Naulakallio

Huomasin, että mainiossa Esoteerisen maantieteen blogissa on taannoin ilmestynyt juttu Naulakalliosta. Koska tuo hieno mäki on vain muutaman reippaan polkaisun tai luistelupotkun päässä Mellunkylän savimaiden vastakkaisella reunalla, oli toisen pääsiäispäivän kävelyretken kohde saman tien päätetty. Miltä kalliolla näyttää kolme vuotta tuon jutun  kirjoittamisen jälkeen?

Mäen lounaisrinteen kuru oli täysin sula, mutta tällä kertaa en nousisi siitä. Kiersin eteläpuolelta tarkastaen jyrkänteitä, joihin on puhkottu ja sitten betonilla peitetty luolien suuaukot. Kesällä kalliota on vaikea nähdä tiheän lehvästön takaa, mutta nyt lehdettömänä aikana sen muodosta saa hyvän käsityksen.  Yllä on panoraamakuva korkeimmasta seinämästä. Tarkasti katsoen maisemassa huomaa uuden, huolestuttavan merkin: kallion reunalla kiiltelee verkkoaita. Myös lenkkarit kannattaa panna merkille.

Tässä olen joskus nähnyt kiipeilijöitä, ja ylhäällä on muutama yläköysiankkuri. Mitenkään virallinen köysikiipeilypaikka Naulakallio ei kuitenkaan liene, ainakaan sitä ei mainita kanonisessa kiipeilyliiton reittioppaassa. Pohjoisrinteen kuusikossa matalilla sileillä seinillä on ainakin joskus boulderoitu eli lohkaroitu.

Mäen kaakkoisreuna nousee mukavina hyllyinä, ja reitin voi valita halutessaan siten, että pääsee tekemään muutaman helpon kiipeilyliikkeen. Siitä ylös tällä kertaa.

Ohutta yläpilveä Vuosaaren suunnalla

Idän ja kaakon puolelta näkee hyvin Vuosaaren suuntaan. Alppi jää juuri ja juuri Mellunmäen mäntyjen taakse, mutta sataman nosturit näkyvät ja etelämpänä korkeat kerrostalot. Lumien lähdöstä lehtien puhkeamiseen on otollinen aika maisemakuvaukseen: monet sellaiset kohteet ovat näkyvissä, jotka kesällä jäävät lehtimetsien peittoon.

Linnanpellon aluetta on pohjustettu kuukausitolkulla.

Mellunkylän Linnanpellon aluetta on pohjustettu rakentamista varten toista vuotta. Kun kivennäismaat on rakennettu täyteen, otetaan käyttöön saviset entiset merenpohjat. Hirmulot ovat pumpanneet peltoon valtavat määrät kovetusainetta, ja parhaillaan rakennetaan katuja. Horisontissa vasemmalla Roihuvuoren sieni, keskellä Myllypuron sieni, piippu ja kerrostalot ja oikealla vilaus Kontulaa.

Kallion juurelta koirapuistosta, varmaankin pienten koirien puolelta, kuuluu ”koirien” räksytystä, johon tuulenpuuskat tuottavat hauskan flanger-efektin. Ääni-ilmiö synnyttää mielikuvan mekaanisesta robottikoirasta ja muistuttaa, kuinka älytöntä koiran jalostaminen pehmoleluiksi on. Koirapuistollakin on lähtölaskenta käynnissä, sillä Länsimäentien ja Naulakalliontien väliin suunnitellaan uutta asuinaluetta.

Naulakallion kiipeilyankkurit on teljetty verkkoaidan taakse

Jyrkimpien seinämien reunoilta löytyvät sitten uudet, pahaenteiset keskustamisen merkit: karmean rumat verkkoaidat, joita en aiemmin muista panneeni merkille. Kysynpä huvikseni: kuinka moni ihminen on tähän mennessä pudonnut Naulakalliolta? Tässä kuvassa on kolme kiipeilyankkuria, joista kaksi on jäänyt aidan ulkopuolelle. Aidan tekijät ovat varmaan itsensä varmistaneet näihin kettinkeihin, jotka ovat samalla tehneet lähes käyttökelvottomiksi.

Parvekkeella voi nyt turvallisesti kaljoitella

Nyt ovat tulleet aidat, seuraavaksi ilmeisesti portaat ja penkit ”näköalasektoreille” sekä lehtipuiden kaato. Alueen suunnittelua selostetaan tässä PDF-dokumentissa, johon taas pääsee tältä veppisivulta. Suunnitelmassa hätkähdyttää muun muassa se, ettei alueella sallita puuportaita, vaan mahdolliset porrasaskelmat hakattaisiin kiveen. Kivipora laulaa Naulakalliolla! Portaiden ansiosta liikenne lisääntyy ja maasto kuluu entisestään. Lisäksi jyrkänteiltä putoilee parissa vuodessa enemmän ihmisiä kuin viidenkymmenen edeltävän vuoden aikana yhteensä. Kallion vaikeakulkuisuus on tähän asti varmistanut sen, että siellä liikkujat osaavat itse pitää huolta itsestään.

Naulakallion taidemännyt

Muinaisrakennelman suunta osoittaa auringon sijainnin keskipäivällä

Tässä vielä taidemäntyjä. Toivottavasti maaperää ja kosteutta riittää sen verran, ettei niille käy niin kuin Mustikkamäen männyille. Kivistä muinaisrakennelmaa on käytetty auringon paikallistamiseen keskipäivällä. Samalla paadet ovat toimineet käräjäkivinä.

Polttopuuhuolto toimii Naulakalliolla

Nuotioiden polttopuuhuolto näyttää toimivan. Mutta onko nämä kannettu muualta vai onko joku tosiaan pilkkonut Naulakallion omia puita? Koivua näyttävät olevan.

Kehotan klikkaamaan parhaat kuvat auki. Itse saa päättää, mitkä ovat parhaita. Lisää kuvia Naulakalliolta ja Linnanpellolta täällä.

Mellunmäestä Hakunilaan

Ja katso, minä ilmoitan teille suuren ilon: Mellunmäestä pääsee taas hiihtämällä Hakunilaan!

Kansanhiihtäjä tuli Mellunmäestä laskeuduttuaan pellon kulmaan, josta mutkan jälkeen lasketellaan tunnelin kautta Mustavuoren ladun lähtöpaikalle. Kulmasta lähti aivan äskettäin avattu latu Westerkullan peltojen halki pohjoiseen. Voisiko se olla…

Sinäkö se oot? Näin monen vuoden jälkeen muistatko mua?

Jaaha, pitäisikö asia tutkia nyt, vai kävisikö kuitenkin tänään Talosaaressa ja tulisi sitten huomenna henkisesti valmistautuneena ottamaan selvää, onko uusi latu todella se, mikä se näyttää olevan? Nyt. Asiaan pitää tarttua heti. Tärkeiden asioiden kanssa ei sovi aikailla, sillä peräseinä lähestyy vuosi vuodelta nopeammin.

Kansanhiihtäjä lienee hiihtänyt viimeksi yhdyslatua pitkin Mellunmäestä Hakunilaan vuonna 2003. Asia tuli tarkastetuksi sähköpostista: elokuussa 2004 kansanhiihtäjä kyseli Vuosaaren satamatyömaan tiedottajalta, mahdetaanko yhdyslatua vielä tehdä, kun edellisenä talvena sitä ei enää ollut, ilmeisesti ratatyömaan takia. Eipä tullut selvää vastausta, eikä latuakaan ole sen koommin näkynyt. Joskus on ollut umpihankeen hiihdetty linja ladun paikalla, joku sinnikäs vanhojen aikojen muistaja lienee yrittänyt palauttaa reittiä omin voimin.

Mutta tänään latu oli entisellä paikallaan. Pari kilometriä peltoaukean toiseen päähän kehätien ja Länsisalmentien risteykseen, suksien kantoa alle kaksisataa metriä, sitten taas pellon poikki kohti kohti Porvoonväylän alittavaa tunnelia ja tunnelin jälkeen uudelle reitille koilliseen, jälleen pellon poikki. Ennen muinoin latu lähti tunnelin jälkeen luoteeseen yli kallioisen metsäalueen, mutta sinne, moottoriteiden kulmaukseen, tuli sitten valtava louhos. Pellon pohjoispäässä latu siirtyy sähkölinjalle ja siinä on vähän risukkoa, mutta pian päästään kuusimetsään ja aivan pian reitti yhtyykin jo Hakunilan 3,6 kilometrin lenkkiin.

Hakunilan ladut ovat loistavat. Siellä on nousuja, laskuja ja tiukahkoja kaarroksia, kuusimetsää, kallioita ja pieniä peltoaukioita. Tekisipä melkein mieli siteerata Aarne Tenkasta1. Kyllä taisi nyt Talosaari jäädä vuorotteluvapaalle. Lenkkejä on useampi, ja niitä kun yhdistelee eri tavoin, ei paikkaan voi kyllästyä. Tänään kansanhiihtäjä tyytyi kiertämään 3,6 kilometrin lenkin, kun päivänvalo alkoi olla jo vähissä.

Joku kerta pitää tarkistaa, onko Hakunilasta tehty entiseen tapaan latu Sotungin laaksoa pitkin Kuusijärvelle ja Keravan suuntaan. Sehän olisi myös oivallinen lähestymisreitti Sipoonkorpeen tehtäviä kansanretkiä ajatellen.

Tämän jutun karttalinkit vievät kokeeksi Googlen karttasovellukseen. Käyttö oli vähän hankalaa, kun yksittäisen paikkamerkitsimen linkin sai näkyviin vain lähettämällä sen sähköpostilla itselleen. Täytyy koettaa hieman opiskella asiaa. Olisiko parempi esittää kaikki paikat yhdessä kartassa? Minusta olisi mukavampaa seurata paikkoja sitä mukaa kun kertomus etenee. Mitäs tuumaatte?

1 Muokattu 1.5.2011. Poistin tästä linkin Koe-eläinpuisto-radiohupailuun, koska kyseinen jakso ei enää ole kuultavissa. Tarkoitetun kohdan vuorosanat kuuluivat: ”Tuulikki, tää on taivas!”

Koko kansan hiihto

Täällä Suomen laitimmaisella syrjällä on kosolti lunta, mistä kansanhiihtäjä iloitsee. Vuoden ensimmäisen sunnuntain hiihtolenkki tarjosi riemastuttavan yllätyksen: ladulle oli lähtenyt koko Suomen kansa! Ehkä siis myös Helsinki on reippaiden ihmisten kaupunki, niin kuin Espoon väitetään olevan – nimitys, jonka puolestaan uhkaavat menettää jotkin luonnonoloiltaan loistavat mutta henkisesti sinnittelevät entiset paperitehdaspaikkakunnat.

Länsimäentien silta

Kansanhiihtäjä vuorottelee Talosaaren ja Kivikon lenkkejä. Kummallekin pääsee yhdyslatuja pitkin kotipihasta, ja hyvällä onnella suksia riisumatta. Hyvä onni tarkoittaa sitä, että viikonlopuksi sataa vain sen verran lunta, etteivät aurat lähde liikkeelle. Näin voi hiihtää kävelyteiden reunoja siellä, missä latu katkeaa. Jos tulee oikein kunnolla lunta, voi suksilla päästä jopa isompien katujen yli, mutta silloin on vaarana, että aurauskalusto lähtee töihin sunnuntainakin. Helsingissä ei valitettavasti vieläkään toimi katu- ja latukunnossapidon yhteistyö.

Telaketjut rouhivat sepelin esiin

Tällä kertaa Mellunmäen ylittäminen sukset jalassa onnistui. Länsimäentien kävelysillalla pystyi hiihtämään varovasti. Sillan jälkeen latukoneen telaketjut olivat nostaneet lumen pinnalle sepeliä: paradoksaalisesti kansanhiihtäjän paras ystävä teki katuosaston aiheuttaman haitan uudelleen näkyväksi. Onko latuosasto lannistunut katuosaston ylivallan edessä: ennen tällekin kohdalle tehtiin latu tien sivuun?

Mustavuoren ladun alku

Rikkumaton hiihto alkaa Mustavuoren juurelta Itäväylän eteläpuolelta. Tällä kertaa kaikki hiihtäjät olivat muistaneet ottaa suksensa mukaan. Tavallisesti näillä seuduilla tulee vastaan joitakin suksensa unhoittaneita, vain sauvoilla liikkuvia hiihtäjiä.

Mustavuoren lenkki on vain 2,125 kilometriä pitkä. Vaikka siinä on yksi ylä- ja yksi alamäki, näin lyhyen lenkin kiertäminen useaan kertaan kyllästyttää. Siksi kansanhiihtäjä yleensä hiihtää Talosaareen ja takaisin ja lopuksi yhden kerran Mustavuoren lenkin. Yksi ainoa vika Talosaaren ladussa on: siinä ei ole varsinaisia mäkiä.

Porvarinlahden rantakaislikko,

hiihto-

ja rautatiesilta

Porvarinlahden rantaniitty on kesällä oiva perhospaikka ja talvellakin viihtyisä. Kansanhiihtäjä ei ole vielä onnistunut näkemään junia satamaradan sillalla, mutta vaunut.orgissa on kuvia esimerkiksi tässä ja tässä.

Vuosaaren piiput

Suomen turhimman lintutornin juurella on venesatama, ja sinne näkyvät Vuosaaren voimalaitosten piiput.

Husö

Ladun kääntöpaikka on Talosaaressa eli Husössä, kartanon talousrakennuksen nurkalla. Kartanon mailla harjoitetaan hevosratsastustointa.

Tässä jutussa ei ole karttalinkkejä, mutta kuvissa on paikkatieto. Kuvat saa kartalle vanhan ohjeen mukaan.