Mistä aurinko nousee? Vai laskeeko se?

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Helsinki, kuva 1
2. Helsinki, kuva 10
3. Helsinki, kuva 14

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Helsinki, kuva 5
2. Helsinki, kuva 56
3. Helsinki, kuva 42

Ja taivasta kohti törröttäviä torneja.

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Jätkäsaari
2. Helsinki, kuva 45
3. Helsinki, kuva 31

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Helsinki, kuva 3
2. Helsinki, kuva 12
3. Helsinki, kuva 16

Toukokuun toinen sunnuntai oli metsän suojassa lämmin, vaikka aukeilla puhalteli kylmä viima. Metsä oli täynnä vaaleanvihreää valoa. Puiden oksistossa oli vielä tilaa, sillä lehtipuissa oli vasta hiirenkorvat. Metsän pohjalla kuului kohina: maasta työntyi valtavalla voimalla ihmeellisiä kasveja.

Soiden reunoilla, notkoissa ja syvemmillä polku-urilla pääsi porskuttamaan. Mutta ei tulvavesiä ainakaan enempää ollut kuin marraskuun sateilla. Kansanretkeilijä päätti kulkea mahdollisimman paljon ilman karttaa, eikä sitä sitten tarvittukaan kuin yhden harhaanmenon korjauksessa. Simpanssi oli salaa unohtunut kotiin. Vapaamuotoisesta suunnistamisesta aiheutuikin pari yllättävää väärinkulkemista. On häkellyttävää tunnistaa äkkiä tuttu paikka, joka ei kuitenkaan ole se johon kuvitteli olevansa tulossa. Mutta tuttuun vihreään purolaaksoon osaisi nyt jo vaikka unessa.

Tämän sananjalkoja lukevan perhostoukan on täytynyt talvehtia toukkana, niin iso se jo on. Jotain seittiä on tarttunut sen karvoihin.

Tähän aikaan vuodesta puissa on joka päivä erilainen vihreän sävy. Laaksossa ei sävyjen määrä vielä ylittänyt syksyn kahdeksaasataa, oli ehkä vielä hieman liian aikaista. Kun kaikki kuusikon hämyssä kasvavat pensaat saavat lehtensä, päästäneen sävyissä yli tuhannen.

Aleneva maasto ja tasainen sammalmatto houkuttelevat ryntäämään eteenpäin. Mutta kun malttaa kulkea hitaammin ja katsella jalkojensa juureen, huomaa, että on käynnissä joukkojen nousu. Suosittu tapa on kasvaa ensin sammalen suojassa spiraaliksi ja ponnahtaa sitten vieterin tapaan lähes silminnähtävällä vauhdilla ylös valoon.

Korkeat seudut, joilla lehtipuita on vähemmän, ovat yllättävän hiljaisia. Vain peippo ja rastaat lauleskelevat ja tiaiset huutelevat varoituksiaan. Mutta lehtevämpiin laaksoihin laskeuduttaessa tulee kuoroon lisää ääniä. Olisi kansanretkeilijällä taas linnunlaulujen kertauksen paikka. Punatulkku näyttäytyy yllättäen – tavallisestihan sitä näkee vain talvella asutuksen liepeillä, mutta kesät se piilottelee tiheissä metsissä.

Sarjassamme maisema vuodenaikojen vaihtelussa: 13. toukokuuta.

Päiväperhosista olivat liikkeellä ainakin sitruuna-, neito- ja kangasperhonen sekä keltaperhonen, joka tosin oli niin haalistunut, että oli käytännössä valkoperhonen. Valkovuokot aiheuttivat tilapäisen lumisokeuden, minkä takia valokuvia piti alivalottaa 2/3 aukkoa.

Polun poikki kaatuneet puut ovat viime talven jälkeen tuttu näky Sipoonkorvessa ja muualla eteläisen Suomen metsissä. Ängesbölen kämpän lähellä on erikoisen hankala rytö: lienee selvää, miksi kansanhiihtäjä katsoi tässä maaliskuussa parhaaksi ottaa sukset jalastaan.

Vaikka kansallispuistossa ollaan, lienee parasta, että moottorisaha saa laulaa näissä paikoissa tänä kesänä. Ainakin tärkeimmät, viralliset ja puoliviralliset polut on hyvä pitää auki, ettei kulutus leviä tolkuttomasti ympäristöön. Liikenne on täällä niin kovaa, että uusi  kaatuneen rungon kiertävä polku syntyy päivissä.

Kokemuksesta kansanretkeilijä tietää, ettei Gillermossarna-suo ole hiljaisimpia leiripaikkoja. Tietyllä tuulella Helsinki–Vantaan laskeutuva liikenne kulkee suoraan ylitse, ja ruuhka-aikana kohisee jatkuvasti. Tässä Finnairin A330.

Jöusjärven länsipuolella on siirtolohkare, jonka päällä kasvaa kuusentaimi. Kuinkahan kauan kuusi pysyy kasvaessaan kiven päällä? Kuinka monta kertaa tuhansien vuosien aikana kiven päälle on kasvanut uusi kuusi, pysytellyt siellä pari- kolmekymmentä vuotta ja rysähtänyt sitten alas? Jos nämä kalliot ovat olleet kuivilla viisikin tuhatta vuotta ja joka kolmaskymmenes vuosi on tullut uusi näre, tämä nykyinen on sadaskuudeskymmenesseitsemäs.

Louhesta löytyy netistä useita kuvavariaatioita.

Sammakonkutua savisen metsätien lammikossa. Nyt on nuijapäillä kiire kuoriutua, sillä jos aurinkoisia päiviä riittää, tie kuivuu tuota pikaa.

Kuva-aiheista variaatiot ja muutama muukin aihe täällä.

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Sipoonkorpi 5: Brännberget, Grytberget ja Holmmossen
2. Sipoonkorpi 8: Fallträsk, Ängesböle, Byabäcken
3. Sipoonkorpi 9: Gumböle träsk, Hyppjaskärr, Kurberget

Mies juoksee hikisenä kirjastoon, kaivaa kirjastokorttinsa sukasta ja huutaa nääntyneenä: ”Tietoa, antakaa minulle tietoa!”

Aina vain helpompia rupeaa tulemaan.

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Helsinki, kuva 14
2. Helsinki, kuva 8
3. Helsinki, kuva 12

Kukas se juuri muutama päivä sitten pohti ääneen, miten järjestäisi tavaroidensa kuljetuksen pyörällä? Pitäisikö olla laukku vai kori, ja miten sen laittaisi pyörään kiinni?

Hyvinkään asemalla oli oiva tilaisuus tarkastella kiinteään tavarakoriin perustuvia kuljetusratkaisuja. Ensimmäisessä tapauksessa luotetaan silkkaan puristusvoimaan, mutta useimmat kuljettajat kuuluvat joko remmi- tai nippusidekoulukuntaan.

Remmejä voidaan käyttää yhdessä muun kiinnitysmenetelmän, kuten ripustuksen tai puristuksen, kanssa:

Kun käytetään pelkkiä remmejä, niitä on yleensä useampia ja pujottelukuviot ovat taidokkaita. Seuratkaa näissä remmien kulkua:

Sitten vielä vanhan kansan nailonhihna metallisoljin. Tämä ei petä. Pyykkipojat odottavat housunlahkeita. Nippusidesarjassa ensin rautalankakiinnitys, joka on vahvistettu nippusitein:

Tässä tosi tehokkaan napakka kulmakiinnitys ja pitävä mutta rennomman oloinen pitkittäissidonta iloisen vihreässä uusvanhassa pyörässä:

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Helsinki, kuva 5
2. Helsinki, kuva 8
3. Helsinki, kuva 13

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Helsinki, kuva 2
2. Helsinki, kuva 15
3. Helsinki, kuva 29

Nykyinen kiinteisiin rakennuksiin perustuva vankilajärjestelmämme ei nopeasti muuttuvissa yhteiskunnallisissa oloissa ole aina ihanteellinen. Vankien säilytykseen ovat tulossa joustavat menetelmät, joilla vankilat tuodaan sinne, missä vangitsemisia tapahtuu eniten.

Hyvinkäällä kokeillaan liikuteltavaa vankilaa. Siellä on torin laitaan pystytetty irrallisista vankikonteista koottu rangaistussiirtola, johon kokeiluvaiheessa kerätään pohjoisella Uudellamaalla ja eteläisessä Hämeessä vankeuteen tuomittavia asiakkaita. Menetelmää on tarkoitus lähiviikkoina kokeilla myös Helsingissä, jossa odotetaan jääkiekkokisojen aiheuttamia levottomuuksia ja niistä seuraavaa kasvavaa tutkintavankien määrää. Osa kuvan vankikonteista siirretäänkin jo tämän viikon lopulla Helsingin kauppatorin laitaan.

Afganistanin hyökkäyksen aikana 2001 kontteja käytettiin menestyksellisesti sotavankien säilyttämiseen. Niiden avulla saatiin vankimäärä radikaalisti vähenemään, sillä kontit olivat ikkunattomia ja ilmatiiviitä. Suomessa vankikontteihin on kuitenkin EU:n säännösten takia pitänyt rakentaa ilmanvaihtoventtiilit.

Vankikonttien kaupalliseen tuotteistamiseen on jo varauduttu. Mahdollisia Yhdysvaltojen markkinoita varten kahteen alimman rivin konttiin on rakennettu suurjänniteliittimet.

Jos siirtovankilakokeilu osoittautuu toimivaksi, saattaa Itä-Helsingin vankila jäädä pitkäksi aikaa viimeiseksi Suomeen rakennetuksi kiinteäksi vankilaksi.

Lisää seisovia pylväitä.

Itä-Euroopan kesäaika ennätti keikahtaa sunnuntain puolelle, kun kansanretkeilijä hieman väkinäisesti pakertaen sai työnnettyä edellisen artikkelin julkaisuputkeen. Seuraavallekin päivälle oli varattu tila kunnon jutulle, ennen kuin lakkaamattomat kuva-arvoitukset taas pääsisivät vallalle. Harkinnassa oli Sipoonkorpikin, mutta lopulta kansanretkeilijä päätti kuvata auringonnousun Vuosaarenalpilta, jos heräisi ajoissa ilman pakkokeinoja. Nyt auringonnousuja voi nähdä vielä nukuttuaan kohtuullisen yöunen, mutta kesemmällä niitä täytyy lähestyä toisesta suunnasta valvomalla yön läpi.

Ja kun henkimaailma on mukana, hereille havahtuminen tapahtuu itsestään naksahtaen. Kansanretkeilijän polkiessa alpin huipulle aurinko oli oman mittansa verran metsänreunan yläpuolella, joten Canon sai kiireesti ruveta laulamaan suvivirttä. Onneksi ei ollut vaarana käydä niin kuin jouluna Vuokatilla.

Vasta töllöttimen ruudulta katsottaessa yllä olevasta kuvasta paljastui auringosta lähestyvä valkoposkien aura. Muutamassa sekunnissa se ylitti alpin huipun:

Nousevan auringon valaisemasta satamasta syntyi myös panoraama, joka tällä kertaa pääsi ihan Panoramioon.

Myös satamamuurin kärjestä voisi kuvata melkein auringonnousun, jos ei turhaan viivyttelisi. Suorin reitti edellyttää maastopyöräilyä ja pyörän nostelua polun poikki kaatuneiden puunrunkojen yli. Joulutähti kohosi parhaillaan Granön yläpuolella. Puolisen tuntia näyttää kuluneen näiden kuvien välillä. Tuli muistutus siitä, että pienellä aukolla vastavaloon kuvatessa suljin muotoilee valonlähteistä tähtiä.

Sataman itäreunalle on annettu nimeksi Auringonnousunranta. Kala- ja harmaalokit, tiirat ja meriharakat pyrähtelevät lentoon polulta ja penkereeltä pyöräilijän kiitäessä lähemmäksi. Viereinen Kalkkisaari on vilkas ja meluisa lintuluoto. Muuriin olisi pitänyt rakentaa asuntoja, vaikkapa opiskelijoille. Pihalla olisi kiva polttaa kokkoa ja mekastaa.

Yllättäen satamassa ei näkynyt ainuttakaan laivaa. Hinaaja Protectorin masto kohosi näköalatasanteen viereen.

Uutelan Särkkäniemessä aamuvirkut kalamiehet onkivat Kappelikiven luona.

Näistä vastavaloharjoitelmista aiheutui iltatöiksi varsinaista taivaanrannanmaalausta, kun poistin retussilla pölytäpliä ja linssiheijastuksia kuvista.

Särkkäniemen luonnonsuojelualueella saa liikkua vain polkua pitkin. Kävelin kyllä poluilla, mutta olisikohan pitänyt pysytellä vain virallisella luontopolulla? No, näiden kuvien perusteella minua voi tulla tarvittaessa sakottamaan.

Tässä on sitten panoraamassa se flada eli maan kohotessa vähitellen kuiville jäävä merenlahti.

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Konnia ja kontteja
2. Pähkinöitä ja sinivuokkoja
3. Adventtikävely

Helsingin kaupunki jakaa vuosittain joka kotiin kaavoituskatsauksen, jonka ensimmäisiltä sivuilta on hyvä tarkistaa kiireellisimmät lähiretkeilykohteet. Ne on merkitty vihreällä yleiskaavoituskarttaan, mikä merkitsee, että tulevina vuosina alueet saattavat kokea suuria mullistuksia. Uusimmassa katsauksessa tällaisia paikkoja Helsingin itäisellä puolella ovat Kivinokka, Vartiosaari, Meri-Rastilan länsiranta ja valtava Östersundomin alue.

Helsingin Vanhankaupunginlahden ympärille syntyi 1900-luvun alkupuolella työläisten kesänviettopaikkoja Kivinokalle ja Lammassaareen. Kesäisin siellä yövyttiin teltoissa ja lautamajoissa, jotka purettiin talveksi. Sota-ajasta lähtien ruvettiin rakentamaan pysyviä mökkejä. Nykyisin Kivinokassa on 600 pientä kesämajaa ja lisäksi viereisessä Herttoniemen siirtolapuutarhassa parisataa.

Itäisen Helsingin metromatkan kohokohta on Vanhankaupunginselän vaihtuvien valaistusten ja vuodenaikojen mukaan elävän maiseman tarkastelu Kulosaaren sillalta. Tähän maisemaan kuuluvat talvisin rohkeat pilkkijät, jotka ilmestyvät Kivinokan ja vanhan satama-alueen välille heti, kun jää on sentin paksuista, ja poistuvat huhtikuussa paria päivää ennen jäiden lähtöä.

Nyt Sörnäisten sataman paikalle nousee kovaa vauhtia uusi Kalasataman kaupunginosa. Merihaka on jo jäänyt uusien talojen taakse, mahtaneeko Tuomiokirkostakaan jäädä muuta kuin kupoli näkyviin?

Uimarannalla on talven korkeiden vesien tuoma ruoko- ja rojumatto. Lämmin huhtikuun päivä houkuttelee kävelijöitä, jotka istahtavat penkille ja kääntävät kasvonsa kohti aurinkoa. Lapset tekevät rantahiekalta jännittäviä löytöjä: pulloposteja, toisista maanosista ajelehtineita kenkiä ja muinaisten purjelaivojen mastonkappaleita.

Vastarannalla on Leposaari, jossa on Kulosaaren hautausmaa ja kappeli, sen takana Kulosaari ja Itäväylän ja metron lakkaamaton liikenne. Täällä on ihmeen rauhallista, ainakin näin alkukevään sunnuntaina. Jonkin verran on liikenteen kohinaa, mutta se taitaa tulla yläilmoista.

Mökeillä ei ole monta neliömetriä omaa pihaa. Kunhan puihin tulee lehdet, maisema vähän pehmenee ja mökit saavat näkösuojaa.

Selän länsirannalla on Arabianrannan uusi värikäs asuinalue osittain mereltä vallatulla maalla.

Kivinokan terävään länsikärkeen, kapeaan niemennokkaan, johtaa hieno tervaleppäkuja. Sulan veden aikaan kalamiehet eivät pääse tätä pidemmälle, vaan joutuvat tyytymään rantakiviltä onkimiseen.

Meditoija on viettänyt lammikon äärelle polvistuneena niin kauan aikaa, että on muuttunut suolapatsaaksi. Tässä on muinoin sijainnut tanssilava, ja kiveen kiinnitetty laatta kertoo, että kuuluisa Dallapé-tanssiorkesteri on perustettu 1920-luvulla juuri täällä.

Nokan koillisosa on sankkaa kuusikkoa. Siellä on esteetön luontopolku ja lahden rannassa tolppien päällä lintulava, josta sopii tarkkailla vesilintuliikennettä. Herttoniemen puolella on kiinnostava vanha talo.

Kivinokalle laaditaan nyt osayleiskaavaa, eikä virkistysalueena säilyminen ole itsestään selvää. Asutuksen rakentamistakin on ehdotettu. Kaupunkisuunnitteluvirasto kerää kansalaisten ehdotuksia alueen tulevaisuudesta.

Variaatioita tämän jutun kuva-aiheista ison G:n huomassa.

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Itä-Helsingin vankila
2. Kaupunkikorpea ja uudisasutusta
3. Kruunuvuori, Kronberget

Viides viidettä julkaisen Helsinki-sarjan viidennenkymmenennen jakson kunniaksi kuva-arvoituksen, jota en osaa ratkaista itsekään. Sen toimitti minulle vappupäivän ruuhkassa Suovon agentiksi epäilemäni klovninenään naamioitunut henkilö.

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Helsinki, kuva 34
2. Helsinki, kuva 48
3. Helsinki, kuva 31

Vuosi sitten pääsin kuuntelemaan tavallisia sammakoita, mutta rupikonnat menivät sivu suun. Onneksi sain tuolloin vihjeen ajasta ja paikasta, ja tämän vuoden vappuaamuna olin konnalammikon rannalla vakoilemassa rupikonnien vappujuhlaa.

Konnat asustavat vanhassa vedellä täyttyneessä louhoksessa, joka on kaislikkoisen merenlahden äärellä vähän merenpintaa ylempänä. Ne olivat kokoontuneet peuhaamaan lammikon varjoisaan päähän, ruokojen, puunkappaleiden ja roskien sekaan. Kevätriehan osanottajia oli vähintään kymmeniä.

Tästä kuvasta näkee, että konnanaaras on valtava. Pienemmät koiraat ovat kerääntyneet sen ympärille yhdeksi möykyksi. Tämä näky tulee mieleen, kun seuraavan kerran poimin kaupassa suolakurkkuja tynnyristä.

Konnien ääntely lienee tältä keväältä ohi. Ainoat kuuluneet ränkätykset ja kuraukset taisivat tulla lahdella uivilta sorsalinnuilta. Uusi yritys äänittimen kanssa ensi keväänä. Valokuvauksessa tarvittaisiin 200-millistä putkea. Näistä kuvista ensimmäinen on sellainen kuin 85-millisellä objektiivilla ja 1,6-kertaistavalla kennolla tulee, loput ovat rajauksia.

Sitten satamaan. Kolea pohjoistuuli puhalsi Vuosaarenalpin yli satamamuurin kärjen näköalapaikalle. Kuvasta erottaa, että alpin huippua on kuluneenkin talven aikana myllerretty. Lahdella oleskeli koskeloita, tiiroja ja lokkeja.

Finnsun tulee, Finnmaid purkautuu. Vappu ei ole satamassa vapaapäivä.

Uutelan laguuneissa oli hiljaista, ilmeisesti sammakoiden kevätrieha oli ohi.

Näillä lammikoilla on ihan erityiset nimityksensäkin. Mereen yhteydessä oleva laguunilahti on flada, erkautuneet lammikot ovat kluuveja.

Ylimääräiset kuvat Googlessa.

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Alppi, Horisontti ja vastavalo
2. Kansanhiihtoa suksitta
3. Pähkinöitä ja sinivuokkoja

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Helsinki, kuva 4
2. Helsinki, kuva 17
3. Helsinki, kuva 32

Selitys:

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Helsinki, kuva 4
2. Helsinki, kuva 17
3. Helsinki, kuva 32

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Helsinki, kuva 1
2. Helsinki, kuva 6
3. Helsinki, kuva 14