Perunkirjoitus: Tocllarajun yläleiri

Tocllarajun kiipeämiseen valmistauduttiin nousemalla sen yläleiriin 14.6. Leiri sijaitsee Ishincan laakson perimmäisellä hyllyllä aivan jäätikön reunalla. Raudat voi siis laittaa jalkaan heti lähdettäessä aamuyöstä varsinaiseen kiipeilyyn. Hyllyn reunalta on melko pudotus laakson perälle, johon Tocllarajun länsipuolen jäätikkö valuu, halkeilee, rysähtelee ja sulaa.

Yläleirissä tapasimme ensi kerran pari ryhmää, joista tuli retken kuluessa tuttuja: iloiset etelätirolilaiset puuseppä ja omenatarhuri (keltaisen teltan asukkaat kuvan keskellä), jotka kiipesivät Tocllarajun länsiseinää, sekä sinisen teltan asukkaat, kaksi nuorta meksikolaista. Meksikolaiset kiipesivät sittemmin kanssamme Chopicalquilla.

Antonio seurasi meitä (oikeammin: juoksi ohitsemme) yläleiriin isoine vesipannuineen ja kattiloineen, joten täälläkin pysyimme kunnon ruuassa ja teetä riitti. Ja radiosta tuli jalkapalloa.

Missä tällaisissa paikoissa on vessa? Ensinnäkin juomaveden alapuolella eli ei ainakaan jäätikön suunnassa. Tässä tapauksessa se oli kuvaajan selän takana, näkösuojassa pienen kalliokohouman takana, niin lähellä hyllyn reunaa kuin kävijä uskalsi mennä. Mukavintahan olisi, jos suoli olisi sillä tavalla yhteistyöhaluinen, ettei asiaa tarvitsisi kalseissa yläleirioloissa ajatella, mutta kaukomatkailussa ja vuoriston rasituksissa rauhallinen suoli on pikemminkin poikkeus.

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *