Tulin taannoin julistaneeksi, että modernin veppisivun pitää olla selkeä, pelkistetty ja mukautuva. Ei palstoja, minimimäärä valikoita, ei harhauttavia yksityiskohtia. Sisällön pitää näkyä pienellä ruudulla heti, ilman että tarvitsee vierittää epäolennaisia irto-osia pois tieltä. Toisaalta olisi mukavaa, jos isoa ruutua voisi hyödyntää näyttävään kuvien esittelemiseen.
Tämä Ryu tuntuu täyttävän vaatimukset aika hyvin. Törmäsin tähän sattumalta jossakin WordPress.comin blogissa ja huomasinpa sitten teeman olevan saatavissa vapaalla lisenssillä myös itse isännöityyn blogiin.
Tältä se näyttää ihan hallintapaneelin asetuksilla, en ole vielä puuttunut CSS:ään. Iso tekstikoko ja otsikkofontti ehkä kaipaavat säätämistä, suomentamattomia sanojakin näkyy siellä täällä. Jostakin syystä kirjasinkoot on määrätty absoluuttisesti pikseleinä ja rivinväli määrätty peräti kymmenen desimaalin tarkkuudella, lieneekö tämä tekijän huumoria? Koetan siis tutkia vaikutukset tarkasti, ennen kuin rupean tekemään radikaalimpia muutoksia.
Kuvagallerian asettelu ja kuvaesitys toimivat lisäosilla. Onneksi reippaat ohjelmoitsijat ovat tehneet niistä WP.comin Jetpackistä riippumattomat versiot. WP.com on hyvä palvelu, mutta viheliäisimpiä tuntemiani nettitakiaisia. Sinne kun annat jonkin meiliosoitteesi, niin et saa koskaan pois. Ja jos käytät samaa osoitetta jossakin päin veppiä, niin heti on WP.com paikalla ja tyrkyttämässä gravatar-kuvaasi.
No miltä tämä näyttää? Pitääkö tekstiä lukea metrin päästä, vai onko hyvä? Entä kuvat, värit? Minuun tekee vaikutuksen se, että kuva-artikkelityyppi (post format) laskee valokuvan keskimääräisen värin ja tekee siitä taustavärin. Aika hyvältä mielestäni näyttää.
Tiedätkö, kuka seuraa liikkumistasi vepissä (world wide web, se osa internetiä, jota kansankielessä sanotaan ”netiksi”)? Aika moni seuraa. Useimmat veppisivut sisältävät koodia, jonka tarkoituksena on kerätä tietoja lukijoista: tilastointiin, mainostajille ja ties mihin muuhun tarkoitukseen.
Asennapa selaimeesi lisäosa nimeltä Ghostery. Se on saatavissa kaikkiin yleisimpiin selaimiin ja löytyy ja asentuu helposti selaimen lisäosa-asetusten kautta.
Kun Ghostery on käynnissä, se näyttää jokaisella vierailemallasi veppisivulla vaanivat seurantaohjelmat pienessä violetissa ikkunassa selainikkunan alanurkassa. Ja niitä tosiaan on melkein kaikkialla, usein jopa kymmenkunta.
Kokeilin Ghosteryä joskus vuosia sitten, mutta se näytti sotkevan sivuja ja oli muutenkin käytöltään epäselvän oloinen. Asensin sen nyt uudestaan ja havaitsi helpoksi. Klikkailin asennusvaiheet nopeasti läpi ja panin lähtöasetukseksi kaikkien seuraajien torjunnan:
Ghosteryn estoasetukset
Jos Ghostery estää jonkin tarpeellisen palvelun, sen voi helposti sallia yhden kerran tai pysyvästi klikkaamalla selainikkunassa. Soundcloud on minulla tähän mennessä ainoa palvelu, joka on täytynyt sallia erikseen.
Huomasin Ghosteryn hoitavan myös Adblockin ja Disconnectin tehtävät, joten tarvittavien lisäosien määrä väheni.
Totuus-blogi ja seuranta
Taannoin tämän blogin ulkoasua remontoidessani otin useimmat WordPressin lisäosista pois päältä. Kytkiessäni niitä uudelleen käyttöön jätin kuitenkin Shareaholicin pois. Tämä lisäke tuottaa ns. sosiaalisen median jakonappulat: jos lukija haluaa välittää blogijutun osoitteen seuraajilleen Facebookissa, Twitterissä tai tusinassa muussa yhteisömediassa, hän klikkaa täällä asianmukaista nappia, mikä tuottaa automaattisesti hänen käyttäjätunnuksellaan linkin blogiartikkeliin kyseisessä palvelussa.
Jakonappuloiden käyttö sisältää kuitenkin joitakin epämiellyttävyyksiä:
Bloginpitäjä olettaa lukijan niin avuttomaksi, että tämä ei osaa kopioida sivun osoitetta selaimen osoiteriviltä haluamaansa sosiaaliseen mediaan.
Jakonappulat tuottavat tietoa käyttäjän liikkeistä niiden takana oleville kaupallisille tahoille.
Jakonappulat toimivat kätevimmin silloin, kun käyttäjä selaa veppiä ollen koko ajan kirjautuneena johonkin sosiaaliseen mediaan. Tällöin esim. Facebook kerää kaiken tiedon käyttäjän liikkeistä.
Ensimmäinen kohta arveluttaa minua, ja haluaisinkin tietää mitä sinä, arvoisa lukijani, siitä arvelet. Jääkö hyvä juttu jakamatta, jos jakonappuloita ei ole? Mielestäni Totuuden jutut ovat niin loistavia, että kaikkien pitäisi lukea niitä, ja olen ehkä tässä asiassa valmis tulemaan hieman vastaan laiskaa tai kömpelöä lukijaa.
(Hieman toisenlainen on jakonappuloiden toiminta palveluissa, jotka tuottavat maksullista sisältöä. Esimerkiksi Hesarin tai Suomen Kuvalehden juttuja jakaessa nappeja kannattaa käyttää, sillä niiden tuottaman linkin välityksellä muut pääsevät lukemaan ilmaiseksi muutoin maksullisen artikkelin.)
Jotta Totuus olisi täysin seurantavapaa, myös Gravatar sai mennä. Et siis kommentoidessasi enää näe hienoa muotokuvaasi kommentin vieressä.
Jo muinoin kokeilin Google Analyticsia ja luovuin siitä. Jonkin aikaa pidin käynnissä Piwikiä, joka on täysin bloginpitäjän omassa hallussa oleva kävijäseuranta, mutta poistinpa nyt senkin. En jaksa tutkia lukijatilastoja.
Minulle paras palaute ovat lukijain kommentit, jotka toivotan tervetulleiksi, kunhan pysyvät jotakuinkin asiassa. Ajoittain olen pitänyt kommentoinnin täysin vapaana, mutta parin valopään takia nyt on taas käytössä ensimmäisen kommentin hyväksyntä. Kokonaista oikeaa nimeä tietenkin suosin, mutta etunimen tai nimikirjainten käytön olen hyväksynyt, kun olen tiennyt kirjoittajan asialliseksi.
Kommenteista tallentuu IP- ja meiliosoite, mutta ne jäävät vain minun tietooni.
Jos huomaat Totuuden seuraavan sinua vielä jollakin tavalla, jonka olen tässä unohtanut, ilmoita siitä kommenteissa tai meilillä.
Virikkeitä tähän kirjoitukseen antoi tämä Pekka Pekkalan juttu.
Minulla on syötteenlukuohjelmassani (tätä nykyä Vienna) tilattuna 178 blogia, uutissyötettä ja muuta sellaista WWW-sivua, joka tarjoaa sisällöstään RSS-syötteen. En voisi kuvitella, että päivittäin klikkailisin selaimellani auki 178 veppisivua vain tarkistaakseni, onko niihin tullut uutta sisältöä. En, vaikka kaikkien osoitteet olisivat tallennettuina kirjanmerkeiksi selaimen muistiin.
Aivan kaikille eivät syötteet liene vielä tuttu asia. Lyhyesti kysymys on siitä, että WWW-sivusto kokoaa tiedot uudesta sisällöstään erityiseen tiedostoon, joka sisältää uusien sivujen julkaisuajat, otsikot ja osoitteet. Netin käyttäjä kertoo tämän ns. syötetiedoston osoitteen syötteenlukuohjelmalle, joka sitten vastedes käy automaattisesti tarkastamassa, onko uutta sisältöä ilmestynyt, ja hakee sisällön luettavaksi. Koko toimenpide on yleensä automatisoitu niin helpoksi, että käyttäjän tarvitsee vain klikata veppisivulla tai selaimen otsikkorivillä olevaa RSS-tunnusta, ja syötteenlukija muistaa siitä lähtien tarkistaa kyseisen sivun.
Tämä menetelmä on erityisen kätevä sivuilla, joihin tulee jatkuvasti uutta sisältöä, siis vaikkapa uutispalveluissa ja blogeissa.
Monet lukevat syötteitä webissä esim. Google Readerillä tai seuraavat jotakin syötteitä kokoavaa palvelua kuten Blogilistaa.
Blogeissa on lukijoilla yleensä mahdollisuus kommentoida blogikirjoittajan tekstejä. Näin syntyvä keskustelu on usein antoisaa, paitsi keskustelijoille myös hiljaisille lukijoille. Lukija voi jäädä paljosta paitsi, jos hän lukee blogiartikkelin tuoreeltaan, jatkaa muualle eikä enää palaa seuraamaan mahdollista keskustelua. Siksi kommenteistakin pitää olla tarjolla syöte. Mutta kun ei usein ole, ainakaan näkyvissä.
Otetaan esimerkiksi jokunen kirjallisuusblogi. Olen niitä viime aikoina keräillyt katsastettavaksi, ja kenties jään pysyvästi seuraamaan parhaimpia. Tommi Melenderin blogissa käytiin taannoin pitkä keskustelu suomalaisesta proosasta. Blogiteksteistä saa syötteen, samoin kuin yksittäisen artikkelin kommenteista, mutta kommenteista kokonaisuutena ei. Lukijan pitää siis käydä klikkaamassa varmuuden vuoksi erikseen jokaisen kiinnostavan artikkelin kommenttisyötteen linkkiä, ja niitähän sitten kertyy lukuohjelma täyteen (olenkohan jo liian laiska kun tällaisesta jaksan valittaa?).
Keksinpä kuitenkin ruveta kokeilemaan. Melenderin blogi on Bloggerissa, ja Bloggerin syötteiden osoitteet ovat muotoa
Kirjoitin tämmöisen osoitteen syötteenlukimeeni ja sain Antiaikalaisen kommenttisyötteen tilatuksi. Blogiohjelmissa eli blogialustoissa onkin yleensä kommenttien syöte valmiiksi ohjelmoituna, mutta riippuu blogin teemasta, näkyykö se lukijalle. Teema on ohjelmiston osa, joka määrää sivuston ulkoasun ja sen, mitä sisältöä – artikkeleita, kommentteja, otsikkoja, linkkejä ym. – kullakin sivulla näytetään. Jokaiselle blogialustalle on saatavissa lukuisia teemoja, ja blogin pitäjä voi valita niistä mieleisensä. Useimmat teemat näyttävät linkin blogitekstien syötteeseen, mutta linkki kommenttisyötteeseen puuttuu monista. Bloggaajat! Valitkaa semmoinen teema, joka näyttää linkin kommenttisyötteeseen.
Totuudessa on kyllä linkit asianmukaisesti näkyvissä sivupalstassa. Edellä selostetut esimerkit vaativat siis, että muutettu osoite näpytellään omin sormin syötteenlukuohjelmaan.
Aivan joka paikassa ei tämänkaltainen askartelu tuota tulosta. Esimerkiksi Kotuksen kieliblogin kommenttien syötelinkki on aivan järjetön. (Kotus on muutoinkin pahamaineinen siitä, että sivujen rakenne mullistetaan tämän tästä, mikä aiheuttaa niihin muualta tehtyjen viittausten rikkoutumisen.)
