Nyt alkaa olla lentokelit ja vauhti alamäissä lähentelee jo yhdeksääkymppiä. Hakunilan–Kuusijärven latu on kuitenkin tasainen suurimman osan matkaa, vain Bisajärven metsälenkillä on pari mainittavampaa mäkeä.

Kansanhiihtäjä kokeili, miten kolmen ja puolen peninkulman lenkki Mellungsbystä Gjutansin kautta Hanaböle träskille ja takaisin sujuu luistellen. Latu-ura on koko matkan leveä ja tasainen, joten hyvinhän se meni. Reisilihakset ovat talven mittaan treenaantuneet sen verran, että voimaa ja vauhtia riitti koko matkalle. Pohjoistuuli jarrutti mennessä, mutta maksoi takaisin palatessa.

Laiskiaissunnuntain ansiosta ladulla oli jälleen kerran koko suomen kansa.

Sotungin pelloilla latu ohittaa Helsingin maalaiskunnan toiseksi korkeimman paikan Högbergetin (74,6 m) sen jyrkän länsiseinämän juurelta. Peltojen loputtua se seuraa maakaasuputken linjaa. Alue on Sipoonkorven länsireunaa, maastolle ovat tyypillisiä kalliot ja niiden väliset usein pohjois–eteläsuuntaiset suojuonteet. Latua pitkin pääsisi Keravalle saakka. Toivottavasti hiihtokelejä riittää, että tuon pisimmän matkankin ehtisi vielä tänä talvena kokeilla.

Kansanhiihtäjä hoksasi ylämäissä hyvin toimivan luisteluhiihtotyylin: kannattaa laskea takamusta ikään kuin istuvaan asentoon, jolloin jalat työntävät suksia etuviistoon aivan itsestään, potku pysyy pitkänä ja vauhti säilyy. Ilmeisesti tämä vaatii kuitenkin hiihtokauden aikana vahvoiksi kehittyneitä reisilihaksia.

Matkaan meni alle neljä tuntia, johon kuului pari valokuvauspysähdystä, mehutauko Kuusijärven majalla ja suksien kanto mennen tullen Mellunmäen poikki.

Risteys Sipoonkorvessa

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *