Avainsana: kuolema

Dingboche–Lobuche: maailman reunalle

Vuorilla kuolleiden sherpojen muistomerkkejä

16.4.2015

Taivas on harmaa, maa uudesta lumesta valkoinen. Lunta putoilee pitkin päivää, aurinko polttaa pilviharson läpi, jopa ohuen huivin peittämä otsa palaa. Niska kärähtää salakavalasti hatun lierin alta. On käärittävä huivit tiukasti korvien ja kaulan ympärille ja vedettävä hattu syvälle.

Pangbochen paikkeilla on ohitettu metsäraja. Maasto on täällä ylempänä rauhallisempaa: rotkot eivät ole enää kilometrin syvyisiä, jyrkkiä nousuja on polulla vähemmän, virrat eivät vaikuta aivan hengenvaarallisilta. Laakson pohjalla ja rinteellä tuntuu kuin vaeltaisi Käsivarren tuntureilla. Paitsi jos kääntää katseensa ylös: vieressä kohoavat huiput pari kilometriä korkeammalle, kuuteen ja puoleen tuhanteen metriin. Mutta nyt ovat huiputkin valkean pilvikaton takana.

Pheriche alhaalla laaksossa
Pheriche alhaalla laaksossa

Dingbochesta polku johdattaa luoteeseen läpi korkean tasangon. Vasemmalla, mutta parisataa metriä alempana laakson pohjalla, kulkee toinen samansuuntainen polku Pherichen kylästä kohti ylämaita. Täällä ylhäällä neljässä ja puolessa tonnissa on kivin aidattuja kesälaitumia ja majoja.

Karjamajat ja kantajat
Karjamajat ja kantajat. Dusa

Polut yhtyvät Dughlassa (Dukla, Thokla jne.), joka on parista majatalosta koostuva kylänen Khumbu-jäätikön päätepisteessä. Lhotsen rinteeltä parikymmentä kilometriä hitaasti valunut ja lukuisista sivuvirroista täydennystä saanut jää hupenee täällä, niin ettei oikein tiedä missä kohdassa louhikon peittämä jää loppuu ja satametriset röykkiöt ovat enää pelkkää kiveä ja hiekkaa.

Duklan majatalot ja jäätikön rippeet
Duklan majatalot ja jäätikön rippeet

Majatalojen jälkeen on jyrkähkö parin sadan metrin nousu ylös solaan, jossa on Everestillä ja lähiseudulla henkensä heittäneiden muistopaikka. Pilvet ja lumi tekevät maisemasta lähes mustavalkoisen, mikä luo sopivan murheellisen tunnelman. Perinteisen malliset nelikulmaiset kivirakennelmat lienevät sherpojen muistomerkkejä. Niiden kirjoitukset ovat rapautuneet vaikeasti luettaviksi.

Scott Fischerin muistomerkki
Scott Fischerin muistomerkki

Uudempien aikojen länsimaalaisilla on vapaamuotoisempia muistokiviä. Retein on tietysti kuuluisassa vuoden 1996 katastrofissa Everestille jääneen tähtioppaan Scott Fischerin muistomerkki. Maalia ilmeisesti aika ajoin uudistetaan, tässä se näyttää tuoreemmalta ja kirkkaammalta kuin joissakin vanhemmissa kuvissa.

Rachel B: just gone for a boogaloo
Rachel B: just gone for a boogaloo

28-vuotiaan Rachel B:n muistolaatta kosketti ja tapaus jäi vaivaamaan. Selvisi, ettei hän ollut vuorikiipeilijä vaan tavallinen retkeilijä, joka kuoli vuoristotautiin läheisessä Gokyo-laaksossa. Liian nopea nousu ja viivyttely hoitoon saattamisessa ilmeisesti vaikuttivat hengenlähtöön.

Kun matkakertomusta kirjoittaessani otin selvää Rachelin kohtalosta, hätkähdin: tässä kerrottua edeltävänä päivänä, hetkeä ennen kuin palasin Dingbocheen Chukhungin päiväkävelyltäni, ryhmäämme kuulunut perusleirivaeltaja, jokseenkin samanikäinen Emily oli lähtenyt helikopterikyydillä Luklaan ja edelleen Kathmanduun sairaalaan alkavan keuhkoödeeman oireiden takia. Siis Dingbochesta, 4400 metristä, varsin kohtuullisesta nousutahdista huolimatta.

Lobuche
Lobuche

Lobucheen on enää lyhyt matka: vähän tasapainottelua lumesta liukkaalla moreeninsyrjällä, sitten suoraa ja tasaista polkua perille. Lobuche on kylä maailman reunalla, ankea ja ainakin tällä säällä kolkko ja kurainen. Majatalon nimi on ”Above the clouds”.