Helsingin kaupungin pyöräilyn puolittamistavoite on viime aikoina kohdannut ikäviä vastoinkäymisiä, kun liikennesuunnittelun uusi sukupolvi on päässyt ujuttautumaan kaupungille töihin. On tullut kaikenlaista baanaa, pyöräkaistoja ja pyörätaskuja.
Onneksi nykyajan hömpötykset eivät ole vielä pahemmin levinneet Itä-Helsinkiin, vaan täällä ovat perinteiset arvot kunniassa. Myllypuron voimalaitoksen viereinen varikkoalue muuttuu asuinalueeksi ja katujen rakentaminen on alkanut. Kontulantien risteyksessä kiviteollinen kompleksi näyttää voimansa. Pyörätie väännetään mutkalle ja johdetaan neljän reunakiven yli. Arvatenkin paikalle tulee myös napista painettavat liikennevalot.
Reunakivien tarkoitushan on se, että pyöräilijä joutuu keskittymään pystyssä pysymiseen eikä siten ehdi tarkkailla muuta liikennettä. Lisäksi kivet hankaloittavat risteysalueelta poistumista ja pyöräilijä viettää pidemmän ajan poikittain risteävän liikenteen kaistalla. Näin saadaan liikennettä tehokkaasti hidastettua.
Reunakiviä ja tuhoisaa hiekoitussepeliä tuottavan kiviteollisen kompleksin kytköksessä katurakentamiseen ja -kunnossapitoon on kysymys samanlaisesta viheliäisestä salaliitosta kuin S-ryhmän soluttautumisessa kunnallispolitiikkaan ja -hallintoon.
Ilmeisesti pykälät määräävät, että pyörätien kohdalla reunakiven on oltava viistetty, näin näennäisesti tasoitetaan kulkua. Tällainen ”viistäminen” on jo ivaamisen mestarinäyte:
Vastaa