Basson neroja, osa 1

Joskus kappaleen varsinainen asia tuntuu kulkevan alimmassa äänessä, ja kuuntelija saattaa unohtaa, että onhan tässä kertosäkeessä lauluosuuskin. Näin käy minulle kappaleessa One Of Us, joka on Abban viimeinen iso hitti vuodelta 1981. Rutgerin melodinen lahjakkuus kuuluu toki läpi koko Abban tuotannon, mutta huipentuu tähän kappaleeseen. Michael Tretowkin innostuu eräässä haastattelussa hyräilemään kappaletta ja sanoo seuraavansa aina tässä kohdassa bassostemmaa. Teostot kilisevät Bennyn ja Björnin tilille, mutta bändin soittajien ansiot sovitusten teossa ovat huomattavat. Joskus he ovat käytännössä osasäveltäjiä.

Tässä kertosäkeessä Lassen stratocaster ja Bennyn syntikat soittavat kuudestoistaosapitoista säestystä niin kuin bassokin, joten jotkin nuotinnoksessa olevat äänet saattavat kuulua muihin stemmoihin ja jotakin saattaa puuttua. Korjauksia saa esittää.

Musikaalisten basistien kärjessä Rutger Gunnarsson on samoilla sijoilla Paul McCartneyn kanssa. Pekka Pohjolakin on ehkä lähituntumassa.

(Otsikkokuvassa One Of Us, säveltäneet Benny Andersson ja Björn Ulvaeus)


julkaisi

tämän aihepiiriin

kuuluvan jutun.

Kommentit

10 vastausta artikkeliin “Basson neroja, osa 1”

  1. Tämä on bassoklassikko – etenkin tuo E7-liuku. Mutta ei se Rutger tyhjästä tätä tyyliä ole repinyt: maailman kaikkien aikojen svengaavimman basistin eli James Jamersonin (Motown) vaikutus kuuluu vahvana.

  2. Tein tässä sitten pikaisen ja suppean Spotify-soittolistan edellä mainitun James Jamersonin bassoneroudesta:
    http://open.spotify.com/user/anttijuhani/playlist/6qseR04nECZIUgKc2C3V9N

    1. No nyt pääsin kokeilemaan Spotifyta. Tähän taisi loppua puolen minuutin pätkien kuuntelu iTunes-kaupasta. Samoin vähentynee tarve varmuuskopioida Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmia tänne laboratorion kiintolevyille. Ohjelman käyttöliittymä on miellyttävän kevyt ja selkeä. Hakumahdollisuudet ovat vielä puutteelliset – esimerkiksi säveltäjän nimellä ei voi etsiä musiikkia – mutta tottunut musiikinkuuntelija osaa käyttää muita tietolähteitä. Tulevaisuudessahan homman pitäisi onnistua niin, että hakukenttään kirjoitetaan esimerkiksi ”bass:jamerson” ja saadaan lista kappaleista, joissa Jamerson soittaa bassoa. Mainoksia on tullut muutama, ja ehkäpä niitä sietää.

  3. Minua on jäänyt hieman vaivaamaan tekemäsi kertosäetranskription ensimmäisen tahdin jälkimmäisen puolen ”G maj7/F#”-sointumerkintä; minun on vaikeata kuulla siinä maj7-identiteetin omaavaa sointua, mutta mikä sointu siinä sitten on, tai miten se muutoin olisi analysoitavissa?

    Jos kappale ei soisi, säestäisin sen nuotiokitaraversiona ”muistinvaraisesti” siten, että soittaisin D-duurisoinnusta terssikäännöksen barrena II-nauhavälistä, mutta ei se sekään ole.

    H-mollisointukaan se ei ole, mutta jos ajattelisi G maj7kan ilman perussäveltä ja fissä kuitenkin bassossa, niin kuulovaikutelma on kohtuullisen oikea.

    Oikean Abba-version soidessa voi hm7 -sointukin (kvinttikäännös) mennä suht’ täydestä, mutta ei se sekään ihan oikeasti ole.

    Voitaisiin toki ajatella myös vanhaa peruskliseetä, laskevaa bassoa perussoinnun pysyessä G-duurina, mutta kuulovaikutelmasta puuttuu perussoinnun vakaus ja lakevalta bassolta sen ominainen identiteetti.

    Sinänsä tuon basso-osuuden trankribointi on kunnioitettava suoritus!

  4. Merkintäni on virheellinen. Kun basson sävel ilmoitetaan vinoviivan jälkeen, vasemmalle puolelle ei merkitä numerolla samaa säveltä. Kotimainen auktoriteetti Backlund ei käsittele tätä lainkaan, mutta asia selviää ainakin Levinen esimerkkejä tarkastelemalla. Samanlainen virhe on merkintä A7/G. Oikein olisi G/F# ja A/G.

    Laskeva basso lienee oikea tulkinta, sillä G-duuri soi sointusoittimissa koko tahdin, kuullakseni. Laskevan basson jatkuvuutta häiritsee se, että e:n jälkeen basso loppuu kesken ja d ja c pitää soittaa ylemmästä oktaavista.

    Tuntematon pianosovituksen tekijä on päätynyt samaan tulkintaan (Abba Gold, Wise Publications 1992). Tosin hän on sitten kirjoittanut toiseen tahtiin jälkipuolelle Em7/D, vaikka ei olekaan kirjoittanut e:tä nuottiin. Soiko siellä e?

  5. Suosin mahdollisimman pomminvarmoja merkintätapoja soinnuissa – eli pidetään homma mahdollisimman yksinkertaisena, kuten esimerkeissä A/G ja G/F#. Koulumusiikissa joskus jopa A/F# ja Am/F ovat ajoittain toimivampia kuin F#m7 ja Fmaj7 – olkoonkin että ovat väärin merkitty. Kyse on vähän sama kuin matematiikka muodostuu joillekin ylivoimaiseksi kun numeroita ja kirjaimia ja numeroita aletaan sekoittamaan.

    Ja jos halutaan että myös suomen kansan syvät rivit oppisivat tuntemaan nuotit on unohdettava tuo kummallinen h-sävel, joka ei ole enää Saksassakaan käytössä, Ruotsista puhumattakaan! Tuleeko se ”hoo” g:n jälkeen?
    Nuotit ovat aakkosten seitsämän ensimmäistä kirjainta: ABCDEFG.
    Alennetut nuotit ovat nimeltään Ab eli ”aabee” Bb eli ”beebee” Db eli ”deebee” ja niin edespäin. Ylennetyissä nuoteissa jouduttaneen vielä käyttämään -is päätettä, kunnes naseva ylennystä tarkoittava sana (sharp) keksitään suomen kieleen.

  6. Olen suositellut Spotifyta oppilailleni: se on laillinen vaihtoehto suojelupoliisimeiningille ja kovalevytilaa säästyy omalle luovalle toiminnalle. Jotain tietosuojaongelmia siinä on ollut, mutta lienevät tällä hetkellä hallinnassa.
    Ilmaiseen Spotify-versioon oikeuttavia kutsuja löytyy tuon tuosta linkkeinä ruotsalaiselta pusha.se-sivustolta http://www.pusha.se/.
    Läntisessä naapurissa ollaan kaikessa sosiaalisessa mediassa ja muussakin edellä Suomea (ja ehkä muutakin maailmaa). Harkitsen vakavasti toimintani siirtämistä tulevaisuudessa Malmöön. Myös erittäin mielenkiintoiselta ja edistykselliseltä paikalta vaikuttaa muuten myös Toronto Kanadassa. Siellähän on mm. Ameriikan ainoa suomalainen pankkikin! http://www.finnishcu.com/

  7. Myös erittäin mielenkiintoiselta ja edistykselliseltä paikalta vaikuttaa muuten myös Toronto Kanadassa. Siellähän on mm. Ameriikan ainoa suomalainen pankkikin!

    Liekö peräti maailman ainoa suomalainen pankki – onkohan mikään nykyisistä ”suomalaisista” pankeista suomalainen (en tiedä, kysyn vain…)?

  8. No ilmeisesti Osuuspankki on jokseenkin suomalainen pankki.

  9. Läntisessä naapurissa ollaan kaikessa sosiaalisessa mediassa ja muussakin edellä Suomea (ja ehkä muutakin maailmaa)

    Ruotsissahan ei tunnetusti tunnusteta kuoleman olemassa oloa, joten porsaatkin keitetään elävinä, kuten viime päivinä olemme saaneet uutisten kautta todeta.

    Ruotsissa valtiona on paljon hyvää (vaikka juuri nyt ei tule yhtään konkreettista esimerkkiä mieleen), mutta en tiedä yhtään elämän osa-aluetta, jossa Ruotsissa oltaisiin ihan selkeästi Suomea tai muuta maailmaa edellä. Esim. musiikkiopistojen muuttaminen päänpaijauslaitoksiksi ja muutenkin ”kivoiksi” paikoiksi liittyy yhteiskunnan yleiseen ruotsalaistamis vimmaan; kaikessa toiminnassa pitää varoa, ettei ihmiselle vaan tule yhtään traumaa elämänsä aikana.

    Ruotsalaistamisen yksi viheliäisimmistä seurauksista on koululaitoksen muokkaaminen häirikköoppilaiden ja näiden vielä häiriintyneempien vanhempien temmellyskentäksi.

    Ingmar Bergmanin elokuvat ovat erinomainen dokumentti siitä, kuinka helvetillistä on elää Paratiisissa.

    Toki on mielenkiintoista, että Ruotsista on tullut maailman toiseksi vaikutusvaltaisin pop-yhtye ja 1980-luvun alusta lähtien maailman kopioiduin ja vaikutusvaltaisin (vaikka enemmistö klooneista kieltääkin äijän vaikutuksen – valehtelevat siis päin naamaa) heavykitaristi, mutta länsimaisen taidemusiikin suhteen Suomi peittoaa Ruotsin 6-0.

    Suomi on musiikkimaa, Ruotsi elokuvamaa. Suomessa oli Sibelius, Ruotsissa Bergman; kummassakin maassa yksi oman alansa ”jättiläinen”, ja yksi jättiläinen kerää aina paljon kärpäsiä ympärilleen, ja osa kärpäsistä innostuu itsekin ponnistelemaan jättiläisen jalanjäljistä omiin suuntiinsa luoden jotakin uutta.

    Suomalainen elokuva ja TV-tuotanto on edelleenkin pääosin silkkaa paskaa, kun taas ruotsalaiset elokuvat ovat yleensä vähintäänkin tasokkaita, ja jopa dekkareiden filmatisoinnit (esim. Wallander-elokuvat ja TV-sarjat) ovat aivan huikean tasokkaasti toteutettuja ja näyteltyjä.

    Summa summarum; sovitaan niin, että kaikissa maissa on jotakin hyvää, jotakin huonoa – hehe…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *