Totuus

Matti Sunellin blogi

Kuukausi: lokakuu 2010

  • 10. syyskuuta: välileiriin

    10. syyskuuta: välileiriin

    Kiinalaisessa perusleirissä enimmät varusteet sälytettiin jakkien huoleksi ja retkikunnan jäsenet heittivät selkäänsä kevyen päivärepun, jossa oli evästä, vettä ja lämmintä vaatetta. Tie jatkui ajokelpoisena, mutta tämä päivämatka taitettiin kävellen, jotta elimistöllä olisi aikaa tottua alati ohenevaan ilmaan. Määränpäänä oli ns. välileiri (interim camp), jossa yövytään vain vuorelle päin mennessä, ei enää paluumatkalla.

    Edessä valkoisena hohtava vuori on pirullisen korkea (6666 metriä) Jobo Rabzang. Se näkyy komeasti moneen suuntaan: tänne pohjoiseen mahtavan lumisena, Cho Oyun suuntaan ja perusleiriin jyrkkänä monihuippuisena harjanteena.

    Tie seuraa Gyabrag-jäätikön sulamisvesien oikeata laitaa, nousee sitten harmaille moreenikummuille ja johtaa lopuksi jäätikön reunamoreenin juurella kulkien vasempaan horisonttiin.

    Retkikunnan jäsenet esittelevät tässä reppujaan: lähimpänä Calin ja Julie, keskirivissä Jangbu, Dean ja Mark sekä joukon kärjessä todennäköisesti Michael ja Paul.

    Seuraava jakso: Välileiri

    Edellinen jakso: Kiinalainen perusleiri

  • 9. syyskuuta: kiinalainen perusleiri

    9. syyskuuta: kiinalainen perusleiri

    Toinen päivä kiinalaisessa perusleirissä valkeni kirkkaana: Cho Oyu pienempine ympäröivine vuorineen näkyi ensi kerran kokonaan. Kansanretkeilijä nousi taas viereisille kukkuloille noin 5100 metriin. Sieltä koko vuoriryhmä näkyi mainiosti, ja kameran muistiin tallentui panoraaman viipaleita (koottu palapeli tulee esille aikanaan).

    Naapurissa rivissä seisovat tyhjänä odotelleet teltat saivat asukkaita, kun bussi toi leiriin uuden retkikunnan. Toinen naapuriretkikunta taas pakkasi tavaransa jakkien selkään ja lähti kävelemään kohti vuorta. Väki vaihtui vilkkaasti: mekin jatkaisimme matkaa kohti välileiriä heti toisen yön nukuttuamme.

    Seuraava jakso: Välileiriin

    Edellinen jakso: Kiinalainen perusleiri

  • 8. syyskuuta: kiinalainen perusleiri

    8. syyskuuta: kiinalainen perusleiri

    Jatkokertomus alkakoon sieltä, minne autokyyti päättyi ja mistä kävelyretki kohti vuorta alkoi. Viimeinen ajomatka pikkubussilla vei retkikunnan pölyistä tietä Tingrin kylästä halki laajan tasangon ja yli ruskeiden kukkuloiden ns. kiinalaiseen perusleiriin (4900 m) noin neljänkymmenen kilometrin päähän. Matkan varrella näkyi horisontissa etuvasemmalla osittain pilvien peittämä Everest. Kansanretkeilijä oli tietenkin shokissa.

    Leiri ei ole mikään varsinainen perusleiri vaan pikemminkin läpikulkupaikka, jossa retkikunnat viettävät yön tai kaksi ja jossa varusteet siirretään kuorma-autosta jakkien kannettaviksi. Tietä pitkin pääsisi maastoautolla vielä ns. välileiriin asti kahdeksisen kilometriä laaksoa ylös, mutta retkikunnat aloittavat kävelynsä täältä, jotta nousutahti pysyy rauhallisena.

    Retkikunnan akklimatisoitumissuunnitelma oli hyvin maltillinen: kaikissa lähestymismatkan kylissä ja leireissä vietettiin kaksi yötä. Niinpä kaikki jäsenet saapuivatkin lopulta hyvävointisina itse vuoren juurelle advanced base campiin (ABC), joka käytännössä on varsinainen perusleiri.

    Osa henkilökunnasta oli tullut paikalle etukäteen ja pystyttänyt teltat valmiiksi. Matkaleireissä kaksi ihmistä nukkui samassa teltassa, mutta perusleirissä jokainen sai majoittua omaan telttaansa. Ruokailuteltassa odotti iso termoskannullinen teetä, jota tulikin sitten olemaan tarjolla koko retkikunnan ajan ja jota myös kulutettiin hehtotolkulla.

    Leirissä oli myös kiinalaisten viranomaisten telttoja ja ylhäällä mäen harjalla vartiotorneja. Retkeilijöitä varoitettiin menemästä lähelle sotilaallisilta näyttäviä rakennelmia. Varoitusta uskottiin, sillä kukaan ei halunnut tulla ammutuksi näin retkikunnan alkuvaiheessa.

    Kansanretkeilijä käveli kukkuloiden rinteitä etäällä torneista ja kuvaili vuoria ja jakkikaravaaneja. Cho Oyu oli linnuntietä noin 17 kilometrin päässä ja piileksi koko päivän osittain pilvien takana.

    Max lähetti 9. päivänä raportin Summitclimbin uutissivulle. Koko retkikunnasta otettiin myös ryhmäkuva.

    Seuraava jakso: Kiinalainen perusleiri

    Edellinen jakso: Nyalam

  • Namaste, pentele

    Kylla kansanretkeilijan kulttuurimatkailuinto on nyt aika vahissa. Pakolliset temppelivierailut on tehty seka hindu-, buddha- etta apinatemppeliin. Hindutemppelialueella joen rannassa karytettiin lihaa ja varikkaasti maalatut pyhat miehet esiintyivat turistien kameroille. Buddhan puolella oli jotenkin siistimpi ja kaupallisempi meininki. Kaikki on tietty tuhansia vuosia vanhaa, ja paikat ja tavat nykyaan aivan samat kuin silloin kun kainuulaiset vasta laskeutuivat puista. Rasittavan kansanretken jalkeen tuntuu vain olevan vaikeaa innostua ja haltioitua. Taitaisi olla parempi tulla paikkakunnalle muutamaa paivaa ennen seuraavaa kansanretkea ja katsella paikkoja hieman etukateen valmistautuneena.

    Kathmandun turistialue on kavelty ja ulkoa opittu ja kavelyretkien piiria vaha vahalta laajennettu ymparistoon. En tieda voiko tasta kaupungista oppia pitamaan, nyt ei ainakaan vaikuta silta. Melu ja tungos hermostuttavat, samoin kaupustelijat, jotka jostakin syysta eivat ymmarra sanaa ”ei”, vaan kuvittelevat, etta kun turistin perassa tarpeeksi kauan kavelee, kehuu tavaraa ja alentaa sen hinnan lopulta naurettavan pieneksi (ja tekee itsestaan samalla naurettavan), niin turisti muka sitten suostuukin kauppaan.

    Aika ajoin taivaalta kuuluu kansanretkeilijan mielta rauhoittava aani, nousevan lentokoneen kohina, ja muistuttaa pian koittavasta kotimatkasta.

    Edellinen jakso: Paluu

  • Paluu

    Retkikunta palasi vuorelta pikavauhtia. Viimeiset jasenet tulivat alas lauantaina, jolloin myos sherpat purkivat jaljella olleet ylaleirit. Sunnuntaiaamuna purettiin perusleiri, pakattiin kamat jakkien kannettaviksi ja kaveltiin tien paahan eli valileiriin. Sielta maastoautoilla Tingriin ja edelleen valtatieta pitkin rajakaupunki Zhangmuun, jonne saavuttiin iltapimealla. Yon kauheassa hotellissa kesti, kun tiesi etta heti aamulla jatkettaisiin rajan yli ja yhta kyytia Kathmanduun asti. Nepalin puolella ahtauduttiinkin sitten ramisevaan bussiin, koko retkikunta ynna kaikki tavarat, ja ajettiin koko paiva Kathmanduun.

    Menossa on toinen kokonainen paiva Kathmandussa. Osa retkikunnan jasenista sai siirrettya lentonsa aikaisemmaksi ja on jo matkustanut kotiin. Kansanretkeilija ei onnistunut siirtamaan lentoaan ja viettaa taman viikon meluisassa, kaoottisessa, pohjoismaalaista jarjestykseen tottunutta mielta koettelevassa Nepalin paakaupungissa.

    Huipulle ei paasty vuoren ylaosan vaarallisen lumitilanteen takia, minka retkikunnan kuulumisia seuranneet jo tietavatkin. Kansanretkeilija teki kuitenkin oman henkilokohtaisen korkeusennatyksensa yopymalla kakkosleirissa 7100 metrissa. Uuteen ennatysyritykseen kolmosleirin tasalle 7400 metriin ei riittanyt enaa motivaatio, kun huipulle paasysta ei ollut toivoa.

    Lisaa yksityiskohtaisempia kertomuksia kuvien kera seuraa, kun kansanretkeilija paasee kotiin.

    Seuraava jakso: Namaste, pentele

    Edellinen jakso: Kathmanduun