Mihin tarvitsen Applea?

En oikeastaan enää pidä yhdestäkään Applen sovellusohjelmasta. En pidä siitä, että minut pakotetaan johonkin oivaltavaan, persoonalliseen, tietokoneenkäytön hyväksi havaituista rutiineista täysin poikkeavaan toimintatapaan, enkä pidä siitä, että mahdollisuudet muokata työskentelytapaa piilotetaan tai poistetaan kokonaan.

Jos haluaa tehdä töitä ohjelmalla, josta voi sanoa ”it just works”, tämä ohjelma on todennäköisemmin jonkun muun kuin Applen tekemä.

Applen käyttöjärjestelmä ei ole varsinaisesti paska. Sain paljon aikaan, kun hankin ensimmäisen oman tietokoneeni, Powerbook 100:n, vuonna 1992. Kirjoitin nuotteja Encorella ja tein musiikkia Mastertracks Prolla, joka on yhä tähänastisista paras midisekvensseriohjelma.

Sitä seuranneessa seikkailussa GNU/Linux-järjestelmien parissa opin paljon. Komentorivi tuli tutuksi, samoin ytimen käännöksen parametrit. Päivittäiskäytössä systeemi toimi, mutta nuotteja kävin kirjoittamassa Sibeliuksella Windowsin puolella.

Aloin taas saada omia tuotoksia aikaan, kun palasin Applen käyttöjärjestelmään 2003. NeXT oli tullut tutuksi musiikkitieteen studiossa, joten OS X oli hyvin luonteva käyttää. Joitakin Applen sovellusohjelmiakin opin hyödyntämään, ainakin Garagebandia ja iPhotoa, sittemmin myös Logicia.

Apple on kuitenkin ennen kaikkea suhteellisen luotettavasti toimiva työskentely-ympäristö: tietokone ja käyttöjärjestelmä, joka oli parhaimmillaan versiossa 10.6.8 vuonna 2009. Sittemmin Apple on koettanut yhdistää laitteensa, käyttöjärjestelmänsä, sovellusohjelmansa ja pilvipalvelunsa universaaliseksi kokonaiselämykseksi.

Haksahdin mukaan fantastiseen elämykseen runsas vuosi sitten, kun hankin iPhonen, päivitin käyttöjärjestelmät yhteensopiviksi, synkronoin laitteiden kommunikaatiotiedot ja tulin siten lähettäneeksi osoitekirjani ja kalenterini NSA:lle. Kaupan päälle tietokoneeni hidastuivat.

Tilanteen palauttaminen hallintaan tulee kestämään jonkin aikaa. Siihen sisältyy myös kysymys, mikä käyttöjärjestelmä sopii parhaiten työskentelyalustaksi. Katsotaanpas.

Applen sovellusohjelmista tarvitsen Aperturea ja Logicia. Vapaita tai vapaissa käyttöjärjestelmissä toimivia vastineita on, mutta ominaisuuksista uupuu. Keynoteakaan en mielelläni vaihtaisi.

Applen käyttöjärjestelmää tarvitsen alustaksi Sibeliukselle, Ablettomalle, Maxille ja mahdollisesti tulevalle Steinbergin notaatio-ohjelmalle. Scrivener vaikuttaa myös sellaiselta kirjoitustyökalulta, jonka haluan pitää.

Eipä näitä monta pakollista ole. Mutta kun OS X:n kuitenkin tarvitsen, käytän myös mielelläni muuatta tekstieditoria ja toistaiseksi Applen kalenteria ja selaintakin.

Jos käyttäisin vaikkapa Gnome-työpöydällä varustettua Debian GNU/Linuxia, siellä olisi heti käytettävissä Musescore, Ardour, Pd, Audacity ja Libreoffice (nämä toimivat myös OS X:ssä), kaikki tarvittavat päivittäisohjelmat sekä suuri joukko erikoisohjelmia, joita ei OS X:ään saa.

Jos haluaisi periaatesyistä vaihtaa kokonaan vapaaseen käyttöjärjestelmään ja ohjelmiin, toimeen kyllä tulisi. Mainitut ”pakolliset” syyt ovat oikeastaan enemmän mukavuustekijöitä.

Ja seuraava puhelimeni ei ollenkaan välttämättä ole ”älypuhelin”.

Kohti käyttökelpoista meiliohjelmaa

Aloitin sähköpostin käytön joskus 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa ehkä Pinellä tai jollakin toisella Unixin tekstipäätteessä toimivalla ohjelmalla. Meiliohjelmat olivat jo tuolloin perusominaisuuksiltaan valmiita: postien luku sujui yhtä näppäintä painamalla, ja kun opetteli muutaman muun näppäinkomennon käytön uuden viestin kirjoittamista, viestiin vastaamista, sen poistamista ja arkistoimista varten, homma toimi. Hiireen ei tarvinnut koskea, ohjelma ei näyttänyt animaatioita eikä soitellut joutavia ääniä.

Sitten tulivat graafiset käyttöliittymät, valmistajat rupesivat tekemään ohjelmistaan hienon näköisiä ja sotkivat perustoiminnallisuuden uusilla persoonallisilla ja luovilla ominaisuuksilla. Käytin 90-luvulla Linuxissa Kmailia, joka oli muistaakseni ihan hyvä, ja jonkin aikaa Microsoftinkin vastaavaa tuotetta, joka sekin taisi olla ihan käyttökelpoinen.

Vaikeudet alkoivat siirryttyäni Applen tuotteisiin tämän vuosisadan alussa. Apple on tehnyt merkittävää ja monin osin hienoa työtä kehittämällä yksinkertaisesti toimivia ja intuitiivisia ohjelmia, joilla saa työt tehdyksi ja joiden kanssa aikaa ei tuhlaudu säätämiseen ja komputoinnin opiskeluun. Mutta sähköpostiohjelmalla Apple on onnistunut tekemään suurta kiusaa.

Applen pahin rikos ihmisyyttä vastaan on hiiripakko. Hiiri kuuluu visuaalisiin töihin – eiväthän monet graafiset asiat olisi ilman hiirtä lainkaan mahdollisia – mutta arkirutiineissa kuten sähköpostissa ja kaikenlaisessa kirjoittamisessa hiiri on perkeleestä.

Sähköpostiohjelman tulee toimia niin, että uudet viestit luetaan välilyöntiä näppäilemällä, viestiin vastataan r-näppäimellä, uuden viestin kirjoittaminen aloitetaan n-näppäimellä, viesti arkistoidaan a:lla, tuhotaan d:llä ja niin edelleen.

Olen viime vuodet vaihdellut Applen Mailin ja Thunderbirdin välillä. Mailin etu on sen synkronoituminen Applen osoitekirjan ja kalenterin kanssa. Thunderbird toimii taas paremmin sähköpostiohjelman tapaan. Thunderbirdissä on edelleen vakavia puutteita esimerkiksi tietojen hakemisessa arkistoiduista viesteistä. Mail on tehtaan asetuksilla käyttökelvoton, mutta muutamilla säädöillä sen saa toimimaan lähes normaalin meiliohjelman tapaan.

Quotefix-lisäosalla korjataan top-posting-virhetoiminta. Luomalla älykäs postilaatikko lukemattomille viesteille voidaan uudet viestit lukea hiireen koskematta. Ja tänään selvisi myös yksi tärkeä ominaisuus, joka Mailissa on mutta jonka Apple on onnistunut vuosien ajan pimittämään.

Käytän nimittäin mielelläni työ- ja siviiliviesteissäni eri lähettäjäosoitteita. Näin eri osoitteet ovat vain asiaankuuluvien ihmisten tiedossa, ja viestien lajittelu on helppoa osoitteiden perusteella. Thunderbirdissä on voinut jo kauan käyttää valinnaista lähettäjäosoitetta riippumatta siitä, miltä tililtä viesti lähetetään. Näin voi tehdä myös Mailissa.

Eri lähettäjäosoitteet kirjoitetaan pilkuilla erotettuna asetuksiin:

Asetukset: lähettäjän osoite

Uutta viestiä kirjoitettaessa lähettäjä valitaan valikosta (tähän tarvitaan hiirtä):

Uusi viesti: lähettäjän osoite

Apple sai pisteen. Nykyään käytän taas toiveikkaana Mailia ja odottelen, saisiko Apple seuraavassa käyttöjärjestelmäversiossa Mailin taas hieman lähemmäksi normaalia sähköpostiohjelmaa. Ehkä eläkepäivilläni pääsen käyttämään Applen valmistamaa meiliohjelmaa, joka on saavuttanut käytettävyydessään 1990-luvun tason.