Chukhung ja Lhotsen eteläseinän sankarit

Ama Dablamin pohjoispuoli

15.4.2015

Tämän jutun otsikkokuvassa on sama vuori kuin edellisessä, mutta sata astetta käännettynä. Siis Ama Dablam pohjoisesta.

Haluan noudattaa toverini suositusta ja nähdä hiljaisen laakson ja sitä ympäröivät vuoret. Kun muut lähtevät niille samoille kukkuloille, joilla kävin eilen, lähden kävelemään vastakkaiseen suuntaan, laaksoa ylös kohti itää ja Chukhungin kylää.

Dingboche ja Tawoche idästä

Tawoche (eli Taboche, Tobuche, Tāuje, Taweche, Tawache, Tawetse, 6495 m) näkyy nyt hyvin, kun muistaa välillä pysähtyä ja katsoa taakseen – ylämäkeä ei juuri ole, joten jalat melkein pyrkivät juoksuun. Jangbu muuten sanoi tuon vuoren nimen niin, että toisessa konsonantissa huulet hipaisevat toisiaan poksahtamatta ja hampaiden koskematta (siten se ei taida konsonantti ollakaan) ja toinen vokaali vivahtaa u:hun.

Ollaan sivussa Everestin valtatieltä, joten kulkijoita on vähemmän. Kiviaitojen ympäröimiä laitumia ja yksittäisiä tupia on pitkin joen vartta ja korkeammallakin tasaisilla paikoilla. Jossain puolimatkassa Chukhungiin on Lhotsen eteläseinällä henkensä heittäneiden puolalaisten muistomerkki.

Puolalaisten Lhotsen sankarien muistomerkki

Rafał Choeda, Czesław Jakiel ja Jerzy Kukuczka kuuluivat retkikuntiin, jotka 1980-luvulla yrittivät nousta tätä kolmikilometristä seinämää. Nykyään he lienevät kotkia, jotka liitelevät vuorenseinämän liepeillä ja kukkuloiden yllä. Ensimmäisinä eteläseinän onnistuivat kiistattomasti nousemaan venäläiset 1990.

Lhotsen eteläseinä pilviharson takana

Chukhung on alussa linkittämäni jutun ajoista kasvanut. Yleensäkin koko kansanretkellä näin monta upouutta tai rakenteilla olevaa majataloa, ja retkitoverit tiesivät kertoa muutamasta rakennuksesta, ettei sitä vielä vuosi sitten ollut.

Chukhungin majataloja

Majataloissa taitaa olla Island Peakille menijöitä. Läheisessä rinteessä yksi ryhmä harjoittelee köydellä laskeutumista ja jumarointia.

Nousen kylän vierestä Chukhung Rin esikukkulalle viiteen tuhanteen metriin. Alarinteillä tapaan kotkottavia kanalintuja, ylempänä liitelevät kotkat, joita näkyy parhaimmillaan kuusi yhtä aikaa.

Kotkat vuoria vasten

Island Peakin tumma länsisivu on ikään kuin laakson päätykolmiona. Amphu Labtsa -solan kautta pääsisi toiseen laaksoon. Ja vilahteleeko seitsentonnisen Baruntsen huippu pilvien lomasta harjanteen takaa? (Lisäys 12.5.2016: se muuten taitaa olla Makalu.)

Odottelen, että minulle näytettäisiin vielä edes vilaus Lhotsen eteläseinämästä, mutta esirippu taitaa tänään pysyä kiinni.

Island Peak ja Imja-jäätikkö

Tässä vielä panoraama.

Pangboche–Dingboche: Ama Dablamin sivuitse

Ama Dablam

14.4.2015

Lumi viipyi maisemassa, mutta polku tallautui käveltävään kuntoon nopeasti – retkeilijöitä liikkuu Everestin valtatiellä yhdenkin kylän kohdalla päivässä satamäärin. Päivän taival oli helppo ja äkkiä taitettu. Polku seuraili Imja Kholan länsipuolta, Ama Dablam kääntyi hitaasti vieressä ja esitteli lounais-, länsi- ja luoteispuoltaan. Vastapäisen rantatörmän kasvillisuus muistutti Lapin tunturikoivikkoa, nyt se oli lumipohjaisena graafinen näky. Sen yläpuolella, ennen jäätikkömoreeneja, oli karjaa laitumella ja kyläläisten kesäasumuksia.

Imja Khola -joen rantatörmän tunturikoivikkoa

Taivas oli yhtä tasaisen valkeaa pilveä, jonka läpi auringon kuumuus kuitenkin tunkeutui. Jos nyt harhautui olemaan rasvaamatta naamaansa ja huuliaan, sai tuntea sen tulevina päivinä kirjaimellisesti nahoissaan.

Dingboche, Lhotsen eteläseinämä ja linssipilvi

Pherichen ja Dingbochen polkujen risteyksessä piti olla tarkkana, varsinkin kun ne erkanevat hyvin loivasti ja kulkevat jonkin matkaa lähekkäin. Varmuuden vuoksi kannatti vielä kysyä muilta kulkijoilta. Sitten joen ylitys, nousu tuulensuojaiselle ylätasangolle ja pian harjanteen takana olikin jo Dingboche. Linssimäinen pilvi Lhotsen huipulla kertoi kammottavasta tuulesta. Kolmikilometrisen eteläseinämän alaosaa peittivät pilvet, Everestin huippu oli jossain korkealla näkymättömissä.

Päivän ikäinen varsa

Kylän väki ihasteli päivän vanhaa varsaa.

Talo vuoren jyrkänteessä

Päivä oli vasta puolessa, joten oli hyvää aikaa nousta kylän takana kohoavalle harjanteelle 4600 metriin. Lähin kylä Pheriche oli mäen toisella puolella muutaman kivenheiton päässä. Vuoret näyttäytyivät palasina pilviesirippujen välistä: Ama Dablam lähimpänä kaakossa, etelässä Kangtega ja Thamserku, lännen puolella Pherichen takana Tawoche ja siitä luoteeseen Lobuche. Idässä Imja-laakson toisessa päässä vilahti populaarihuippu Island Peakin eli Imja Tsen tumma päätykolmio. Everestin massiivi pohjoisen puolella jäi lähimpien kukkuloiden ja pilvien peittoon.

Jakkivasikoita