aloittaa johdannosta.

Samassa rytäkässä panin järjestykseen myös Kansanretki 8201:n tekstit. Niitä tosin on vain 12. Ja jos kiinnostaa, luettavissa on myös Kansanretki 8000 eli ensimmäinen yritykseni Cho Oyulle ja Kansanretki 6000 eli retki Perun Cordillera Blancalle kesällä 2010.

Haluaisin korvata viivyttelyni ja hutilointini kirjoittamalla teille kirjan kansanretkeilijän seikkailuista ja mietteistä.

Kansanretkeilijän juttuja lukeneet tietävät jo, että näkökulma on ns. tavallisen tallaajan, ei siis huippu-urheilijan tai vuorikiipeilystä elämäntyönsä tehneen ammattilaisen. Juttujen kirjoittaja ei edes välttämättä pidä itseään ns. oikeana kiipeilijänä, vaan pikemminkin retkeilijänä, jota korkeat paikat vetävät puoleensa. Hän ei etsi Aasiasta mitään idän viisautta, pikemminkin kummastelee sikäläistä menoa, mutta yrittää kuitenkin käyttäytyä ihmisiksi, olla kohtelias ja kiinnostunut niin kuin vieraan kuuluu.

Kirja voisi kertoa tästä yhdestä retkestä tai sitten yhdistellä useamman (no, Himalajalla olen käynyt kolme kertaa) retken kokemuksia ja tunnelmia.

Haluaisitko sinä lukea sellaisen kirjan? Mitä siinä pitäisi olla? Kuvia löytyy, osa jopa hyviä. Lukisitko paperilta mieluummin kuin tieturin ruudulta? Ostaisitko peräti?

3 vastausta artikkeliin “Se on täytetty”

  1. Kiitos näistä jutuista, olivat erittäin mielenkiintoisia. Erityisesti pidin tuosta kissa-tarinasta, taitavasti kuvasit siinä myös nepalilaista todellisuutta, jonka pystyn itsekin aika lailla samanlaiseksi tunnistamaan omien kokemuksieni ja muiden tietojen osalta kun olen maan tapahtumia seurannut pitkältä ajalta. Juttu kisssasta oli yksinkertaisesti hauska, hieman surumielisellä tavalla, mutta sopivasti.

    Kannustan kirjoittamaan paperisen kirjan (olen vanhan liiton mies), ostaisin sen erittäin mielelläni. Kuten tiedät, käsitykseni retkistäsi ja niiden kehityksestä suurempiin korkeuksiin ja erikoisempiin paikkoihin on varmaankin monta blogisi lukijaa parempi sattuneista syistä – ja siksi lukisin mielelläni jonkinlaisen kehitystarinan. Mutta voi olla, että kaupallisiin tarkoituksiin aihepiiriä olisi tarkoituksenmukaista rajata näihin eksoottisimpiin retkiin, kehityskulku voisi toimia jonkinlaisena rajattuna johdantona retkifilosofiaasi.

    1. Sen verran uskallan jo sanoa, että virallisten töideni taas vähäksi aikaa keventyessä käytän kansanretkeilijän tarinoihin aikaa enemmän. Nyt kun olen vapaa tästä itse asetetusta päivittäiskertomusten sarjasta, voin kehitellä kertomuksia vapaammin edeten ja kiinnostavimpia ajatuspolkuja seuraten. Jotakin syntyy ilman muuta, eiköhän se ilmenemismuotokin pikkuhiljaa löydy.

  2. Eipä minun korviini särähtänyt, että näissä viimeisissäkään jutuissa kieli olisi ollut viimeistelemätöntä. Voi toki olla, että lukea hotkin niitä semmoista vauhtia, että kaikkia pikkuasioita ei huomaa.
    Viikon ylimääräinen odottelu toi pienen lottovoiton tuntua lukemiseen. Tarinan loppu tuli sittenkin!

    Varmasti lukisin reissutarinoitasi lisääkin, riippumatta siitä miten päätät aiheen rajata. (Nyt jo olen tyytyväinen etten uutena lukijana ole ehtinyt lukemaan kahta vanhinta juttua.) Itse ehkä yhdistäisin kolme himalajareissua – jotain homman luonteesta kai kertoo se, ettei niistä yksikään mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaan?

    En ole itse kiivennyt vuorilla, joten kaikki aiheeseen liittyvä kiinnostaa. Erityisesti yleisen kokemuksen yms välittymisen lisäksi tietty käytännönläheisyys. Jopa teknisen osion, jossa asiasta juuri mitään tietämättömälle selitettäisiin joitain oleellisia teknisiä juttuja, voisi lisätä erillisenä lukuna. Mielellään myös jotain reissuille valmistautumisesta ja treenaamisesta, ja ehkä vinkkejä aloittelijoille. Sen, mitä reissu vaatii fyysisesti ja henkisesti, toivoisi tulevan lukijalle selväksi matkakuvauksesta itsestään.
    Nämä vain kommentteina – teksti on kuitenkin parasta, kun kirjoitat mistä huvittaa.

    Kirjan ostaminen riippuisi rahatilanteesta, mutta varmasti suosittelisin sitä tuttavilleni. Uskoisin että kiinnostuneita olisi paljon; kaikenlainen kiipeily on nykyään suosittua, mutta painettuja kirjoja suomeksi ei ole paljoa.

    Nyt kun sinulla on todistetusti ainakin kaksi lukijaa, ja molemmat suosittelevat kirjan kirjoittamista, uskallat varmaan luottaa siihen, että se on hyvä idea?

    Pikkuisen tuli mieleen epäilys, ettet ihan intoa puhkuen ryhtyisi heti kirjoittamaan, kun tuon loppukommentinkin olit aloittanut kuvalla pissapurkista, ja perään seurasi ripulikuvausta…
    Blogitekstejäsi voi ja kannattaa minun mielestäni käyttää vaikka kuinka paljon kirjaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *