Tässä taannoin (2005) tein musiikkivideon olkanivelen tähystysleikkauksesta. Teos esitettiin konserteissani Huuto-papan junamatka 2005 ja Musiikki on kauhea asia 2006. Olkoon se nyt täälläkin näkyvissä ja kuuluvissa. Seuraava teksti on vuoden 2005 ohjelmalehtisestä.
Syyskuun 14. päivänä 1996 olin käynyt ostamassa ensimmäiset kiipeilytossuni, ja tohkeissani riensin Taivaskalliolle harjoittelemaan. Kiipeilytoveria minulla ei tuona päivänä ollut, joten päätin boulderoida eli liikkua niin matalalla, ettei käy huonosti, jos sattuu putoamaan.
Ja tietenkin otteeni kalliosta irtosi, kun tarpeeksi vaikeasta kohdasta yritin. Ei silti hätää, maahan oli alle metri. Tavoitin vasemmalla kädellä tukea kuusen rungosta, etten suistuisi päistikkaa alas. Vähän töksähti, ja olkapäähän sattui hirveästi. Pompin kivusta hetkisen ja totesin, ettei tällä kädellä enää tänään kiipeillä. Aloin pyöräillä kotiin. Matkalla päätin kuitenkin poiketa tapaturma-asemalle. Saattoihan kädessä olla muutakin kuin lihasvenähdys. Odotushuoneen penkillä istuessani totesin, että taitaa olla olkanivel pois paikoiltaan.
Sittemmin olkapää meni sijoiltaan useammankin kerran, muun muassa Lakselvtindin rinteessä, Linnanmäen Vekkulassa ja omassa sängyssä nukkuessa. Sitä yritettiin korjatakin, mutta löysäksi se oli tullut.
Joulukuun 17. päivänä 1999 marssin sitten Malmin sairaalan kirurgiselle osastolle, jossa lääkäri Timo Suutarinen iloisine työryhmineen pani olkapään ojennukseen.
Kappaleen äänimateriaali esitellään ensimmäisten 2,84 sekunnin aikana. Loput viisi minuuttia materiaalia kehitellään. Miksi ”turkka”? Siinä on täsmällinen aluke, kaksi venytyskelpoista vokaalia, mukavaa tärinää, toisessakin tavussa jämäkkä isku, joka myös kahisee kuin sora, kun se jauhetaan rakeiksi. Huudahduksen keksi Iiro Ollila erikoisäänten äänityssessiossa Freda 25:n viemäristudiossa noin vuosikymmen sitten. Kiitos siitä Iirolle. Minua tuo huudahdus on jaksanut vaivata ja huvittaa vuosia, ja osannen sen nykyään paremmin kuin alkuperäinen huutaja.
Jälkikirjoitus: Käytin Turkka-huutomateriaalia monta vuotta myöhemmin vielä kertomuksessa Hommage á Turkka, jolla osallistuin Yleisradion Shortdocs-kilpailuun. Mainittakoon sekin tässä, niin ei pääse unohtumaan että tuli tehtyä.
