Avainsana: Yle

  • Auttaako taustamusiikki?

    Lainaus kasvatustieteen professori Minna Huotilaisen esityksestä Aivot taidekasvatuksessa:

    • Taustamusiikki ennen oppimista
      • Lähes jokainen oppija hyötyy
      • Yhdessä kuunneltu musiikki lisää yhteisöllisyyttä
      • Yksin (kuulokkeilla) kuunneltu musiikki mahdollistaa keskittymisen
    • Taustamusiikki tehtävän tekemisen tai oppimisen aikana
      • Noin puolet oppijoista hyötyy
      • Oppijat, joilla musiikin tai tanssin harrastuneisuutta, eivät useinkaan hyödy
      • Oppijat, joilla on tarkkaavaisuuden säätelyn pulmia, hyötyvät useammin
      • Hyötyyn vaikuttaa äänenvoimakkuus, tempo, genre ja tuttuus

    Musiikkia harrastavalle ei ole olemassa taustamusiikkia, on vain musiikkia.

    Kun itse kuuntelen puheohjelmaa ja puheen ”taustalle” nostetaan musiikkia tai musiikinomaista ääntä, keskittymiseni siirtyy siihen. Jos totean musiikin olevan muuttumatonta mattomaista pulputusta, huomioni palaa pian puheeseen. Jos musiikissa on vaihtelua, toisiaan seuraavia erilaisia tapahtumia, se voi kaapata huomioni kokonaan.

    Kummassakin tapauksessa puheesta jää virkkeen verran tai enemmänkin havaitsematta. Jos tarkkaavaisuus palaa puheeseen nopeasti, jonkin verran voi pystyä rekonstruoimaan jatkon perusteella. Joka tapauksessa puheen vastaanotto on häiriintynyt.

    Yleisradion puheohjelmista jotkin arvaa erityisesti nuorisolle suunnatuiksi siitä, että niissä käytetään taustamusiikkia, tehosteita ja käsikirjoitettua puhekieltä. Hyvä esimerkki on Uutispodcast. Hyvänä aikomuksena on saada nuoret kiinnostumaan maailmasta ja seuraamaan ajankohtaisia tapahtumia. Mainittujen keinojen lisäksi ohjelmassa käytetään lyhyitä äänisitaatteja ja nopeita leikkauksia.

    Ehkä Ylessä tiedetään Huotilaisen kertomat asiat. Ehkä halutaan saada kuulijoiksi niitä, joilla on tarkkaavaisuuden säätelyn pulmia. Hyväksyn kernaasti tämän tavoitteen. Jos jotakuta musiikin käyttö häiritsee, hän löytää vastaavan informaation varmasti halutessaan muualta, ehkä jopa lukemalla.

    Pitää vain muistaa, ettei yksi keino sovi joka paikkaan eikä kaikille.

    (Tämä ei toki ollut Huotilaisen esityksen pääasia, se oli musiikin moninaiset hyödyt oppimiselle. Sovelsinpa vain yhtä kohtaa melko vakituiseen mietintöjeni aiheeseen.)

  • Ylen kurjistajat

    Kirjoitin tämän tekstin alun perin huhtikuussa 2024 ja tarjosin sitä mielipidekirjoitukseksi erääseen aikakauslehteen. Laitan tekstin tähän jokseenkin sellaisenaan, vaikka uusiakin puheenvuoroja on kevään mittaan tullut.

    Yle on vastannut tietosuojavaltuutetun selvityspyyntöön, joka koski Areenan kirjautumiskäytäntöjä. Vastauksessa Björkesten ei edelleenkään pysty perustelemaan kirjautumisen pakollisuutta. Jussi Tuulensuu kirjoitti 28.5. Iltalehteen pitkän ja erittäin kriittisen jutun.

    Masentavaa tässä keskustelussa on se, että Yle näyttää väistelyllään antavan aseet niiden käsiin, jotka haluavat kurjistaa Yleä aivan muista kuin rahasyistä: estääkseen kriittistä ja tutkivaa journalismia ja heikentääkseen Ylen kulttuuri- ja sivistystyötä. Kirjoituksen lopussa epäilemäni salajuoni vaikuttaa edelleen hyvin mahdolliselta.

    Kansallisaarre myyntikuntoon

    Yleisradio rajoittaa ja hankaloittaa verkkopalvelunsa Areenan käyttöä tavoilla, jotka näyttävät julkisen palvelun kannalta käsittämättömiltä. Sen sijaan, että palvelua kehitettäisiin mahdollisimman avoimeksi ja saavutettavaksi, sitä eristetään vapaasta internetistä kirjautumismuurien taakse. Vähittäisten askelien ja hivuttamisen päämäärä alkaa nyt näyttää pelottavan selvältä: tavoitteena on tehdä Areenasta suoratoistopalvelu muiden joukossa, oma firmansa, joka voidaan eriyttää Yleisradiosta ja tarpeen tullen vaikka myydä.

    Viime aikojen heikennyksiä ovat ohjelmasyötteiden häivyttäminen ja sovellusten kirjautumispakko.

    Yle on kiitettävästi tarjonnut ääniohjelmiaan podcasteina, avoimeen RSS-tekniikkaan perustuvina syötteinä: tilaat ohjelman, jota haluat seurata, ja uusi jakso ilmestyy itsestään kuunneltavaksi millä tahansa standardia noudattavalla sovelluksella.

    Tästä ollaan nyt tekemässä loppu. Ensin Yle veti syötteensä pois yleisesti käytetyistä podcast-hakemistoista, joiden kautta kuuntelijat etsivät ohjelmia.

    Sitten Yle alkoi määritellä sanojen merkityksiä uudelleen ja antoi Areenan audiopuolelle nimeksi ”Podcastit” – vaikka ääniohjelmat ovat tarjolla suoratoistona! Syötteisiin johtavat linkit ohjelmien verkkosivuilla olivat vielä äskettäin näkyvissä, mutta nyt nekin on poistettu ja syötteiden tilaaminen on tehty vaikeammaksi. Vanhat syötteet toistaiseksi toimivat, mutta kuinka kauan?

    Puheohjelmien juontajat komennettiin lukemaan fraasi: ”Jos pidit tästä ohjelmasta, merkitse se Areenassa suosikiksesi. Tilaa myös ilmoitukset, niin saat aina tiedon, kun uusi jakso ilmestyy.” Absurdia, kun ohjelman on voinut tähänkin asti tilata – vieläpä helpommin, ilman kirjautumista ja vapaavalintaisella sovelluksella.

    Kuluneen talven aikana Ylen mobiili- ja televisiosovellusten käyttö ilman Yle-tunnuksella kirjautumista on estetty.

    Yleisradiosta on ilmoitettu tavoitteeksi, että Areenaa käytetään ensi sijassa kirjautuneena. Tästä voidaankin ennustaa seuraavat askelet. Ehkä jo tänä vuonna kirjautumispakko tulee myös Areenan selainkäyttäjille. Seuraavana vuonna vaaditaan vahvaa tunnistautumista, jolloin Yle saa jokaisen käyttäjän henkilötiedot.

    Ylen strategia- ja asiakkuusjohtaja Marit af Björkesten on eri yhteyksissä puolustellut muutoksia, mutta hänen perusteensa eivät ole uskottavia. Sisältöjen löydettävyys paranee avaamisella, ei sulkemisella. On parannettava hakuominaisuuksia ja sisällön systematiikkaa ja tehtävä verkkopalvelusta looginen ja helposti suunnistettava. Jos joku haluaa vapaaehtoisesti luovuttaa käyttötietonsa algoritmin pyöritettäviksi, siitä vaan. Mutta miksi sen pitäisi olla pakollista?

    Matti Wiberg kysyi joulukuussa Verkkouutisissa aiheellisesti: Yle vaatii pakollista tunnusta, onko kyse enää julkisesta palvelusta? Björkesten ei vastauksessaan pysty perustelemaan, miksi tunnuksen käytön pitäisi olla pakollista kaikille.

    Paha aavistukseni onkin, ettei muutosten todellinen syy ole palvelun parantaminen vaan Ylen kurjistajien vaatimusten toteuttaminen. Areena erotetaan Ylen julkisesta palvelusta. Yleisradiolain 7. ja 8. pykälässä eriyttäminen on jo otettu huomioon.

    Kun Areenan rekisteröityneiksi käyttäjiksi on ensin houkuteltu ja sitten patistettu pari, kolme miljoonaa ihmistä ja saatu näiden yksilöidyt käyttöhistoriat, on koossa paketti, jota kelpaa tarjota sijoittajille. Sopivassa poliittisessa tilanteessa Areena myydään ja julkisen palvelun Yleisradio palaa juurilleen pelkäksi radio- ja televisiolähetysten tuottajaksi.

    Ehkä jo satavuotisjuhlissa 2026?

  • Ylen hiekkaa jalostettakoon

    Kapinoin periaatteessa sitä vastaan, että erilaisia tietoverkon palveluja piilotetaan tarpeettomasti käyttäjätunnusten taakse. Tunnuksia on maailmassa nyt jo liikaa, puolet pitäisi heti saada pois. Käyttäjän yksityisyyden suojaamisen ja palvelun personoimisen mahdollistavat tunnukset toki hyväksyn.

    Kun pitkän kiukuttelun jälkeen suostuin tekemään itselleni Yle-tunnuksen ja kirjautumaan sillä Areenaan, minulla on nyt luonnollisesti enemmän otsaa vaatia myönnytykselleni vastinetta. En onnistunut löytämään Areenan ohjesivuilta semmoista koottua esitystä, jossa olisi kuuntelijoiden toivomuksia listattuna ja varustettuna kehittäjien kommenteilla. Kirjoitan siis omani sekä palautelomakkeeseen että tähän julkisesti reposteltaviksi.

    Yleisesti ottaen haluaisin käyttää Areenaa kuin podcast-kuuntelinta. Käyttöliittymässä – sekä vepissä että taskutieturiohjelmassa – pitäisi olla seuraavat ominaisuudet:

    • Ohjelmasarjan jaksojen listaus valittavissa uusimmasta vanhimpaan tai vanhimmasta uusimpaan. Katkeamaton toisto molempiin suuntiin (välttämätön lyhyissä ohjelmissa).
    • Katkeamattomassa kuuntelussa hyppy osittain toistetun jakson keskeytyskohtaan ja kokonaan toistetun jakson yli.
    • Suosikeiksi merkittyjen ohjelmien jaksojen listaus ja toisto kiireellisyysjärjestyksessä (siinä järjestyksessä kuin ne ovat poistumassa Areenasta).
    • Eri ohjelmasarjoja sisältävät omat soittolistat, joissa edellä mainitut ominaisuudet.
    • Haku kaikista osastoista nimen, osittaisen nimen ja asiasanan perusteella.
    • Televisio-ohjelmien toisto selaimessa niin, että täyskuva ja äänenvoimakkuus säilyvät jaksosta toiseen siirryttäessä.
    • Ilmoitukset myös veppiin.
    • Kirjautumisen jälkeen henkilökohtainen näkymä, josta kaikki mainitut listaukset saa helposti näkyviin.

    Ja niin edelleen. Kirjoitan lisää sitä mukaa kun keksin.

    Ohjelmatarjonnaltaanhan Yleisradio on loistava. En ole kaivannut kaupallisia palveluita, päinvastoin tuskittelen, kuinka paljon aarteita on ajanpuutteen takia pakko päästää menemään ohi.