Rima

Totuuden julkaisutahti on laskenut yhdessä kirjoitusten laadun kanssa, mikä on hyvin huolestuttavaa. Katastrofia kuvaavat hyvin nämä puolen vuoden aikana saapuneet kommentit, jotka aforistisuudessaan kiteyttävät blogin surkean tilan: Älä ota enää Mistähän tämä tarina kertoo? Ei kyllä mitään selvää saa. Foliohattu päähän? Pitäisiköhän sinun joskus syödä muutakin kuin leipää. Sinulla on siellä kivoja hoitajia, kun ne […]

Paikallisleipä

Kotiseutuleipäkokemuksessa itse leipäaines on välttämätön, muttei yksinään laisinkaan riittävä osatekijä. Äärimmäisen tärkeä on vierailu leipäpuodissa, kansanihmisten kohtaaminen, myyjän kanssa jutustelu ja leipien valinta. Leivän ja kahvin tuoksujen hengittäminen. Leipiä reppuun pakatessa hulmahtava tietoisuus alkavasta kuukausien poissaolosta. Leipomo on siinä korttelissa, josta minä olen kotoisin. Junien lähtöjä edeltävien puolituntisten aikana leipäpuodissa tihenee kohtaamisten mahdollisuus. Vuosien takaiset […]

Leipälyriikkaa

Pekka Heikkisen leipomon web-sivujen toteutuksesta olisi saman korttelin pojalla tarjota useampikin rakentava kommentti, mutta katsotaan sitä joskus toiste. Tällä kertaa tahdon kiinnittää lukijain huomion siihen, kuinka leipomo kertoo itsestään runomuodossa. Katsokaa vaikka: teksti on ladottu kahdelle palstalle lyhyiksi kappaleiksi, siis säkeiksi ja säkeistöiksi. Teksti ei tietenkään mukaudu selainikkunaan – jos se niin tekisi, säerakenne menisi sekaisin. […]

Virallinen leipä

Olen jo vuosia syönyt lähes päivittäin Samsaran ruisvuokaleipää. Minun ja monen toverinkin mielestä se on Helsingin seudulla saatavista ruisleivistä paras: maku on ryhdikäs ja persoonallinen, leipäaines ei ole hiivalla nostatettua höttöä ja leipä säilyy vaikka kuinka kauan – harvemmin tosin yhden leivän syöminen päiväkausia kestää. Samsaran leipiä tosin saa vain täältä laita-Suomesta. Melkein kirjoitin ”valitettavasti”, […]

Alhaista!

Katsokaa nyt, mitä ne ovat menneet tekemään! Kaupassa näytti ensin siltä, että etsimäni näkkileipä olisi loppunut. Sitten tajusin: Suomen virallisen näkkileivän, Ylhäisten leivän, paketti on muutettu, mukautettu latteaan ja persoonattomaan kulutusympäristöön. Poissa on vanhahtava heraldisuus, oranssi väri on jäljellä vain valokuvassa leivän päällä olevassa lohiviipaleessa (takapuolella lukee tietysti ”Tarjoiluehdotus”, ettei kukaan harhaudu luulemaan, että lohi […]