Tehoa Spotifyn käyttöön

Totuuden vanhaa Spotify-juttua luetaan yhä viikoittain. Tuo mainio ja kiistanalainenkin musiikkipalvelu siis kiinnostaa ja sen käytöstä haetaan jatkuvasti tietoa. Vastikään palvelu laajeni Usaan.

Kuten odottaa saattoi, olen sittemmin myöntynyt maksamaan palvelusta vitosen kuussa päästäkseni eroon mainoksista. Liikkuessani en halua kuunnella musiikkia, joten kympin maksavalla premium-palvelulla ei ole minulle käyttöä.

Löysin ihan äsken mainion avun musiikin löytämiseen Spotifysta: Spotify Classical Playlists. Olisinpa löytänyt aikaisemmin, sillä se on ollut olemassa pian kaksi vuotta. Sinne on koottu hienoja esittäjän, säveltäjän, lajityypin tai muun aiheen mukaan koottuja soittolistoja, jotka saa kuuluville yhdellä klikkauksella. Listoja pohjustavat huolellisesti lisätietoihin linkittävät esseet. Miten olisi kronologinen soittolista Steve Reichin tuotannosta (kesto yksi vuorokausi)? Musiikkia Kubrickin elokuvista? Beethovenin tuotanto aika– tai opusjärjestyksessä?

Valittelin aikaisemmin säveltäjähaun puuttumista. Tässä on kokoelma neuvoja tehokkaaseen musiikin etsimiseen.

Spotifyn premium-palvelu lupaa mobiilikäytön lisäksi, että äänentoiston laatu on hyvä 320 kilobittiä sekunnissa. Mutta tiesitkö, että läheskään kaikki musiikki ei ole saatavissa luvatun korkealaatuisena?

Pyörällä konserttiin, tietysti

Miten kaupunkifestariin kuljetaan vaivattomimmin? Pyörällä polkien, selvähän se. Flow näyttää mallia järjestelyissä: pyörille on varattu vartioitu pysäköintialue. Tästä voisi ottaa oppia vaikka institutionaalinen taidemusiikki. Millaiset pyöräpysäköintitilat mahtavat olla Musiikkitalossa?

Tapahtuma-alueen kohdalla on myös erotettu yksi autokaista Sörnäisten rantatiestä pyöräkaistaksi ja annettu koroke kokonaan jalankulkijoille.

Laskekaahan joukosta Jopot. Alkuperäisen bongaamisesta saa kaksoispisteen.

Mutta mitäs pysäköintiä tämä on?

Pyöräpysäköinnin invapaikka

Hesarin metarunoutta

Helsingin Sanomien kulttuuriarviot, ainakin kulttuurisivujen RSS-syötteeseen tulevat, kirjoitetaan nykyään runomuotoon. Ensimmäinen aforistinen esimerkki lienee muodoltaan eräänlainen laajennettu haiku. Toinen runo valmistaa tunnelmaa lyhyin säkein ennen yllättävää ja dramaattista huipennusta:

Tällaisena ainakin minun Netnewswire-syötteenlukimeni jutut näyttää. Seuraava musiikkiarvio noudattaa samankaltaista muotoa kuin edellinen kirja-arvostelu, vain mittakaavaltaan laajennettuna. Tilanne pohjustetaan lyhyin, toteavin säkein. Sitten alkaa vyörytys: pitkiä yhden virkkeen säkeitä, jotka pakottavat lukijan ottamaan kantaa. Juuri, kun lukija on tempautunut kiihkeään keskusteluun runon kertojan kanssa, vedetään matto alta: viimeinen säe katkeaa kesken sanan, ja lukija jää hölmistyneenä haukkomaan henkeään.

 

 

 

 

 

Laulu jossa on tunnelma

Mikä on tuo suriseva g-sävel, joka kuuluu lähestyvän Mustikkamäen ja kirkonkylän suunnalta? Onko se pommikonelaivue, joka lentää käymälän yli? Ei, vaan Finnairin Airbus A340, joka lentää Kontulan yli.

Surina voimistuu nopeasti. Muutamassa sekunnissa kone on suoraan yläpuolella, sävel laskeutuu kokoaskelen ja sitten suriseva ääni vaihtuukin puhalluksen kohinaan. Kohina voimistuu vielä hieman ja häipyy sitten hitaasti väreillen.

Neljän moottorin sointi on juhlallista kuunneltavaa verrattuna ärsyttävästi uliseviin kaksimoottorisiin pikkubusseihin, noihin ilmojen Toyota Corolloihin. Kaikkein täyteläisin klangi on kuitenkin kolmimoottorisessa MD-11:ssä, jota tapaa enää rahtikoneena. Ilmeisesti ison pyrstömoottorin ansiosta siinä on mitä muhevimmat bassot. Kaksimoottorisista melko jykevästi soi Boeing 757 isoine moottoreineen (ja varmasti myös 767 ja 777, mutta niitä en ole päässyt kuulemaan alhaalta).

Kun usea samanlainen äänilähde soi samalla sävelkorkeudella, tuloksena on niin sanottu chorus-ilmiö, joka tekee soinnista rikkaan ja täyteläisen. Tämä johtuu pienen pienistä eroista sävelkorkeudessa ja ääniaaltojen keskinäisissä vaiheissa (eri lähteiden äänet saapuvat korvaan hieman eri kohdassa värähtelysykliään). Tämän ilmiön hyväksikäyttöön perustuu se, että orkesterissa on monta viulua soittamassa samaa säveltä, tai se, että Michael Tretow äänitti eräiden laulajattarien osuudet levylle useaan kertaan päällekkäin.

Lentokoneiden tapauksessa ääntä moduloivat lisäksi väreilevät ja virtailevat ilmakerrokset, ja tällöin voidaankin usein puhua flanger-efektistä.

LS-10-taskuäänittimen mikrofonit eivät valitettavasti kyenneet nappaamaan syvimpiä bassoja. Jahka saadaan kunnon mikit takaisin studiosta, selvitetään lentoasemalta koneiden noususuunta, pystytetään stereopari pihalle, pelotellaan räkättirastaat loitolle ja ruvetaan levyttämään.

Elektronisen musiikin historia

Radiossa alkoi viikko sitten elektronisen musiikin historia Avaruusromun jäljillä. Suosittelen sitä jyrkästi kaikille. Jukka Mikkola on koonnut kolmeentoista tunnin pituiseen ohjelmaan elektronisen musiikin merkittäviä teoksia viisikymmenluvun alusta tähän päivään.

Ensimmäinen jakso on jälkikuunneltavissa vielä tämän illan (12.6.), sillä tänään tulee radiosta toinen osa.

Ensimmäisessä jaksossa soivat itsestäänselvät viisikymmenluvun perusteokset. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota Raymond Scottiin, joka keksi nykyisin turhan suositun silmukka- eli luuppipohjaisen sävellystavan jo 1950-luvun puolivälissä. Toki nauhalenkkien käyttö on aina ollut tärkeä nauhamusiikin tekniikka, mutta Scott käytti toisteisten kuvioiden toteuttamiseen itse rakentamiaan soittokoneita.

Jos (tahtoo sanoa kun) käytettävissä on kunnon äänentoisto, kannattaa kuunnella, miten hiillos paitsi risahtelee, myös jysähtelee erittäin matalilla taajuuksilla Xenakisin kappaleessa Concret PH.

Toisessa jaksossa tullaan kuusikymmenluvulle ja tietokonemusiikin alkuun. Ensimmäisenä kappaleena on luvassa tietokonemusiikin perustajan, hiljattain edesmenneen Max Mathewsin Bicycle Built for Two, tunnettu myös eräästä kuuluisasta elokuvakohtauksesta.

Kappaleet soivat yhteen menoon ilman kuulutuksia. Mikkola on tosin mennyt mielestäni hieman liian pitkälle, sillä kappaleet käytännössä häivytetään ristiin ja levykestoista puuttuu järjestään pari kolme sekuntia. Kaiken kukkuraksi ensimmäisessä jaksossa Ussachevskyn ja Ligetin kappaleet soivat pitkän aikaa päällekkäin! Tällaisesta remiksauksesta pitäisi kyllä kertoa kuulijalle.

Ligetin Artikulationista on muuten tehty kuuntelupartituuri.

On onni, että Avaruusromu tulee nykyään yleisohjelmasta. Sen lähetys nimittäin on kuunneltavissa neteitse hyvälaatuisena äänenä. Muiden kanavien suorat lähetykset ja Areenan tallenteet ovat vain 128-kilobittistä mp-kolmosta. Näin ollen ohjelma kannattaa kuunnella silloin kun se tulee, ihan vanhan ajan tyyliin istumalla vastaanottimen ääreen ja rauhoittumalla kuuntelemaan.

Toinen ohjelma, jonka kuulumisesta yleisohjelman puolelta meidän on syytä olla kiitollisia, on Osmo Tapio Räihälän progeohjelma Karmiininpunaisen kuninkaan hovi. Senkin uusin jakso on aina viikon verran Areenassa, mutta parhaasta äänestä (suoran lähetyksen ohella) saa nauttia, kun katsoo kappaleet luettelosta ja käy hakemassa levyt kirjastosta.

Kun suositeltavista musiikkiohjelmista puhutaan, täytyy mainita vielä uusi sarja Hitin kaava. Se tosin tulee rinnakkaisohjelman puolelta, ja ainakaan ensimmäisessä osassa kappaletta ei soitettu kokonaan. Kannattaa siis kuunnella puheena oleva kappale etukäteen levyltä tai vaikka Spotifysta.

Tosiaan, radiotahan voi kuunnella myös ihan perinteisen analogisesti ULA-vastaanottimella.

Kenraaliharjoitus

Vailla suuria tieteellis-taiteellisia pyrkimyksiä harjoittelen aipädin WordPress-sovelluksen ja kameran avulla ajankohtaisbloggausta, jossa kuvat otetaan, teksti kirjoitetaan ja julkaistaan, ennen kuin soittajat ehtivät lähteä lavalta. Itse- ja lähdekritiikistä ei ole mitään tietoa.

Keittiöäänitystä

Mellunkylän tieto ja tuska -konsernin keittiössä kiehui maito hellalle. Tiukkaanpa se kärähtikin, eikä lähtenyt kokonaan edes erikoispuhdisteella. Hiiltynyttä ravintoainetta piti yrittää raaputtaa pois jollakin sellaisella esineellä, joka ei naarmuta lieden pintaa. Muovilusikka osui ensimmäiseksi käteen.

Raavinnasta lähti niin ikävä ääni, että se piti saada talteen. Ja saman tien, sillä äänentuotantotarkoituksessa ei maitoja ruveta varta vasten hellalle kiehuttelemaan. Ennen raapimisen loppuunsaattamista piti siis pystyttää mikrofoni ja laittaa kone tallentamaan 24-bittistä ääntä. Edellisestä keittiöäänityksestä ehtikin kulua tovi.

Johonkin tulevaan kappaleeseen tätä vingutusta ja rouhintaa pitää ujuttaa. Lupaankin sille, joka tunnistaa hiiltyneen maidon raavinnan jostakin vastaisuudessa ilmestyvästä teoksesta, henkilökohtaisen tutustumiskäynnin äänilaboratorioon ja Tinnituksen kokoelma-CD:n omistuskirjoituksin.

Pitkien musiikkiesitysten aiheuttamat ongelmat

Ilmestynyt alun perin Synkooppi-lehdessä op. 36 (2/1991).

Eksaktin estetiikan laboratorio: erikoisselvityksiä

Eksaktien esteettisten tutkimustulosten saavuttaminen ja suositusten laatiminen vaatii suuret määrät havaintoja, mittauksia ja tausta-aineistoa. Niinpä laboratorion tutkijat joutuvat työssään tekemisiin monien sellaisten taiteeseen liittyvien seikkojen kanssa, joilla ei ole suoranaista esteettistä merkitystä. Tällaiset asiat ovat kuitenkin arkipäiväisyydessään usein varsin mielenkiintoisia, varsinkin kun ne koskevat taiteen kokemisen käytännöllisiä kysymyksiä. Tätä vähemmän virallista aihepiiriä käsitellään eksaktin estetiikan laboratorion erikoisselvityksissä.

Pitkien musiikkiesitysten aiheuttamat ongelmat

Eksaktin estetiikan laboratorio julkaisi sävellysten pituussuositukset aiemmin tänä vuonna (katso Synkooppi 1/91). Valitettavasti kestää kuitenkin jopa muutamia vuosia, ennen kuin kaikki säveltäjät alkavat noudattaa niitä. Lisäksi taakkanamme on länsimaisen musiikin vuosituhantinen historia, joka tulvii ylipitkiä teoksia. Niinpä jokainen taidemusiikin kuuntelija joutuu elämässään ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan pitkiä musiikkiesityksiä. Eksaktin estetiikan laboratorio pyrkii omalta osaltaan etsimään ratkaisuja, jotka auttavat kuuntelijaa kestämään läpi pitkien sävellysten.

Ooppera

Kuten tiedetään, oopperassa kaikki musiikillisesti olennainen sanotaan jo alkusoitossa, ja myöhemmin asiaa on vain ripauksittain. Valitettavasti oopperoista ei kuitenkaan juurikaan ole saatavilla toimitettuja laitoksia, vaan kuulijan täytyy pystyä kestämään vähintään kaksi tuntia, äärimmäistapauksissa jopa viidettä tuntia.

Auttaa, jos kuulija osaa oopperan ulkoa. Silloin hän tietää, mistä juonessa on kysymys ja voi saada sanoista selvää ennakkotietojensa ansiosta. Hän voi arvioida kuulemaansa ja tehdä jopa esteettisiä päätelmiä.

Jos joutuu kuuntelemaan teosta, jota ei tunne ennestään, on libreton seuraamisesta apua. Jos taitaa oopperan esityskieltä, voi tarinasta ymmärtää suurenkin osan. Vaikeuksia tulee kuitenkin niissä kohdissa, joissa usea henkilö laulaa yhtä aikaa eri tekstiä. Silloin kysytään malttia, mutta kärsivällisyyden kehittäminenhän onkin yleensä taidemusiikin harrastajan tärkeimpiä päämääriä.

Äänilevyjen mukana on yleensä vihko, jossa oopperan teksti on usealla kielellä. On hyvää näkökentän laajentamisen ja lukunopeuden harjoitusta yrittää seurata tekstiä esimerkiksi italiaksi ja samaan aikaan lukea englanninkielisestä palstasta, mistä on kysymys.

Edellä käsitellyt keinot vähentävät nukahtamisen vaaraa, joka kaikista musiikin lajeista juuri oopperassa on suurin. Katsomon liiallinen mukavuuskin voi olla uhka hereillä pysymiselle. Sopivat ulkoiset vastukset, esimerkiksi kylmyys ja tuulisuus, pitävät kuulijan virkeänä.

Konsertit

Taidemusiikki-instituution vieraantuminen arkielämästä ja jähmettyminen omaksi muotokaavakseen pitää ymmärrettävästi suuren joukon ihmisiä poissa konserttisaleista. Konsertissahan musiikki on erotettu luonnollisimmasta ja alkuperäisimmästä yhteydestään: ruumiin liikkeestä, tanssista. Musiikkia pitää kuunnella paikallaan istuen, ja kiellettyä on kaikki olennainen: käytösopas neuvoo, ettei musiikin mukana saa hyräillä tai vihellellä, ei liikutella itseään musiikin tahdissa eikä paukutella tahtia ohjelmalehtisellä.

Jotta konserteissa käyminen tulisi siedettävämmäksi, on musiikkiyleisön ryhdyttävä vaatimaan seuraavia asioita: Konserttisaleista on puolet istuimista poistettava, jotta saadaan tilaa ihmisten liikkua halunsa mukaan. Tarvittaessa on ääntä vahvistettava sähköisesti, sillä tanssijoista lähtee aina jonkin verran kahinaa. Yskijätkin pelastuvat pyövelinkatseilta, kun musiikki soi tarpeeksi kovaa.

Suuri äänenvoimakkuus estää nukkumista jonkin verran, mutta ei varmasti. Rokkikonserteissahan ei luulisi valveillapysymisongelmia ilmenevän, mutta tiedetään tapaus, jossa ihminen on nukahtanut AC/DC:n konsertissa. Tapahtuneeseen vaikutti tiettävästi yleinen väsymys, mutta toimimalla toisin kuuntelija olisi voinut välttää nukahtamisen. Hänen ei olisi pitänyt istua, vaan nousta seisomaan ja alkaa liikutella itseään voimakkaasti musiikin tahtiin. Konsertin jälkeen väsymys olisi ollut suuri, mutta nukahtaminen itse konsertissa olisi vältetty.

Nykytilanteessa kuulijan on syytä mahdollisuuksien mukaan valita konsertteja, joissa soitetaan pituussuositusten mukaisia kappaleita. Tiettävästi kukaan ei ole nukahtanut Webernin Bagatellien tai Kurtagin Mikroludien aikana. Yleensähän konserttiin ei tulla nukkumaan, jollei sitten kyseessä ole jokin suggestopedinen kokeilu.

Yleisiä ohjeita

Musiikin kuuntelijan pitää huolehtia yleiskunnostaan. Huonokuntoinen väsyy helposti, jolloin hänen huomio- ja keskittymiskykynsä heikkenee. Joutuessaan istumaan pitkään paikallaan hän on vaarassa nukahtaa. Konserttia edeltävänä yönä tulee nukkua riittävästi, ja juuri ennen konserttia on yritettävä saavuttaa sopiva virkeystila. Joillakin auttavat päiväunet, toisilla liikunta. Hätätilassa voi ennen konserttia juoda runsaasti nestettä; tämä keino on kuitenkin varsin epämukava.

Kuunneltaessa musiikkia äänittestä kotona olot on helpompi järjestää sopiviksi. Partituuria voi seurata häiritsemättä muita. Äänenvoimakkuus on hyvä säätää melko kovalle. Lisäksi kannattaa kuunnella seisaaltaan, sillä silloin nukahtaminen on varsin epätodennäköistä ja vapaa liikkuminen mielihalujen mukaan mahdollista.

Neuvokas musiikinharrastaja keksii varmasti vielä lisää keinoja. Saattaapa hän innostua jopa tieten tahtoen kuuntelemaan ylipitkiä sävellyksiä ja kehittämään kestokykyään kunnianhimoisena tavoitteenaan Wagnerin Ringin seuraaminen yhteen menoon.

Mutta silloin on jo kysymys musiikista urheiluna. Eksaktin estetiikan laboratorion tutkijoita on tämäkin aihe pohdituttanut, ja siitä julkaistaan raportti lähiaikoina.

Eksaktin estetiikan laboratorio

Puheenvuorona ajankohtaiseen taidekeskusteluun julkaisen Synkooppi-lehdessä op. 35 (1/1991) ilmestyneen manifestin.

Onko Beethovenin pianosonaateilla nykymaailmassa muuta tehtävää kuin musiikinopiskelijoiden analyysiharjoitusaineistona toimiminen? Miksi taidemusiikkikonserteissa nukuttaa, mutta illalla konsertin jälkeen ei uni tahdo tulla? Miksi ihmisten lausunnot taidekokemuksista ovat hämäriä ja ristiriitaisia? Onko taidekriitikoihin luottamista?

Onko yliopistoruoassa muka jotakin vikaa? Voiko viini olla oikeasti hyvää, vai teeskentelevätkö siitä ”nauttivat”?

No, bingo.

Nyt on tullut aika tehdä loppu hämmentyneestä epätietoisuudesta! Jo riittää teennäinen sivistyssanavaraston kaivelu konserttien väliajoilla. Ei enää häkeltynyttä laatusanojen sepittämistä tuliaisviiniä maisteltaessa. Tästedes ei kenenkään tarvitse tuntea itseään muita huonommaksi ihmiseksi, vaikkei osaisi olla mitään mieltä Woody Allenin elokuvista. Havumetsien miehen ei tarvitse hävetä tunnustaa, että costarica maistuu paremmalle kuin espresso.

Hiiteen humanistinen humina! On puhuttava asioista suoraan, teeskentelemättä ja oppisanoilla hämäämättä. Tarvitaan täsmällistä tietoa.

Eksaktin estetiikan laboratorio on perustettu, jotta ihmisille voitaisiin tarjota selkeitä arviointiperusteita kaikilla elämänaloilla vastaantulevien ongelmien pohdiskeluun. Näin laboratorion toiminnan alkuvaiheessa suurin huomio kohdistuu estetiikan ja taiteen kysymyksiin, mutta näkökulma on kokonaisvaltainen: asioilla on yhteytensä koko inhimilliseen toimintaan. Laboratorion tutkimustoimessa on vahva eettinen vire, emmekä pelkää joutumista perimmäisten kysymysten äärelle.

Laboratorio perustettiin joulukuun 21. päivänä 1990. Henkilökuntaan kuuluu eri alojen huippuasiantuntijoita, ja vastuullisena päällikkönä toimii musiikkitieteen majuri G. Andersson-Ulvaeus.

Koska laboratorio julkaisee tutkimustuloksiaan juuri Synkooppi-lehdessä, luonnehdimme seuraavassa, millaisia tavoitteita laboratoriolla on musiikintutkimuksen saralla.

Tähänastinen tiede on tuottanut tukun tutkimustapoja, näkökulmia ja analyysimenetelmiä. Musiikin tutkiminen on monitieteistä puuhaa, ja se onkin avartanut näkemyksiämme laajalti. Monia on kuitenkin jäänyt vaivaamaan yksi sangen kiusallinen seikka. Taiteesta puhumiseen nimittäin liittyy miltei aina arvostelmia: onko jokin teos parempi kuin toinen, ja jos on niin miksi? Tieteellisistä esityksistä on vaikea löytää selkeitä perusteita omien arvostelmien pohjaksi.

Tässä on eksaktin estetiikan laboratorion tehtävä. Pyrimme kiteyttämään tieteen tuloksista tavallisen musiikinkuuntelijan käyttöön joukon yksinkertaisesti tunnistettavia suureita, joiden avulla kuulija voi teoksen kuultuaan oitis sijoittaa sen oikeaan paikkaan hyvyysasteikolla. Tavoitteenamme on, että sävellykset voitaisiin jo ennen esittämistä lähettää laboratorioon mittauksia ja analyyseja varten. Tällöin huonot teokset voitaisiin jättää kokonaan esittämättä, mikä olisi yleisöä kohtaan tuiki huomaavaista. Tulevaisuudessa voitaneen järjestää vertailutestejä, joissa saadaan selville parhaat kappaleet kultakin musiikin alalta. Tällaiset testithän ovat tekniikan puolella yleisiä.

Näin pitkällä ei kuitenkaan vielä olla. Esittelemmekin tällä palstalla tutkimustuloksia ja suosituksia sitä mukaa kuin niitä valmistuu. Ja kuten sanottu, emme rajoitu vain taiteeseen. Kaikki hyvää ja huonoa, oikeaa ja väärää sivuavat ongelmat ovat alaamme. Laboratorio on kiinnostunut lukijoita askarruttavista ongelmista: otamme mielellämme vastaan kysymyksiä. Ja vaikka esityksissämme pyrimme ankaraan objektiivisuuteen, jokin seikka voi toisinaan vaatia korjausta tai täsmennystä. Palsta on avoin keskustelulle.

Kirjeet eksaktin estetiikan laboratorioon lähetettäköön Synkooppi-lehden toimitukseen, Vironkatu 1, 00170 Helsinki. Kuoreen merkintä ”Eksaktin estetiikan laboratorio”.

Suosituksia

Laboratorio on alustavien mittausten perusteella määritellyt suositeltavat enimmäiskestot erityyppisille musiikkiteoksille. Palaamme musiikin aikakysymykseen syvällisemmin seuraavissa Synkoopin numeroissa.

Teostyyppi				Suositeltu enimmäiskesto
					(minuuttia)

yksinlaulu					 3
laulusarja					15
kuoroteos					10
orkesteriteos, jossa vokaaliosuuksia		20
moniosainen orkesterisävellys, esim. sinfonia	25
yksiosainen orkesterisävellys			10
ooppera
- yksinäytöksinen				60
- useampinäytöksinen				45 kukin näytös*
moniosainen kamarimusiikkiteos,
esim. sonaatti tai kvartetto			20
soolosoitinteos					10
elektroninen tai konkreettinen sävellys		 5
iskelmä						 3
raskas rokki					 4

*Oopperan kokonaiskestoa ei ole syytä rajoittaa. Pitkiä oopperoita voidaan kuunnella karaisu- ja urheilutarkoituksessa. Tällaiset musiikin käyttötavat ovat parhaillaan erillisen tutkimuksen kohteena.

Nukkuva hirviö

Ostin netistä Sielun veljien uuden kappaleen eurolla. Sen voi kuunnella ilmaiseksikin, mutta päätin kannattaa uusia käteviä musiikinkaupustelutapoja. Osto tapahtui Equal dreams -nimisen palvelun kautta, maksu hoitui verkkopankissa ja kappaleen sai saman tien imuroida flac- ja mp3-tiedostona. Equal dreamsissa tekijöille menee näköjään 85 prosenttia myyntituotosta. Tässä tapauksessa siis Fullsteam-levy-yhtiölle, joka jakaa tulot yhtiön, esittäjien ja tekijöiden kesken miten sitten jakaakin.

Osuuspankki otti tosin maksutapahtumasta 34 senttiä eli neljänneksen siitä, mitä minä lopulta maksoin. Muut pankit olisivat hoitaneet rahaliikenteen 12 sentillä. Kummallista.

Kuten tunnettua, musiikkiteollisuus heräsi kehittämään toimivia musiikin verkkomyyntipalveluja 15 vuotta liian myöhään, ja tämä laiminlyönti kostautui laittomana levityksenä. Isot levy-yhtiöt tekijänoikeusjärjestöjen välityksellä jaksavat vielä ajaa velkavankeustuomioita pelotellakseen laittomia levittäjiä. Tämä toiminta on niin halveksittavaa, että toisinaan harkitsen eroamista Teostosta ja Gramexista.

Onneksi on tällaisia toimivia levittäjiä, eikä kaiken tarvitse mennä keskusvaltaisten suurfirmojen kuten Applen järjestelmien kautta. Mainontakin hoitui ja tiedon levystä sain sotilaallisessa mediassa.

Vertailin taas piruuttani äänitiedostojen desibelejä. Väänsin dynamiikkamittarin läpi ostamani flac- ja mp3-tiedostot ja lisäksi verkosta suoraan kuunneltavan äänitteen, joka sijaitsee Soundcloudin palvelussa.

 DR   	   Peak     	   RMS      	 Filename

 DR6	  -0.10 dB	  -7.23 dB	 01-Nukkuvahirvio-flac.wav
 DR6	   over    	  -7.23 dB	 01-Nukkuvahirvio-mp3.wav
 DR7	  -1.87 dB	  -9.69 dB	 01-Nukkuvahirvio-sc.wav

Suorakuunteluversio on siis hiljaisin ja dynaamisin, mp3 meluisin. Suosittelen musiikinystäville flac-koodattua musiikkia. Flac on häviötön ja patenteista vapaa pakkausmenetelmä. iTunesiin flac-tiedostot saa Fluke-ohjelman avulla.