Arvottomissa luetaan lehtiä. Muistattehan sanomalehden: iso taiteltu A1-kokoinen valkoinen paperiarkki, jossa on mustaa tekstiä ja mustavalkoisia kuvia. Sellainen, josta saa helposti taiteltua biojätepussin – paitsi että ei 1980-luvun alussa taidettu puhua biojätteestä eikä jätteiden lajittelusta.
Vuonna 1982 ihmisten elämään mahtui joutohetkiä, jolloin ehti istahtaa alas ja lueskella lehteä. Nykyäänhän jokainen liikenevä sekunti kuuluu viettää taskutieturin ruutua tuijottaen riippumatta siitä, istuuko paikallaan vai käveleekö liikenteen vilinässä.
Sanomalehdet
Kohdassa 39.40 BaariBarin pitäjä Vasili viettää taukoa ikkunapöydässä Helsingin Sanomia lukien ja Koskenkorvaa naukkaillen. Vapaaseen tuokioon lienee syynä katusoittaja, joka karkottaa asiakkaat soittamalla saksofonillaan ”Mahleria” ikkunan takana jalkakäytävällä.
–Samaa tahtia loppuu myös raataminen. Eikö se ole hyvä?
–Minä pidän työnteosta.
–Olet aina ollut omituinen.
Hesarissa on iso Burberrys-vaatemerkin mainos.
Vähän myöhemmin (41.30) Manne hyökkää Kolmannen linjan hautaustoimistoon, jonka etuhuoneessa istuu työpöytänsä ääressä mies lukien lehteä kaikessa rauhassa. Manne ohittaa hänet kättään heilauttaen kävellessään rivakasti kohti toimistoa, jossa lyö Hagströmin komeasti pöydän yli.
Mannen ja Harrin kesäisen Volga-retken ensimmäinen etappi on sirkus Eldorado. Siellä, asumukseksi muutetun trollikan ovenpielessä, istuksii verkkarihousuissa ja aluspaidassa vapaapäivänsä rennosti ottava mies repaleinen sanomalehti vasemmassa ja olutpullo oikeassa kädessään (56.41). Hetkeä myöhemmin hän ilmestyy tyylikkäästi pukeutuneena ja paljastuu ruletinhoitajaksi.
Sanomalehtiä näkyy kuvassa silloinkin, kun niitä ei lueta. Niitä on luettu, ja luettuja lehden osia jätetty sinne tänne. Aivan alussa Mannen asunnossa, kun lähestymme puhelimen soittoon heräilevää Mannea, lattialla lojuu irrallisia Helsingin Sanomien sivuja. Kun Manne vetää puhelimen johdosta luokseen, näemme lähikuvassa osan radio- ja televisiosivuista (2.01). Vasemmalla sivulla on kolumni, mutta kolumnistin kasvokuvasta en oikein saa selvää. Lieneekö Jukka Kajava tai Helena Ylänen?
Kun Manne lähtee ulos, näkyy postiluukun alla kasa mainoksia, ja taitaa siinä jokunen sanomalehtikin olla (3.59).
BaariBarin tiskin lasireunus on päällystetty kahvinkeittimen kohdalta sanomalehdillä (6.57). Kummankin näkyvissä olevan aukeaman vasemmalla puolella on ilmoituksia, oikealla uutisia ja artikkeleita.
Manne soittaa baarin puhelimesta Harrille ja kuva siirtyy seurantalolle, jonka lavalla Harri soittelee ja laulelee yksinään. Salin lattialla on rypistyneitä sanomalehden sivuja (9.56). Onpa yksi lavan reunallakin. Iltamien jälkeen, kun Juippi heräilee eteisen tuolista, nähdään uunin edessä ilmeisesti sytykkeeksi varattu ryppyinen lehti (33.06).
Täydellisyyden vuoksi on mainittava vielä nämä: Villen huvilan lattialla gangsterien vierailun jälkeen lojuu kauppojen ilmoitusten täyttämä Helsingin Sanomien sivu, jonka yli Ville kaksi kertaa kävelee. Piskosen mökin nojatuolissa tikkataulun alla on ehkä paikallinen (Siilinjärvi) ilmaisjakelulehti tai iltapäivälehti (1.21.03). Kuopion kaupunginhotellin vastaanottotiskin lehtitelineessä on esitteitä ja lehtipinon päällimmäisenä Kauppalehti (1.23.56). Tampereen kauppahallin kahvilassakin vilahtaa lehtiteline markan pajatson vieressä, mutta merkille pantavaa on, ettei kahvilan pöydillä ole lehtiä (54.11).
Le Monde
Yksi lehti nousee Arvottomissa keskustelun aiheeksi. Ville lukee BaariBarin peräpöydässä Le Mondea, ja menossa on neljäs calvados-lasillinen (8.16).
–Lue tuo.
–Entä sitten?
–Silkkaa huijausta alusta loppuun!
–Onko sitä pakko lukea?
–Eikö totuus sinänsä merkitse sinulle yhtään mitään?
Mikä juttu on huijausta? Sitä arvaillaksemme meidän pitäisi tietää, mitä Le Monden numeroa Ville lukee.
Pysäytyskuvaa katsomalla ja vähän arvaamalla voimme olettaa, että etusivun suurin otsikko kuuluu ”M Mitterrand devant le Parlement de Jérusalem”.
Historiaa selailemalla opimme, että presidentti Mitterrand vieraili Israelissa 3.–5. maaliskuuta 1982. Hän puhui Israelin parlamentissa Knessetissä 4.3. Etsitään siis Le Monden arkistosta tuollaista otsikkoa.
Sitä ei löydy. Sen sijaan löytyy maaliskuun viidennen päivän lehdestä pitkä otsikko, joka on kokonaisuudessaan:
”Le dialogue suppose que chaque partie peut aller au bout de son droit ce qui pour les Palestiniens peut, le moment venu, signifier un État”. M. Begin: le soutien de Paris au ”principe d’un État palestinien” est le ”principal obstacle” à l’amitié franco-israélienne”. Le discours du président de la République devant la Knesset
Kun tämän tekstin tietää, huomaa, että sama lukee Villen lehdessä ison otsikon alla (olen selkeyttääkseni poistanut vähän välilyöntejä). Ranskan presidentti on siis sitä mieltä, että kunnollinen vuoropuhelu saattaa edellyttää tulevaisuudessa palestiinalaisvaltiota. Israelin pääministeri vastaa, että Pariisin tuki Palestiinan valtion periaatteelle on suurin este Ranskan ja Israelin ystävyydelle.
Kansallisfilmografiasta tiedämme, että Arvottomien talvinen kuvausjakso oli 15.2.–5.3.1982 (tämä tosin ilmoitetaan ennakkoarvioksi). Muistelen, että tuohon aikaan sai ulkomaisia sanomalehtiä Helsingin aseman R-kioskista ja Akateemisesta kirjakaupasta. Mutta onko saman päivän lehti voinut ennättää lentopostissa BaariBarin kuvauksiin? Vai olisiko aikataulu venähtänyt seuraaviin päiviin ja kioskista käyty ostamassa tuorein saatavissa ollut numero?
Mikä sitten on se sisäsivujen juttu, joka Ville Alfan mielestä on silkkaa huijausta? Sitä voi arvella sisällysluettelosta. Peter Handken haastattelu? Diplomaattien poistuminen Addis Abebasta? Marokon kuninkaan suunnitelma Länsi-Saharan kansanäänestyksestä?
Entäs aikakauslehdet? Niitä on vähemmän, ja käsitellään ensin helpoimmat eli mahdottomat selvittää. Mannen asunnossa on Harrin saapuessa kasa lehtiä flyygelin päällä kahden viinipullon lisäksi (43.53). Jyväskylän matkustajakodin aamukahvipöydällä on Harrin ja Mannen kiistellessä kiiltäväkantinen lehti, jossa pohjaväri on punainen ja lehden nimi valkoisella (1.13.40). ”Äläkä kolise!” Piskosen kumppani Taivainen käy hakemassa kupillisen kahvia ja asettuu sohvalle lukemaan kioskikirjallisuutta (1.19.13). Mutta onko kyseessä jokin romanttinen lukemisto vai kenties Jerry Cotton? ”Musiikkia!”
Seuraavissa auttavat taas pysäytyskuva ja verkon hakupalvelut.
Räjähde Brokdorf
Manne on hiiviskellyt salaa Hagströmin huvilaan, sillä hän aikoo siepata takaisin Edelfeltin taulun. Taulu on yläkerran työhuoneessa kassakaapin päällä. Portaita noustessaan Manne sytyttää huolettomasti savukkeen. Kuullessaan Hagströmin tulevan hän jättää palavan tupakan kirjoituspöydällä olevaan tuhkakuppiin ja piiloutuu. Hagström sytyttää valon, etsii kirjanpitonsa kassakaapista ottamastaan paperipinkasta, löytää, sammuttaa valon ja poistuu. Eikä tietenkään huomaa käryävää savuketta.
Työpöydällä on tuhkakupin vieressä lehti (47.07). Punareunaisen lehden tunnistaa heti Der Spiegeliksi, vaikka lehti ei kertaakaan näy kokonaan. Mutta sivun alareunassa on isolla ”Brokdorf”. Haku Der Spiegel ja Brokdorf tuottaa lehden numeron 8/1981 (15.2.1981). Kansijuttu kertoo Schleswig-Holsteinissa sijaitsevasta Brokdorfin ydinvoimalasta.
Ydinvoiman vastustamisella on Länsi-Saksassa pitkät perinteet, ja Brokdorfin voimalasta tuli toistuvien mielenosoitusten kohde. Voimalaa oli alettu rakentaa 1975, mutta jo seuraavana vuonna rakentaminen keskeytettiin. Keskeytys kumottiin vuoden 1980 lopussa ja rakennustöitä oli määrä jatkaa helmikuussa 1981. 28.2.1981 järjestettiin mielenosoituskiellosta huolimatta valtava sadantuhannen ihmisen mielenosoitus ja sitä estämään lähetettiin kymmenentuhatta poliisia. Väkivaltaa tuli ja parisataa ihmistä loukkaantui. Perustuslakituomioistuin totesi myöhemmin mielenosoituskiellon perustuslain vastaiseksi.
Voimala käynnistyi lopulta Tšernobylin jälkeen 1986 ja lopetti toimintansa vuoden 2021 lopussa, kun Saksa oli päättänyt luopua ydinvoimasta.
13 TV-kuuluttajaa
Eldoradon näytöksen päätyttyä Manne istuu Volgan kuljettajan paikalla ja selailee lehteä. Sirkuksen kohdalle äkisti pysähtyvästä Mersusta TOM-497 poistuu, kas kummaa, Veera. ”Saatanan liikemiehet!”
Mitä lehteä Manne lukee? Kansi vilahtaa filmissä vain sekunnin, mutta nimen ehtii ehkä huomata ja ruutu ruudulta katsoessa enemmänkin. Nimi on valkoisella, ”Aitta”. Siis Elokuva-Aitta. Kannen tausta on punertava ja siinä on useampi naishahmo. Googlen kuvahaku käyttöön, vuosien rajaus sen mukaan, milloin juuri tämä logo on ollut käytössä (1962–1967), ja aika pian löytyy numero 2/1964. Kansijuttu on nimeltään 13 TV-kuuluttajaa. Kannessa heitä on viisi, joista minä tunnistan ainakin Teija Sopasen.
Myöhemmin, Harrin ja Mannen riitaannuttua, Harri lukee takaistuimella jotakin lehteä (1.14.35). Se voi olla tämä sama, mutta voi olla muukin. Jyväskylän aamiaispöydän lehti voisi myös olla Elokuva-Aitta.
Vogue
Vielä yksi aikakauslehti esiintyy Arvottomissa, kannellaan. Tämä tapahtuu alussa, kun Manne on huomannut gangsterien auton Fredrikinkadulla ja puhelee häkkilinnuille: ”Huomenta, tytöt. Saattaapa olla, että joudun piakkoin matkustamaan.” Häkin takana ikkunasyvennyksessä on Vogue-lehden kannesta tehty taulu tai juliste (3.01). Kuvahaku auttaa taas. Kansi on vuoden 1980 elokuun Voguen, ja siinä on Gia Carangi Richard Avedonin ottamassa valokuvassa. Carangi oli tuolloin 20-vuotias ja malliuransa huipulla. Hänelle ei käynyt hyvin, heroiini vei rahat ja naisen. Hän lopetti mallina jo vuosi Arvottomien jälkeen 1983 eikä saavuttanut tähtien 27 vuoden ikää vaan kuoli vuotta nuorempana 1986 immuunikadon tuomiin sairauksiin.
