Kuusikymmenluvulla rakennettiin isoja taloja harvakseltaan, väliin jätettiin metsiä ja kallioita. Nykyään tehdään pienempää ja tiheämpää. Joku väitti, että itähelsinkiläisen kolossilähiön asumistehokkuus on vain hieman omakotialuetta suurempi. Tiedä häntä, mutta jos kerrostalossa asuu, eikö ole samantekevää asuuko nelikerroksisessa vai kahdeksankerroksisessa talossa? Kerrostaloasumisen riemut ja riesat lienevät samat kummassakin tapauksessa. Kahdeksankerroksisten talojen väliin voi jättää kuitenkin kaksin verroin vapaata tilaa: ikkunasta voi katsella oravia ja käpytikkoja naapurin keittiöpuuhien sijaan. Ja jos sattuu saamaan huoneiston Kastelholmantien ylimmästä talosta männynlatvojen yläpuolelta, voi nähdä omasta keittiöstään koko Itä-Helsingin, ehkä Suomenlahteakin.
Entisenä pikkupoikana osaan antaa arvon talojen väliin jääville laajoille seikkailualueille. Sain tosin viettää lapsuuteni pikkukaupungissa, jossa 60-lukulaisten kerrostalojen mittakaava on 1:3 Itä-Helsinkiin verrattuna. Mutta Itä-Helsinki on pinnanmuodoiltaan mahtavan kallioista: Puotinharjun kallioiden huipulla voi seisoa viereisen talon kuudennen kerroksen korkeudella!
Kiipeily-, mäenlasku-, maja- ja sota-aktiviteettien lisäksi kalliomaastot tarjoavat väestönsuojiin liittyvien betonirakennelmien muodossa mainioita alustoja nuorison omaehtoiseen taidekasvattautumiseen.
Nuotioilta kalliolla on olennainen osa perjantaiyön viettoa. Makkaranpaiston lomassa rentoudutaan suun kautta ja muillakin tavoin nautittavin virkistysainein. Ja pakkausmateriaaleissa tapahtunut siirtymä ruskeasta lasista alumiiniin lisää entisestään kallioiden viihtyisyyttä ja turvallisuutta.
Ja kun kotikalliolla seikkaileva nuori ihminen kohtaa metsikön reunassa vakuuttavat todisteet ufojen vierailusta, elämys on taatusti ikimuistoinen.
Hienoja kuvia Puotinharjusta.
Puotinharjun kohtaloksi on koitunut melko erikoisella tavalla viereinen Itäkeskus, joka on kahmaissut koko joukon puotinharjulaisia paikkoja oman nimensä alle. Keskellä Puotinharjua peruskalliossa sijaitseva uimahalli tunnetaan Itäkeskuksen uimahallina, äärimmäisessä laidassa Itäkeskukseen nähden sijaitseva entinen Puotinharjun peruskoulu on nyt tietenkin Itäkeskuksen peruskoulu. Entä entinen Puotinharjun sivukirjasto? Kyllä, Itäkeskuksen kirjastoksi herjaavat. Listaa voisi jatkaa. Erityisen hanakkaasti Itäkeskuksen nimen alaisuuteen hakeutuvat Puotinharjun alueella sijaitsevat liikkeet. Niin teknisen keinotekoiselta ja neuvostohenkiseltä kuin nimi ”Itäkeskus” kuulostaakin, se kai sitten myy.
Perinteisen (eli 1970-luvun jälkipuoliskon) jaon mukaan Itäkeskusta oli vain Itäväylän eteläpuolinen alue, mutta sieltähän se on levittäytynyt kuin betonin ja lasin tsunami tai uni jollaisesta haluaisi herätä todeten sen vain olleen unta.
Puotinharjun sivukirjasto oli ensimmäisiä vakiokirjastojani Helsingissä. Talon nimi taisi kuitenkin jo alun perin olla Itäkeskuksen monitoimitalo.
Virallista kaupunginosajakoa lienee jossakin vaiheessa muutettu niin, että Itäkeskuksen osa-alueeseen kuuluvat nykyään seudun julkiset rakennukset, mukaan lukien Puotinharjun ostoskeskus Puhos. Kaupunginosien ja osa-alueiden rajoja voi tutkia Helsingin kaupungin paikkatietopalvelussa (java-sovellus).