Jotta retki onnistuisi hyvin ja onnettomuuksilta vältyttäisiin, retkikunnalle täytyy hankkia korkeampien voimien siunaus. Siksi ennen vuorelle kiipeämistä järjestetään puja.
Juhlaa aletaan valmistella heti aamusta. Valmiina olevaan kivijalustaan kiinnitetään puinen salko, josta rukouslippujen narut viritetään kaikkiin ilmansuuntiin. Retkikunnan sherpat vetävät rullalta uusia kirkkaita viirejä ja vetävät narut niin, että viirit sulkevat piiriinsä koko leirin. Tuuli sieppaa lippuihin painetut rukoukset mukaansa ja kuljettaa ne maailman ääriin (En tarkalleen tiedä missä ne on tarkoitus havaita. Periaate on samantapainen kuin pyöritettävissä rukousmyllyissä, eräänlainen rukoilemisen rationalisointi ja tehostaminen. Ilmeisesti on hyvä, että ilmassa on mahdollisimman paljon rukouksia menossa jonnekin.)
Kivistä ladotun korokkeen kylkeen rakennetaan eräänlainen alttari. Siinä on hedelmiä, ruokaa, riisiä, jauhoja, jonkinlaisesta taikinasta muotoiltu vuoren pienoismalli, olutta, virvokkeita, alkoholia. Kiipeilijät tuovat kiipeilyvälineensä korokkeen viereen, jossa ne seremonian aikana siunaantuvat. Korokkeen toisella reunalla palaa jostakin katajan tai tuijan sukuisesta puusta tehty tuli, jonka tarkoitus on tuottaa runsaasti hyväntuoksuista savua.
Tiibetiläinen kokkimme Samdien on myös pyhä mies, joka ruuanlaiton lisäksi taitaa pyhien kirjoitusten resitoinnin ja juhlamenojen johtamisen. Hän istuutuu avustajansa kanssa alttarin ääreen, avaa kirjansa ja alkaa hymistä pyhiä tekstejä. Välillä hän kaataa tölkistä olutta maljaan, välillä ojentaa osanottajille riisiä, joka heitetään ilmaan. Resitoinnin loppuvaiheessa osallistujien keskuudessa kiertää jauhoastia, josta kukin ottaa kourallisen. Menot huipentuvat siihen, että jauhot heitetään ilmaan ja huudetaan. Retkikunta peittyy jauhopölyyn.
Sitten alkaa juhlan vapaamuotoinen osuus. Makeisia jaetaan, nautitaan virvokkeita, viskipullosta tarjoillaan korkillisia. Tiibetiläiset ja sherpat koettavat, josko kansanlaulu ja perinteinen tanssi onnistuisivat. Juhlan kulujen kattamiseksi kerätään kolehti.
Tunnelma ei ole koko aikana mitenkään harras tai turhan vakava, ja vaikuttaa siltä, että menoissa on improvisoinnin varaa. Ihmiset enimmäkseen hymyilevät. Toisaalta on erittäin tärkeää, että puja järjestetään. Sherpat eivät aloita kiipeämistä ennen sitä, ja tuovat hyvin huolellisesti kiipeilyvälineensä saamaan annoksensa hyvää onnea.
Julien raportti Summitclimbin uutissivulla.
Seuraava jakso: Päiväretki ykköseen
Edellinen jakso: Nangpa La aamusumussa
Vastaa