Kansanretkeilijä jaksoi kömpiä Chimborazon huipulle tänä aamuna ja sai uuden kakkosen korkeusennätystensä luetteloon. Edellisen jutun kommentissa mainittu atomikello näytti huipulla huomattavasti vähemmän kuin jutussa uskoteltu 6310 metriä. Mutta laitetaan tähän vielä kansanretkeilijän kolmen kärki espanjankielisen Wikipedian mukaan, kun kerran Etelä-Amerikassa ollaan: Aconcagua 6962, Chimborazo 6310 ja Cotopaxi 5897 metriä.
Lähtö oli taas keskiyöllä, ja kakkoshuipulle osuttiin juuri auringon noustessa kuuden aikaan. Varsinaiselle päähuipulle päästiin pariakymmentä minuuttia myöhemmin auringon jo paistaessa. Täysikuu valaisi nousua, joten otsalampuille ei ollut paljonkaan tarvetta.
Reitti on suoraviivaisempi kuin Cotopaxilla: alussa kierretään muutamia pystysuoria kallio- ja jääseinämiä, sitten kuljetaan jonkin matkaa kapeaa lumiharjannetta, kunnes saavutaan loputtoman pitkälle lumirinteelle, joka johtaa suoraan kakkoshuipulle. Huippu on näkyvissä tuntikausia, eikä juuri näytä tulevan lähemmäksi. Lopulta sinne kuitenkin päästään, ja samalla näkyy muutaman sadan metrin päässä oleva päähuippu. Reput jätetään kakkoshuipulle ja kävellään laakean painanteen yli päähuipulle.
Lumi oli monin paikoin hankalaa: murtuvan kuoren alla oli jauhoa, jossa askel valui taaksepäin. Teräs-Edgarkin sai tehdä tosissaan töitä polkiessaan askelmia pettävään lumeen.
Alas tultiin nopeasti, ja kämpällä oltiin puoli yhdeksän jälkeen. Kansanretkeilijän polvi kesti laskeutumisen hyvin. Lienee kysymys jonkinlaisesta henkimaailman asiasta, että polvi ei kipeydy vuoristokiipeilyssä, mutta tulee kipeäksi lenkkeilyssä. Tai sitten fysioterapeutin määräämät harjoitukset saivat jalan kuntoon parissa viikossa ennen matkaa.
Huomenna mennäänkin sitten viidakkoon lämmittelemään pakkasesta pikkuisen turtuneita sormenpäitä.
Kommentit
8 vastausta artikkeliin “Chimborazo”
Nyt haluaisin huomattaa tuosta kayttamastasi termista ”kansanretkeilija”. Se viittaa enemman helpohkoihin, jokaisen kansalaisen saavutettavissa oleviin retkiin, kansanhiihtoihin, Kajaanin valaistun ladun (4,2 km) kiertamiseen, jossa puolivalissa pistettiin nimi vihkoon.
Sitten otetaan tama Chimborazo. Se on vuori. Ja mina olen nahnyt niita melkoisen kasan. Kasitonnisiakin. Ensimmainen silmays Chimborazoon meinasi lyoda allikalla – kuinka kuusitonninen kukkula voi nayttaa noin massiivisen suurelta. Eika se naky siina Whymperin majalla juurikaan muuksi muuttunut. Joten kritisoin ankarasti tasta syysta termiasi ”kansanretkeilija”, kyseinen kukkula ei missaan tapauksessa ole verrattavissa enaa minkaanlaiseen kansanretkeilyyn. Tassa samalla siis yritan nain kompelosti julkisesti onnitella noususta. Se oli hieno suoritus.
Meidän tulee kuitenkin muistaa, että Matilla on oma kielimaailmansa (bussi=säkki, raitiovaunu=kiskokiituri, jne…), ja uskon hänen ”kansanretkeilijä”-terminsä viittaavan enemmänkin siihen – siis ainakin tässä tapauksessa – että toisin kuin vaikkapa Veikka Gustafsson, ei Matti Sunell ole ”julkkisretkeilijä”, tai edes sellainen retkeilijä, jolle retkeilystä koituisi taloudellista hyötyä; Matti retkeil(l)ee retkeilyn itsensä takia, eli tavallaan anonyymisti.
En tosin uskalla kovin pitkälle tulkita Matin sanontojen merkityksiä tai symboliarvoja, sano…
Tassa mainitussa tapauksessa tasta retkesta on ihan pelkastaan taloudellista haittaa, joten voit olla hyvinkin oikeassa. Enka minakaan kay Matin kielioppia kommentoimaan, ei riita kyvyt siihen. Niinkuin ei riittaneet Cotopaxillakaan
Kansanretkeilija ja kumppanit on nyt Lago Agriossa lahella Kolumbian rajaa. Istutaan tassa hotellin nettihelvetin aarella ja juodaan viinaa. Ulkona sataa kaatamalla ja taivaan valaisee salamat. Hiki valuu ihan toisella tavalla kuin viidessa tonnissa. Ei tarvitse kuin istua paikallaan ja odotella hikipisaroiden tippumista. On se tamakin paikka, monessa mielessa. Juuri nyt en vaihtaisi mihinkaan.
Ei se polven kipeytyminen/kipeytymättä jääminen taida (valitettavasti) olla henkimaailman asioita. Mitens se happitilanne siellä korkealla on? Erään entisen kollegan vaimolla, joka siis on lääkäri, on hoitofirma joka perustuu muistaakseni lisähappeen ja/tai ali-tai ylipaineeseen ja erikoistunut juuri tuollaisiin urheiluvaivoihin. Voib olla kyse samasta ilmiöstä…
Chimborazo ym. Varmaankin livenä huumaavia näkymiä. En ihmettele aboriginaalien luonnon palvontaa. Mitä mahtavat tarkoittaa vuorten nimet, vastaavatko espanjalaiset nimet mahdollisesti kadonnutta kieltä.
Olen joskus lukenut tuosta urheiluvaivojen hoidosta, ja muistaakseni oli kysymys nimenomaan ylipaineesta. Vuorella tilanne on siis päinvastainen, kuudessa tonnissa paine on jo niin paljon pienempi, että sinne suoraan ryntäämällä saa helposti ödeeman keuhkoon tahi aivoon. Mutta henkimaailman asiahan tämä on joka tapauksessa, kun ilman hengittämisestä on kysymys.
Vuorien nimet ovat Etelä-Amerikassa usein – sanoisinko jopa yleensä – säilyneet espanjalaisia edeltävältä ajalta. Ne ovat ketšuan (Ecuadorissa kichwa) tai aymaran kieltä ja niistä kyllä yleensä helpohkosti erottaa, etteivät ne ole espanjaa. En ole saanut selville, tarkoittavatko Cotopaxi tai Chimborazo jotakin.
Ei taida olla tarkkaa tietoa noiden nimien alkuperästä, Cotopaxista esim. wikipediasta ei löytynyt mitään ja Chimborazosta tähän alle lainaamani teksti:
”Several theories regarding the origin of the name Chimborazo exist. After one theory it is a combination of the Cayapa Schingbu for Women and the Colorado/Quichua Razo for Ice/Snow resulting in Women of Ice. After another theory Chimbo is Jivaro for Throne of Master/God resulting in Icethrone of God. The locals also used to call the mountain Urcorazo, with the Quichua Urco for Mountain resulting in Mountain of Ice. For the local indigenous mysticism the Chimborazo represents Taita (Father) whereas neighbouring Tungurahua is seen as Mama, Taita Chimborazo and Mama Tungurahua.”