Sellainen pieni hidaste Spotifyn oppilaskäytössä on, että ilmaisversion saamiseksi joutuu näkemään hieman vaivaa, kun ensin täytyy saada jostakin kutsu.

Totta, mutta kauttarantain on tullut ilmi, että aika monella oppilaallakin on jo Spotify käytössään, ja ilmeisesti tiettyä sukupolvea edustavat vanhemmat ovat ihan itseäänkin varten hankkineet maksuversiollisia versioita ko. palvelusta.

Mitä ilmaisversion hankkimiseen tulee, niin melko helposti sellaisen saa ilman kutsuakin.

Ja musiikin ostaminen omaksi on tosiaan jo mahdollista Spotifyssakin. On siellä klassista kitaramusiikkiakin kaupan, katsoin juuri.

Jos vaikka haluaisin ostaa jumalan sanaa eli Beach Boysin Pet Sounds -levyn (sisältää sekä mono- että stereoversion, 27 kappaletta, kesto noin tunnin) mp3-tiedostoina, 320 kb/s, se maksaisi kuusi euroa. Klikkaus, kauppaehtojen hyväksyminen, luottokorttitiedot ja sillä selvä. Taidankin kokeilla jollakin semmoisella levyllä, jota minulla ei vielä ole.

Sellainen pieni hidaste Spotifyn oppilaskäytössä on, että ilmaisversion saamiseksi joutuu näkemään hieman vaivaa, kun ensin täytyy saada jostakin kutsu.

Kysymys: missä kohtaa tässä ääniaallon kuvaajassa on Beach Boysin musiikkia ja missä kohtaa uhkapelimainos?

Se hirveä mainos taitaa olla se betonimuuri…

Voin toki itsekin soittaa tunnilla heidän läksykappaleensa, mutta se ei aina riitä todistamaan musiikkia ”oikeaksi”; virallisen levyn auktoriteettiarvo voi olla melko tuntematonta opettajaa suurempi…

Mitä siis teen? Tajusin juuri tänään, että kevät tulee kohisten ja nopeasti, ja niin myös musiikkioppilaitosten tasosuorituskokeet (ent. ”kurssitutkinnot”), ja joillekin oppilaille soitetun musiikin kuuleminen levytettynä versiona voi avata uusia maailmoja – siitäkin huolimatta, että länsimaisen taidemusiikin opetuksessa kappaleen alkuperäinen versio on nuotti, ei mikään levytys.

Aloin etsiä oppilaidenkin soittamia kappaleita Spotify’sta, ja ihan alkeistason kappaleita ei juurikaan ole (koska niitä ei ole virallisesti levytettykään, tosin yhä useammin nuottikirjojen ohessa on CD-levy kirjan kappaleista), mutta jo hieman kehittyneempiä taso ”kakkosen” piisejä voi jo löytää – vaikeammista puhumattakaan – ja voin sitten kulloisenkin oppilaan mukaan koota oman soittolistan kappaleista ja lähettää sen sähköpostina oppilaalle kehotuksen ”kuuntelepa nämä” kanssa – AIVAN MAHTAVAA!

On totta, että artistin kannalta Spottari on hieman kaksipiippuinen asia – aivan, kuten Matin linkittämästä Lady Gaga-esimerkistäkin ilmenee – ja ajattelin tänään myös kuinka asiaa voisi tulevaisuudessa kehittää, mutta en ole vielä ratkaissut asiaa…

Itselleni kynnys maksuversioon siirtymiseen on toistaiseksi melko korkea lähinnä siksi, että ajattelutapani mukaan maksun vastikkeeksi pitäisi saa jotain konkreettisesti omistettavaa. Jos maksaisin Spottarista vaikkapa neljä vuotta putkeen, ja sen jälkeen lopettaisin palvelun käytön, tai Spotify’lle instituutiona tapahtuisi jotain (se kaatuisi tms.), saattaisin tuntea maksaneeni tyhjästä ilmatilasta vailla konkreettista vastiketta.

Maksan toki internet-liittymässäkin ”tyhjästä ilmatilasta”, mutta hyväksyn ja ymmärrän sen, enkä koe siinä ongelmaa, mutta mieltyessäni konkreettiseen äänitteeseen x niin paljon, että olisin valmis siitä maksamaan, niin haluaisin sen jossakin formaatissa myöskin omistaa, ja tätä tarvetta esim. iTunes-kauppa palvelee verrattain hyvin; kun olen ostanut ensin musiikin bitteinä tietokoneelleni, voi polttaa siitä vielä CD-/DVD-levyjä (vaikka eipä sellaisille käytännössä ole enää hirveästi käyttöä).

Mietinkin, voisiko jonkinlainen iTunes’in ja mainosrahoitteisen Spotify’n risteytys olla mahdollinen. Ensimmäinen kuuntelukerta – oli kyseessä sitten yksittäinen kappale tahi kokonainen albumi – olisi ilmainen, toisella kerralla kaikista kappaleista voisi kuunnella vain puolet (tämäkin ilmaiseksi), ja kolmannella kerralla olisi vaihtoehtona pientä maksua vastaan kuunnella koko levy/kappale streeminä ilman mitään mahdollisuutta kuunnella samaa levyä/kappaletta enää neljättä kertaa, tai sitten maksaa hieman enemmän (keskimääräinen iTunes-hintataso mielestäni aika ok) ja samalla siirtää äänite omalle koneelle, aivan kuten iTunes’issakin tapahtuu.

No; en tiedä kuinka kehityskelpoinen idea tuo on, mutta selvää on kuitenkin se, että musiikkibisnes tulee jatkuvasti muuttumaan ja sen on pakko keksiä uusia keinoja pysyäkseen hengissä. Suurten levy-yhtiöiden yksinvallan aika alkaa olla ohi, mutta ongelmaksi voi muotoutua se, että teoriassahan artisti voi itse myydä musiikkinsa ilman välikäsiä – mikä on hieno asia – mutta tarjonta on jo nyt niin valtaisaa, että kuinka hyväkään yksittäinen artisti saa itsensä huomioiduksi tässä valtavassa bittimusiikkiavaruudessa?…

Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Kivikon ladulla on erinomainen luistelu-ura, ja vauhdin saa todella kovaksi! Pitäisiköhän hyväksyä luisteluhiihto jo virallisesti kansanhiihdoksi?

Huomautan, että itse asiasta olen kanssasi samaa mieltä mutta virkamieskunnan logiikka on usein sieltä saatanasta…

Maankohoamisen ansiosta suuret osat entisistä lahdista ovat nykyään peltona, mutta talvisaikaan lumen peittäessä maiseman voi hyvin nähdä, missä meri on muinoin lainehtinut.

Kirjakielellisestihän pilkunkäyttö sanojen ”nähdä” ja ”missä” välissä on oikein, mutta huomasin kiinnittäväni huomiota lauseeseen suomalaisen nykykirjallisuuden valossa; siinähän ihan oikeastikin taitavat kirjailijat ovat ilmeisen tietoisesti välttäneet pilkunkäyttöä saadakseen tekstin sujuvammaksi.

Toin tämän aspektin esille ihan vain sen vuoksi, että osaat tekstejäsi kirjakustantamolle tarjotessasi varautua kustannustoimittajan (vai kuka/mikä se nyt ensimmäisenä tutustuukaan tarjottuun tekstiin…) ehkä ehdottavan joidenkin oikeinkirjoitussääntöjen uhraamista sujuvuuden hyväksi.

Muutoinhan tekstisi on aina ihan julkaisuvalmista tavaraa.

P.S: Onko tuo ”Beatles-opintopiiri” ihan vakituisesti beatlausta harjoittava keskustelukerho?