Aurinkotuuli

Tuuli puhaltaa keltaisia vaahteranlehtiä linnoituksen ruohoisten vallien välissä.

Lappeenrannan linnoituksessa vallitsi tänään luja aurinkotuuli, joka viskeli vaahteranlehtiä päin kulkijaa.

50D:n raakakuvan koko on keskimäärin 20 megatavua. Odoteltaessa, että Applen ohjelmiin tulee tuki 50D:lle, työnkulku on esimerkiksi seuraava:

Kuvat kamerasta EOS Utilitylla. Muunto DNG-muotoon Adobe DNG Converterilla. Käsittely toistaiseksi iPhotolla (tässä vain hieman tummien alueiden aukaisua ja puhkipalamisen lieventämistä sekä pieni värikorostus). Tallennus JPEGiksi ja Totuuteen.

DNG-tiedosto on hieman pienempi kuin CR2-tiedosto. Ei kai se vaan hukkaa tietoa?

Kuvasin 2/3 aukon alivalotuksella. Näin ensi alkuun vaikuttaa siltä, että tummien alueiden jälkikäteinen valottaminen tuottaa miellyttävämpää jälkeä kuin vaaleiden himmentäminen.

3 kommenttia

  1. Voitko paljastaa Lappeenrannan vierailusi funktion, vai onko kyseessä jokin salainen operaatio (alitajuntani syvistä lokeroista on tulevinaan sellaista muistikuva-aineistoa, että olisit joskus maininnutkin aikoinaan vielä tulevasta visiitistä ko. kaupunkiin)?

    Mitä valokuvaan tulee, utu ja kristallinkirkas selkeys käyvät toisiaan ruokkivaa dialogia. Ilmeisesti kuvakäsittely tuo todellisuuteen sen epätodellisen kiehtovuuden, minkä ansiosta valokuvaus tuottaa parhaimmillaan totuuttakin todellisempia illuusioita todellisuudesta…

    Syksy on vuodenajoista esteettisin; syksy taipuu moneksi.

  2. Tehtävä on salainen, mutta joitakin avainsanoja voi antaa vihjeeksi: ilmastonmuutos, Saimaan jäätilanne, norpan pesintä, pienoissammakkovene, vedenalainen tiedustelu. Operaation peitetoimintana ovat kaupunginorkesterin konsertit.

  3. Oho, jopas on tiedostokoko pompsahtanut. Omalla 20D:lläni raw-tiedostot ovat noin 7 megaa.

    DNG ei käsittääkseni hukkaa tietoa. Ihan tiiskerillistä kossua en vetoa löisi mutta tässä käsityksessä olen. Jostakin Adoben sivustoilta voisi löytyä tuohon tarkka tietoa. Yksi mahdollisuus lienee myös kääntää tiedosto TIFFiksi, joka ainakin on häviötön muoto mutta tiedostokoko kasvanee aina vaan lisää.

    Itse suosin myös tumman pään alivalottamista. Sieltä voi sentään jotakin kaivaa esille kun taas puhkipalaneesta ei saa oikein mitään. Jossakin tulee sitten tietysti se raja vastaan, että tumma pää ryhtyy kohisemaan kun sitä sävykäyrää taivuttaa liikaa. Sitten kun oikein haluaa ryhtyä pikseleitä viilaamaan, voi kokeilla HDR-kuvausta. Joillekin alan harrastajille se on kirosana mutta sopivasti käytettynä se antaa aivan ylivertaisen väridynamiikan.

Vastaa käyttäjälle Petri Sainio Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *