Dingboche–Lobuche: maailman reunalle

Vuorilla kuolleiden sherpojen muistomerkkejä

16.4.2015

Taivas on harmaa, maa uudesta lumesta valkoinen. Lunta putoilee pitkin päivää, aurinko polttaa pilviharson läpi, jopa ohuen huivin peittämä otsa palaa. Niska kärähtää salakavalasti hatun lierin alta. On käärittävä huivit tiukasti korvien ja kaulan ympärille ja vedettävä hattu syvälle.

Pangbochen paikkeilla on ohitettu metsäraja. Maasto on täällä ylempänä rauhallisempaa: rotkot eivät ole enää kilometrin syvyisiä, jyrkkiä nousuja on polulla vähemmän, virrat eivät vaikuta aivan hengenvaarallisilta. Laakson pohjalla ja rinteellä tuntuu kuin vaeltaisi Käsivarren tuntureilla. Paitsi jos kääntää katseensa ylös: vieressä kohoavat huiput pari kilometriä korkeammalle, kuuteen ja puoleen tuhanteen metriin. Mutta nyt ovat huiputkin valkean pilvikaton takana.

Pheriche alhaalla laaksossa
Pheriche alhaalla laaksossa

Dingbochesta polku johdattaa luoteeseen läpi korkean tasangon. Vasemmalla, mutta parisataa metriä alempana laakson pohjalla, kulkee toinen samansuuntainen polku Pherichen kylästä kohti ylämaita. Täällä ylhäällä neljässä ja puolessa tonnissa on kivin aidattuja kesälaitumia ja majoja.

Karjamajat ja kantajat
Karjamajat ja kantajat. Dusa

Polut yhtyvät Dughlassa (Dukla, Thokla jne.), joka on parista majatalosta koostuva kylänen Khumbu-jäätikön päätepisteessä. Lhotsen rinteeltä parikymmentä kilometriä hitaasti valunut ja lukuisista sivuvirroista täydennystä saanut jää hupenee täällä, niin ettei oikein tiedä missä kohdassa louhikon peittämä jää loppuu ja satametriset röykkiöt ovat enää pelkkää kiveä ja hiekkaa.

Duklan majatalot ja jäätikön rippeet
Duklan majatalot ja jäätikön rippeet

Majatalojen jälkeen on jyrkähkö parin sadan metrin nousu ylös solaan, jossa on Everestillä ja lähiseudulla henkensä heittäneiden muistopaikka. Pilvet ja lumi tekevät maisemasta lähes mustavalkoisen, mikä luo sopivan murheellisen tunnelman. Perinteisen malliset nelikulmaiset kivirakennelmat lienevät sherpojen muistomerkkejä. Niiden kirjoitukset ovat rapautuneet vaikeasti luettaviksi.

Scott Fischerin muistomerkki
Scott Fischerin muistomerkki

Uudempien aikojen länsimaalaisilla on vapaamuotoisempia muistokiviä. Retein on tietysti kuuluisassa vuoden 1996 katastrofissa Everestille jääneen tähtioppaan Scott Fischerin muistomerkki. Maalia ilmeisesti aika ajoin uudistetaan, tässä se näyttää tuoreemmalta ja kirkkaammalta kuin joissakin vanhemmissa kuvissa.

Rachel B: just gone for a boogaloo
Rachel B: just gone for a boogaloo

28-vuotiaan Rachel B:n muistolaatta kosketti ja tapaus jäi vaivaamaan. Selvisi, ettei hän ollut vuorikiipeilijä vaan tavallinen retkeilijä, joka kuoli vuoristotautiin läheisessä Gokyo-laaksossa. Liian nopea nousu ja viivyttely hoitoon saattamisessa ilmeisesti vaikuttivat hengenlähtöön.

Kun matkakertomusta kirjoittaessani otin selvää Rachelin kohtalosta, hätkähdin: tässä kerrottua edeltävänä päivänä, hetkeä ennen kuin palasin Dingbocheen Chukhungin päiväkävelyltäni, ryhmäämme kuulunut perusleirivaeltaja, jokseenkin samanikäinen Emily oli lähtenyt helikopterikyydillä Luklaan ja edelleen Kathmanduun sairaalaan alkavan keuhkoödeeman oireiden takia. Siis Dingbochesta, 4400 metristä, varsin kohtuullisesta nousutahdista huolimatta.

Lobuche
Lobuche

Lobucheen on enää lyhyt matka: vähän tasapainottelua lumesta liukkaalla moreeninsyrjällä, sitten suoraa ja tasaista polkua perille. Lobuche on kylä maailman reunalla, ankea ja ainakin tällä säällä kolkko ja kurainen. Majatalon nimi on ”Above the clouds”.

Pangboche–Dingboche: Ama Dablamin sivuitse

Ama Dablam

14.4.2015

Lumi viipyi maisemassa, mutta polku tallautui käveltävään kuntoon nopeasti – retkeilijöitä liikkuu Everestin valtatiellä yhdenkin kylän kohdalla päivässä satamäärin. Päivän taival oli helppo ja äkkiä taitettu. Polku seuraili Imja Kholan länsipuolta, Ama Dablam kääntyi hitaasti vieressä ja esitteli lounais-, länsi- ja luoteispuoltaan. Vastapäisen rantatörmän kasvillisuus muistutti Lapin tunturikoivikkoa, nyt se oli lumipohjaisena graafinen näky. Sen yläpuolella, ennen jäätikkömoreeneja, oli karjaa laitumella ja kyläläisten kesäasumuksia.

Imja Khola -joen rantatörmän tunturikoivikkoa
Imja Khola -joen rantatörmän tunturikoivikkoa

Taivas oli yhtä tasaisen valkeaa pilveä, jonka läpi auringon kuumuus kuitenkin tunkeutui. Jos nyt harhautui olemaan rasvaamatta naamaansa ja huuliaan, sai tuntea sen tulevina päivinä kirjaimellisesti nahoissaan.

Dingboche, Lhotsen eteläseinämä ja linssipilvi
Dingboche, Lhotsen eteläseinämä ja linssipilvi

Pherichen ja Dingbochen polkujen risteyksessä piti olla tarkkana, varsinkin kun ne erkanevat hyvin loivasti ja kulkevat jonkin matkaa lähekkäin. Varmuuden vuoksi kannatti vielä kysyä muilta kulkijoilta. Sitten joen ylitys, nousu tuulensuojaiselle ylätasangolle ja pian harjanteen takana olikin jo Dingboche. Linssimäinen pilvi Lhotsen huipulla kertoi kammottavasta tuulesta. Kolmikilometrisen eteläseinämän alaosaa peittivät pilvet, Everestin huippu oli jossain korkealla näkymättömissä.

Päivän ikäinen varsa
Päivän ikäinen varsa

Kylän väki ihasteli päivän vanhaa varsaa.

Talo vuoren jyrkänteessä
Talo vuoren jyrkänteessä

Päivä oli vasta puolessa, joten oli hyvää aikaa nousta kylän takana kohoavalle harjanteelle 4600 metriin. Lähin kylä Pheriche oli mäen toisella puolella muutaman kivenheiton päässä. Vuoret näyttäytyivät palasina pilviesirippujen välistä: Ama Dablam lähimpänä kaakossa, etelässä Kangtega ja Thamserku, lännen puolella Pherichen takana Tawoche ja siitä luoteeseen Lobuche. Idässä Imja-laakson toisessa päässä vilahti populaarihuippu Island Peakin eli Imja Tsen tumma päätykolmio. Everestin massiivi pohjoisen puolella jäi lähimpien kukkuloiden ja pilvien peittoon.

Jakkivasikoita
Jakkivasikoita