Isompiin kyliin

Lhotse ja Everest Tengbochesta

1.5.2015

Eivät ne välimatkat täällä maailman suurimpien vuorten keskelläkään mitään mahdottomia ole: naapurikylään kävelee ilman isoa taakkaa tunnissa parissa, päivässä taittaa puolet keskuskylä Namche Bazaarin ja Everestin perusleirin välistä.

Ainakin jos kävelee alamäkeen ja on totutellut ohueen ilmaan viikkojen ajan. Tulokkaalla voi olla vähän työläämpää. Ja järjestetäänhän täällä maratonjuoksukin perusleiristä Namcheen aina Everestin ensinousun vuosipäivänä.

Mutta katso nyt, mitä näkyy Tengbochen luostarin pihalta pohjoisen suuntaan otetussa tämän jutun otsikkokuvassa. Lähimmässä laaksossa polku kiemurtelee kohti Pangbochea ja haarautuu ylä- ja ala-Pangbocheen. Kylän yläpuolella loistaa pyhimyspatsaan kullattu katos. Vasemmalla vuorenrinteellä vie polku kohti Phortsea, joka on pari kilometriä kuvan reunan ulkopuolella. Oikeassa reunassa näkyvien valtavien moreenien päällä kuvan ulkopuolella on Ama Dablamin perusleiri.

Aivan kuvan keskellä laakso haarautuu vasemmalle Phericheen ja oikealle Dingbocheen. Taustakankaana Nuptsen–Lhotsen muuri, jonka takaa Everest kurkistaa. Lhotsen huipulla näkyy vähän tuulevan.

Tengbochen luostari kaukana kukkulalla
Polku Pangbochesta Tengbocheen, Tengboche keskellä kukkulalla. Taustana Kongde Ri (6187).

Tässäpä sitten vastakuva edelliselle, polulta Pangbochesta lähdettyä. Tengbochen rakennukset näkyvät kuvan keskellä olevan mäen päällä. Kauempana olevalla kukkulalla Tengbochesta oikealle voi erottaa Everest View -hotellin, ja sen kukkulan takarinteellähän on Namche Bazaar.

Pang- ja Tengbochen väli oli äkkiä kävelty, vaikkei nousu kukkulalle mitenkään erityisen kevyt ollut. Tengbochen kautta kuljettaessahan joutuu luovuttamaan jo voitettua korkeutta molemmin puolin, kuten alkumatkasta harmiteltiin.

Järistysvaurioita Tengbochen luostarissa
Tengbochen luostarin seinät olivat särkyneet sieltä täältä.

Järistys oli rikkonut myös Tengbochen luostarin seiniä, mutta varsinaista hätää ei asukkailla vaikuttanut olevan. Kahviloissa oli hiljaisenpuoleista.

Tätä näkymää piti pysähtyä tallentamaan pitkäkestoiseen muistiin. Saattaisihan kulua parikin vuotta, ennen kuin tänne ehtisi palata. Jos Pumorilta avautui maailman paras ylävuoristopanoraama, tämä paikka on kärkisijoilla kun kisataan elämälle ystävällisempien paikkojen parhaista maisemista:

Tengbochen aukio, Everest ja Ama Dablam
Tengbochen aukio, Nuptse, Everest, Lhotse ja Ama Dablam

Ja heti mäen toisella puolella vastassa olivat uudet jättiläiset. Kangtega ja Thamserku seurasivat laskeutumista läpi punaisena loistavan alppiruusumetsän.

Tengbochen portti, Kangtega ja Thamserku
Tengbochen portti, Kangtega ja Thamserku

Polulla oli vähemmän väkeä kuin ylöspäin kävellessä. Järistyksestä oli melkein viikko, ja sinä aikana oli moni retkeilijä ehtinyt kääntyä kotimatkalle. Paikkakuntalaiset kantoivat selässään valtavia rakennuslevyjä.

Perhoslajeja näytti tulleen lisää. Kameraan niistä ei tosin tarttunut yhtään julkaisukelpoista otosta. Oli tuttuja meikäläisen oloisia ohdake- ja nokkosperhosia. Jokin ritariperhonen oli aika lähellä kotoista versiota. Sitten oli erikoinen perhonen, joka oli väriltään kuin kultasiipi, mutta kooltaan ja kuvioinniltaan kuin jokin keltaperhonen. Oli myös taitavasti orvokiksi naamioituva laji, jonka siivissä oli violettia, valkoista ja keltaista.

Namche Bazaariin tuloa saattelivat tutut kotkat polun kaarteessa.

Namchessa majoituttiin Himalayan Sherpa Lodgeen. Suihku toimi, käytin siis tilaisuutta hyväkseni ja pesin viikon pölyt pois. Kulutin iltapäivää kaupungilla. Tutussa kahvilassa oli autiota, hyvä että auki oli. Soitin kotiin ja sieltä vastattiin, että johan oli aikakin. Tajusin, ettei kukaan ollut kuullut minusta sen jälkeen, kun pikaisesti ilmoitin ykkösleiristä olevani hengissä. Oli yritetty seurata kaikkia mahdollisia somelähteitä ja kysytty lähetystöstäkin. En ollut ymmärtänyt tehdä matkustusilmoitusta.

Taskutieturillani pääsin nettiin ja annoin elonmerkit maailmalle:

Kiertelin kylää ja totesin sen olevan lähes ehjä. Joitakin sortuneita päätyjä oli, ja telttoja oli pystytetty tilapäissuojiksi. Uudet talot lienevät niin hyvin rakennettuja, että olivat kestäneet järinän.

Namchessa muutama vahingoittunut talo
Tästä kuvasta löydän noin neljä vaurioitunutta taloa ja muutamia telttoja.

Kadulla törmäsin samaan uutisryhmään, joka oli pari päivää sitten pörähtänyt perusleiriin. Järjestelivät haastattelutilannetta, jossa keskustellaan muka leppoisasti kadulla astellen. Olin tunnistavinani haastateltavan retkikuntajohtaja Madisoniksi.

Tämä rauhallinen olento seurasi filmausta kulman takaa eikä pyrkinyt kuvaan (saattoi kyllä joutua tahtomattaan):

Kaupunkinauta
Kaupunkinauta

Pangboche–Dingboche: Ama Dablamin sivuitse

Ama Dablam

14.4.2015

Lumi viipyi maisemassa, mutta polku tallautui käveltävään kuntoon nopeasti – retkeilijöitä liikkuu Everestin valtatiellä yhdenkin kylän kohdalla päivässä satamäärin. Päivän taival oli helppo ja äkkiä taitettu. Polku seuraili Imja Kholan länsipuolta, Ama Dablam kääntyi hitaasti vieressä ja esitteli lounais-, länsi- ja luoteispuoltaan. Vastapäisen rantatörmän kasvillisuus muistutti Lapin tunturikoivikkoa, nyt se oli lumipohjaisena graafinen näky. Sen yläpuolella, ennen jäätikkömoreeneja, oli karjaa laitumella ja kyläläisten kesäasumuksia.

Imja Khola -joen rantatörmän tunturikoivikkoa
Imja Khola -joen rantatörmän tunturikoivikkoa

Taivas oli yhtä tasaisen valkeaa pilveä, jonka läpi auringon kuumuus kuitenkin tunkeutui. Jos nyt harhautui olemaan rasvaamatta naamaansa ja huuliaan, sai tuntea sen tulevina päivinä kirjaimellisesti nahoissaan.

Dingboche, Lhotsen eteläseinämä ja linssipilvi
Dingboche, Lhotsen eteläseinämä ja linssipilvi

Pherichen ja Dingbochen polkujen risteyksessä piti olla tarkkana, varsinkin kun ne erkanevat hyvin loivasti ja kulkevat jonkin matkaa lähekkäin. Varmuuden vuoksi kannatti vielä kysyä muilta kulkijoilta. Sitten joen ylitys, nousu tuulensuojaiselle ylätasangolle ja pian harjanteen takana olikin jo Dingboche. Linssimäinen pilvi Lhotsen huipulla kertoi kammottavasta tuulesta. Kolmikilometrisen eteläseinämän alaosaa peittivät pilvet, Everestin huippu oli jossain korkealla näkymättömissä.

Päivän ikäinen varsa
Päivän ikäinen varsa

Kylän väki ihasteli päivän vanhaa varsaa.

Talo vuoren jyrkänteessä
Talo vuoren jyrkänteessä

Päivä oli vasta puolessa, joten oli hyvää aikaa nousta kylän takana kohoavalle harjanteelle 4600 metriin. Lähin kylä Pheriche oli mäen toisella puolella muutaman kivenheiton päässä. Vuoret näyttäytyivät palasina pilviesirippujen välistä: Ama Dablam lähimpänä kaakossa, etelässä Kangtega ja Thamserku, lännen puolella Pherichen takana Tawoche ja siitä luoteeseen Lobuche. Idässä Imja-laakson toisessa päässä vilahti populaarihuippu Island Peakin eli Imja Tsen tumma päätykolmio. Everestin massiivi pohjoisen puolella jäi lähimpien kukkuloiden ja pilvien peittoon.

Jakkivasikoita
Jakkivasikoita

Pangboche, lumi ja pyhä mies

Luminen majatalon piha

13.4.2015

Aamuyöstä oli taivaasta humahtanut parikymmentä senttiä lunta ja lisää tuli koko ajan. Polulle ei kannattanut lähteä liukastelemaan ja kenkiä kastelemaan. Tuli pakollinen lepopäivä, mutta ohjelmaa oli pian tiedossa.

Luminen dzopkio
Luminen dzopkio

Lähdettiin hakemaan retkelle siunausta ylä-Pangbochessa asustavalta uskonoppineelta lama Gesheltä. Hän oli kuulemma pyhempi mies kuin itse Tengbochen luostarin päällikkö.

Majatalossa meille myytiin satasella (noin eurolla) kermanvalkoiset huivit, joita tehtävässä tultiin tarvitsemaan. Johtajamme opetti, miten huivin sisään kääritään seteli ja miten päin huivi ojennetaan lamalle. Huivinpätkät leikattiin suoraan rullasta, siis ainakin uskonnonharjoittamisen rekvisiitan tuotanto on täällä hyvin rationalisoitua.

Märkä poni kurjana lumisateessa
Märkä poni kurjana lumisateessa

Retkue nousi jonossa pitkin lumisia polkuja ala-Pangbochesta ylä-Pangbocheen. Suuren rakennuksen hämäriä käytäviä kuljettiin isoon huoneeseen, jonka ikkunanurkassa pyhä mies istuskeli hyväntuulisena leikkiä laskien.

Retkikunnan sherpat aloittivat. Perusleirissä tarvittava hengellinen varustus kuten rukousliput sai lamalta siunauksen. Sitten retkikunnan jäsenet kukin vuorollaan polvistuivat tai kumartuivat laman eteen. Hän humautti ojennetun huivin tottuneesti auki, niin että raha solahti pöydälle. Sitten hän asetti huivin retkeilijän niskaan ja sitoi ohuen narunpätkän tämän kaulan ympäri. Muutama sana, ja retkeilijä oli varustettu onnella. Koko suoritus oli ohi minuutissa.

Otetaan siunaus pyhältä mieheltä
Otetaan siunaus pyhältä mieheltä

Mutta kyllä taas hävetti. Pakkohan ei olisi ollut osallistua, mutta uteliaisuudesta ja kuvitellusta kohteliaisuudesta tein kuten melkein kaikki muut – vain yksi vanhimmista retkikunnan jäsenistä tyytyi seuraamaan menoja sivusta. En olisi voinut kuvitella kaukaisempaa tunnetta kuin henkisyyden tai pyhyyden kokemus.

Buddhalaiset itse näyttävät suhtautuvan menoihin jotenkin vakavan ja leikillisen sekaisesti. Tapahtuma on tärkeä, muttei kuolemanvakava. Sen kuluessa voidaan rupatella niitä näitä ja naureskella hauskoille sutkauksille, ja kesken kaiken on näköjään sallittua vastata puhelimeen ja puhua minuuttitolkulla.

Mutta minua jokainen kohtaaminen uskontojen, pyhien paikkojen ja menojen kanssa työntää kauemmaksi uskonnoista. Eurooppalainen järkiperäinen maailmankuva on jokaisen kaukomatkan jälkeen yhä läheisempi ja tärkeämpi. Tutustuminen vieraisiin kulttuureihin opettaa huomaamaan uskonnollisten aatteiden toivottomuuden.

Siunattuina retkeilijät nousivat tutustumaan vielä ylempänä sijaitsevaan jonkinlaiseen vetäytymismajaan. Tarkempi merkitys jäi hämäräksi. Ennen alakylään palaamista katsastettiin vielä ulkona katoksessa istuva värikäs guru- tai jumalhahmo, joka näytti olevan enemmän hindun kuin buddhan miehiä. Rahaakin olisi voinut panna lippaaseen patsaan viimeistelyä varten.

Pyhimyksen tai jumaluuden näköispatsas
Pyhimyksen tai jumaluuden näköispatsas

Namche–Pangboche ja Tengbochen luostari

Tengbochen luostarin portti

12.4.2015

Näitä juttuja kirjoitellessa tulee usein tarve tarkistaa kylien, vuorien ja jokien nimiä. Pöljyyttäni en ostanut koko vaellusreitin kattavaa paperikarttaa, ja omistamani Everestin seudun kartta loppuu etelässä Pangbochen ja Ama Dablamin kohdalle. Googlen ja Applen karttapalvelut toimivat parhaiten, kun haluaa tarkastella kolmiulotteista mallinnettua maastoa, mutta satelliittikuvat on turhan usein otettu pilvisellä säällä ja karttamerkinnät ja paikannimet ovat usein suorastaan kehnot.

Havaitsin Open Street Mapin nimiasioissa parhaaksi. Ehkä rupean jopa linkittämään siihen, kunhan opin käyttämään.

Phortse ja Tawoche
Phortse ja Tawoche

Kartasta on apua, kun selvittää myöhemmin, mitä matkalla tuli kuvattua. Yllä oleva kuva on otettu polulta jonkin matkaa Namchesta pohjoiseen tai luoteeseen, ehkä tästä (en pitänyt taskutieturin GPS-tallennusta päällä eikä minulla ole erillistä laitetta, vaan olen pudotellut kuvat kartalle jälkeenpäin). Suunta on suunnilleen luode. Vuoren hyllyllä oleva kylä on Phortse ja lumihuippuinen vuori Tawoche. Karttaa katsomalla selviää, että kylään on nelisen kilometriä ja kylästä vuorenhuippuun vielä kuutisen kilometriä, vaikka vuori näyttääkin kohoavan aivan kylän takana.

Namchesta pitää laskeutua satoja metrejä Phunki Thangan kyläpahaseen, jossa mennään Dudh Koshi -joen yli, ja sitten on ankara nousu Tengbocheen. Melkein koko voitettu korkeus on sitten taas luovutettava, jotta päästään Imja Khola -joen varteen ja yli, ja noustava taas Pangbocheen. Päivän nettovoitto taitaa jäädä pariinsataan metriin.

Tengboche
Tengboche

Jangbu onnistuu hankkimaan ryhmämme neljä ensiksi saapunutta sisälle luostarin temppeliin. Riisun kengät ja astun sisään viimeisenä ja huomaan yhden toverin jo istuvan sisemmän oven pielessä meditoimassa. Yritän itsekin henkistyä, mutta epäonnistun. Jangbun mallin mukaan liikumme salissa määrättyyn suuntaan ja koetamme suorittaa kumarrukset tyylikkäästi. Lopuksi – tietenkin – luovutaan sopivasta määrästä seteleitä. Nolottaa.

Myöhemmin saapuneet retkitoverit ovat sillä välin ehtineet maanläheisesti kahvilan pöytiin. Kyllä kakkukahvi sittenkin Buddhan voittaa.

Naavaa
Naavaa

Tengbochen mäen päivän puolella kuljimme mänty- ja rhododendronmetsässä. Pohjoispuolella laskeudutaan naavaiseen lehtimetsään. Melkein juoksen mäen alas, ohi Debochen nunnaluostarin ja majatalojen.

Kaikki majatalot ovat samanlaisia: ulkoseinät kivestä ladottuja, makuuhuoneet pieniä vanerikoppeja. Teehuoneen seiniä kiertävät pehmustetut penkit ja pulpettimaiset pöydät. Keskellä on kamiina. Illan hämärtyessä kamiinaan sytytetään tuli kuivatusta lannasta ja yksinkertaisten ikkunalasien eteen vedetään verhot.

Teehuoneen tunnelmaa Pangbochessa
Teehuoneen tunnelmaa Pangbochessa