Tässä tummahko variaatio tunnustetun maisemakuvaajan aiheesta. Panoraama tämä ei tosin ole, mutta eiköhän sellaisiakin vähitellen ala ilmestyä, nyt kun Photoshop on koekäytössä.
Kuukausi: heinäkuu 2009
-
Sumparn
Satama on pommitettu autioksi Sörnäisten sataman toinen jakso esittelee aution sataman näkymiä mutta myös totutusta poikkeavia kuvakulmia Helsinkiin. Kuviin on sisällytetty paikkatieto, joten sopivalla ohjelmalla (esim. iPhoto) ne voi sijoittaa kartalle parinkymmenen metrin tarkkuudella.
Verkkosaaressa ovat verkkoaidan takana koneet ja kontit, joissa Mies vailla menneisyyttä asui. 
Merihaka ja Hanasaaren hiilinosturit 
Hirmulo 
Hirmulo uhkaa syödä Hanasaaren voimalan. 
Satama on autio ja tyhjä. -
Rappiotaidetta
Satamasarja jatkuu Sörnäisten satamasta. Sompasaaren laajuutta ei Kulosaaren sillalta katsoen koskaan oikein tajunnut, kun vaunut ja kontit peittivät maiseman. Täällä on vielä pari laivaa joutilaana laiturissa. Jäljellä on muutamia rakennuksia, mutta ne ropisevat kovaa vauhtia betonimurskaksi. Verkkosaaren ja Kyläsaaren suunnalla toiminta jatkuu monissa rakennuksissa vielä jonkin aikaa, mutta ne olisi syytä käydä dokumentoimassa pian.
Tässä jaksossa esitellään Sompasaaren taide-elämää.
Taiteen ”säännöt” 
Loota kii! 
WC:ssä 
Tyhjät pullot
-
Juurikkalahti
Pohjoiseen Käytöstä poistetut rautatieseisakkeet eivät ole juuri minkään näköisiä. Viitat ja nimikilvet on viety pois ja laiturit kaivettu kaivinkoneella ylös, niin että niiden muinaista sijaintia saa arvailla. Koivikko peittää maisemaa, ja itse ratapenkkakin työntää heinää ja männyntaimia. Täällä tosin tienreunat on niitetty: entisen seisakkeen kautta kuljetaan rannassa oleville mökeille ja laitureille. Toinen raide on purettu, joten puutavaran lastaus lienee päättynyt lopullisesti. Sisääntuloteiden haarassa on jätekeräilypiste, jota valvoo videokamera.
Ilma on lattean pilvinen, joten valokuvaajan on yritettävä taikoa kuviin eloa värikylläisyys- ja kontrastinappuloilla. Paikan oma taika on näkymättömissä, mutta asiantunteva kulkija tietää, miten sitä voi yrittää manata esiin. Niinpä resitoin ulkomuistista ääneen: ”Juna tulee aivan kohta. Onko sinulla rahaa?” ”On riittävästi. Mikset sä voi ottaa mua mukaan?” ”Tämä on sellainen asia, joka minun täytyy hoitaa yksin. Mutta odotan sinua Pariisissa, pohjoisella rautatieasemalla, kesäkuun viimeisenä päivänä kello 18. Tuletko?” ”Yritän.”
Resitointi näyttää onnistuvan, sillä pilvet rakoilevat ja aurinko valaisee maisemaa synnyttäen varjoja ja kirkastaen värejä. Popliinitakkinen ja huivikaulainen Matti Pellonpään haamu ilmestyy radan reunaan ja tähyää ääneti pohjoiseen kaartuvaa rataa. Olen kuulevinani kiskobussin moottorin äänen ja taidan myös haistaa dieselin katkun. Tuntuu sopimattomalta jatkaa kuvaamista, joten pakkaan kameran reppuun ja lähden polkemaan kohti pohjoista.
Etelään Tässä vielä paikan sijainti Kansalaisen karttapaikassa ja Googlen kartoissa.