Radio tarjoaa nettikuuntelijan riemuksi silloin tällöin taideyllätyksiä. Tällä kertaa oli vuorossa tiedeohjelma Kvanthopp. Se on tavallisesti puolen tunnin puheohjelma, mutta nyt tuli podcastiin neljän minuutin video. Sen ääniraita oli ote viimekertaisesta Otaniemen ydinreaktoria käsitelleestä jutusta, ja video-osuus oli kokeellinen: se kaappasi työpöydän taustakuvan ja lomitti sen jännittävällä tavalla iTunesin ikkunan sisällön kanssa.

Lisää videotaidetta radioon!

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Kenraaliharjoitus
2. Video: läksiäisjuhlintaa

Aktiivinen, radikaali nuoriso harrastaa yhteiskunnallista taidetta. Univormun merkin pitää tietenkin näkyä. Onko tämä nyt, perhana, tarkoituksellista ironiaa?

Lännenelokuvan kulisseja: sivusta katsottuna tämä talo on aika ohut.

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Kruunuvuori, Kronberget
2. 95-muunnelmia
3. Särkkäniemi

Vielä yksi panoraama Sumparn-sessiosta. Lienee mahdotonta saada automaattisesti yhdistymään tämmöistä kuvaa, jossa on paljon pysty- ja vaakasuorien viivojen leikkauksia. Kuvassa on törkeitä virheitä, mutta yritän viedä katsojan huomion toisaalle vääntämällä fuji-nappulaa rajusti myötäpäivään.

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Sumparn
2. Jätkäsaari
3. Rappiotaidetta

Tämäkin on tehty Photoshopin automaattisella panoraamatoiminnolla. Aika hyvin se selviytyy, vaikka onkin kovilla laineiden kanssa: vesi ehtii väreillä sen verran sen parin sekunnin aikana, joka vierekkäisten kuvien oton välissä ehtii kulua, että ohjelma joutuu sumentamaan saumakohtaa näkyvästi. Mutta kyllä tämä toiminto melkein yksinään panee vuoristokuvauksen ystävän harkitsemaan ohjelman hankkimista: se hakee älykkäästi parhaat mahdolliset saumakohdat ja tekee minuutissa (isoilla tiedostoilla) sen työn, johon käsin menisi tunti eikä sittenkään saisi yhtä hyvää tulosta. On Gimpissäkin jonkinlainen panoraamakoostin, mutta tähän verrattuna alkeellinen, ja käsitöitä joutuu tekemään paljon.

Eri otokset erottuvat tässä myös valotukseltaan: varsinkin Pihlajamäen kohdalla on selvästi tummempi kohta. Jätin sen tähän demonstraatioksi enkä ruvennut korjaamaan: olisi joko pitänyt palata alkuperäiseen kuvaan tai käsitellä panoraaman osaa käsitöinä. Pokkarissa oli panoraamatoiminto, joka lukitsi valotuksen samaksi kaikkiin otoksiin. Järjestelmäkamerassa ei taida olla vastaavaa, joten ohjelmakiekko täytynee vääntää M-asentoon. Vai olikohan joku niistä pienistä nappuloista (joihin oikean käden sormet välillä vahingossa osuvat) valotuksen lukitus, täytyypä tarkistaa.

Raakakuvan valoisuus- ja väritasapainosäädöt ovat Fotarissa ja Apertuurissa hyvin samanlaiset, Apertuurissa ehkä hieman intuitiivisemmat. Automaattiset nappulat tekevät Fotarissa selvästi tummempaa jälkeä, joten vipuja joutuu vetelemään takaisin nappien painelun jälkeen. Varsinaisiin kuvankäsittelytoimiin tasoineen ja maskeineen en ole vielä päässyt, mutta niiden käyttöliittymä näyttää onneksi aika samanlaiselta kuin Gimpissä.

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Helsinki, kuva 15
2. Huascarán
3. Yhteiskunnallista mainontaa

Tässä tummahko variaatio tunnustetun maisemakuvaajan aiheesta. Panoraama tämä ei tosin ole, mutta eiköhän sellaisiakin vähitellen ala ilmestyä, nyt kun Photoshop on koekäytössä.

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Maisemakuvaajien jäljillä, osa 2
2. Maisemakuvaajien jäljillä, taas
3. Joki

Verkkosaaressa ovat verkkoaidan takana työkoneet ja kontit, joissa Mies vailla menneisyyttä asui.

Merihaka ja Hanasaaren hiilinosturit.

Hirmulo.

Hirmulo uhkaa syödä Hanasaaren voimalan.

Satama on pommitettu autioksi.

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Vuosaaren satama
2. Rappiotaidetta
3. Kesä julistettu

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Mustikkamäki
2. Voimala

Kesäillan värejä vakiokuvauspaikalta. Tässä melkein kaipaisi vielä vähän laajempaa kulmaa (tai sommittelutaitoa). Tosin digikameran 17 milliä vastaa filmikameran 27,2:ta milliä, ja 28-millisellähän tuli analogiaikana paljonkin kuvattua. Parempaan piirtokykyyn tullee kuitenkin vastaisuudessa investoida. Mitenkäs vaikka tällainen, kaluston hinta kerralla kaksinkertaiseksi?

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Mustikkamäki
2. Kruunuvuori, Kronberget
3. Merellisiä panoraamoja

Mölkky-video 2,7 Mt

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Maisemakuvaajien jäljillä, osa 2

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Automaattista taidetta
2. Taiteen loppu

Gimpin 2.6-versio ei saa auki 50D:n raakakuvia, mutta osaa avata niistä Adoben työkalulla muunnetut  DNG-tiedostot. Uusi Gimp sisältää UFRaw Photo Loader -lisäosan, jolla voi tehdä kuvalle säätöjä ennen kuvan varsinaista avaamista Gimpissä. Saas nähdä olisiko tästä pysyvämmäksi työkaluksi. Tai saisivatko viiskymppiselle suoran tuen seuraavien neljän viikon kuluessa?

Tämmöinen isoja tasaisia pintoja sisältävä kuva näyttää JPEGiksi tallennettuna siltä, kuin siinä olisi pysty- ja vaakasuoria kankaan kuituja – varsinkin ulkoisessa 19 tuuman ViewSonic-töllöttimessä, ei niinkään MacBook Pron omassa ruudussa. Ja sitä pahemmin, mitä enemmän unsharp maskia tuli Gimpissä käytettyä. Digikuvauksen ilmaisuus: pitää varmaan seuraavaksi hankkia tuhannen euron töllötin, että pystyy kunnolla käsittelemään kuvia.

Ja Gimp hävittää exif-tiedoista alkuperäisen kameran tallentaman kuvausajan. Löytyisiköhän jostakin asetus, ettei se tekisi niin.

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Kovaa peliä Kontulassa
2. Vanhankaupunginlahti
3. Automaattista taidetta

50D:n raakakuvan koko on keskimäärin 20 megatavua. Odoteltaessa, että Applen ohjelmiin tulee tuki 50D:lle, työnkulku on esimerkiksi seuraava:

Kuvat kamerasta EOS Utilitylla. Muunto DNG-muotoon Adobe DNG Converterilla. Käsittely toistaiseksi iPhotolla (tässä vain hieman tummien alueiden aukaisua ja puhkipalamisen lieventämistä sekä pieni värikorostus). Tallennus JPEGiksi ja Totuuteen.

DNG-tiedosto on hieman pienempi kuin CR2-tiedosto. Ei kai se vaan hukkaa tietoa?

Kuvasin 2/3 aukon alivalotuksella. Näin ensi alkuun vaikuttaa siltä, että tummien alueiden jälkikäteinen valottaminen tuottaa miellyttävämpää jälkeä kuin vaaleiden himmentäminen.

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Kovaa peliä Mikkelissä
2. Kuvien kehitystä
3. Vanhankaupunginlahti

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Automaattista taidetta
2. 95-muunnelmia

Kamera oli viitisen minuuttia päällä, kun odottelin kotiin vievää säkkiä (joka oli myöhässä) ottaakseni kuvan, jolla voisi neuvoa vieraille, mistä laiturista ja minkänumeroinen säkki tuo matkustajan tänne MItäkeskuksen metroasemalta. Ajattelin ottaa puolitaiteellisen kuvan alivalotuksella vastavaloon, mutta kamera pani paremmaksi. Kuva näkyi tällaisena kameran LSD-ruudussa, ja sellaisena se myös tallentui muistikortille. En käsitellyt kuvaa mitenkään, pienensin vain Totuudessa käyttämääni vakiokokoon (pitkän sivun pituus 666 pikseliä, jpeg-pakkaus 80 prosenttia).

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Taiteen loppu
2. 95-muunnelmia
3. Hepoköngäs

Elokuvia saa nykyään mukavasti DVD:nä, joten elokuva-arkisto ei ole enää ainoa mahdollisuus, jos haluaa palata vaikkapa niihin elokuviin, jotka jättivät pysyviä jälkiä Kajaanin elokuvakerhon lauantain päänäytöksissä ja sunnuntain 16 millin näytöksissä elokuvia ahmineeseen lukiolaiseen.

Kun sitten katsoo jonkin tällaisen, ja vieläpä Helsinkiin sijoittuvan, elokuvan oltuaan parikymmentä vuotta Helsingissä käymässä, näistä tunnistustehtävistä saa nauttia kunnolla. Kesti tovin, ennen kuin tajusin, mitä maisemaa tästä ikkunasta katsellaan:

Jätän paikan, elokuvan ja vuoden lukijan mietittäväksi. Tämä on samasta elokuvasta, ja paikka on helppo tunnistaa, vaikka maisema on aivan äskettäin muuttunut täydellisesti:

(Kuvakaappauksia pystyy tekemään VLC:llä, Applen DVD-soittimessa se on estetty. Joskus täytyy VLC:ssäkin turvautua vippaskonsteihin. Linnaahan tästä julkaisemisesta luultavasti tulee, vai sopisikohan tähän vielä sitaattioikeus?)

(Ja vielä tekniikkahuomautus: Safarilla WordPress ei näköjään toimi kunnolla. Bloggaukseen on siis käyttäminen Firefoxia.)

Lisäsin kuvia:

Taustan kukkuloille nousi aivan uusi kaupunginosa 80-luvulla:

Pasilan vanha asema oli paikoillaan vielä minunkin aikanani:

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Helsinki, kuva 1
2. Elämä
3. Helsinki, kuva 33

Kuvaaminen 25 asteen pakkasessa ja pienessä tuulessa vaatii suunnittelua: Kamera on pidettävä hiihdettäessä vaatteiden sisällä, tässä tapauksessa ihoa lähinnä olevan paidan ja villa-aluspaidan välissä. Kun saavutaan kuvauspaikalle, toivottavasti hiihtämisestä hyvin lämmenneenä, irrotetaan sauvat ja tehdään seuraava liikesarja mahdollisimman nopeasti: riisutaan oikean käden hanska, avataan tuulitakin ja villapaidan vetoketjuja, vedetään kamera esiin ja otetaan kiivaaseen tahtiin kuvat (joiden sommittelu on suunniteltu mahdollisimman pitkälle jo kuvauspaikalle saavuttaessa), pannaan kamera takaisin vaatteisiin, vetoketjut kiinni ja hanska käteen. Sitten on lähdettävä taas liikkeelle, jottei lämmönhukka käy liialliseksi.

Paluu kolmen tunnin kuluttua lähdöstä, poskipäät ja vasemman käden etu- ja keskisormi pääsivät vähän paleltumaan.

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Matin länsibloggi: kansanhiihtäjä kotimaisemissa
2. Automaattista taidetta

Samankaltaisia kirjoituksia:

1. Matin länsibloggi: auringonnousu Nuaksella