Tunturien digitoiminen

Lumikuru, pilvet ja kosteus

Kansanretkeilijä matkusti Lappiin, Saariselälle, ensi kertaa kesällä 1979. Suomen ladun opastettu ryhmä käveli Kiilopäältä Suomulle, Luirojärvelle ja Muorravaarakalle samaan aikaan, kun sandinistit ottivat vallan Nicaraguassa ja ajoivat Somozan pakosalle.

Toivon vielä löytäväni jostakin päiväkirjan, kartan tai muita muistiinpanoja, joista tarkka reitti selviäisi. Siihen asti on koetettava vertailla kuvien maisemia kansalaisen karttaan. Suurpiirteisen reitin muistan, kuten myös sen, että pettymyksekseni Sokosti ja Paratiisikuru jätettiin väliin, vaikka melkein vierestä kuljettiin.

Syy Sokostille kiipeämättömyyteen selviää kuvasta. On laskeuduttu ylängöltä pilven sisältä kosteaan ja uskomattoman vehmaaseen Lumikuruun. Huipulta ei siis olisi näkynyt mitään. Sokosti on kansanretkeilijältä yhä tänä päivänä käymättä, mutta riittäneehän noita vanhuudenpäiviä.

Kunnon skannerille on nyt syötetty kaksi rullallista Lapin-dioja. On vallan tavattoman mahtavaa, että vartin kävelyn päässä kirjastossa on kunnon digitointilaitteet ääntä ja kuvaa varten ja avulias henkilökunta.

Digitoin Epson V750 -skannerilla käyttäen tarkkuutta 4800 pistettä tuumalla. Tämä tuottaa yli kahdenkymmenen megapikselin kuvan, jonka tiedostokoko pakkaamattomana tiffinä on 70 megatavua ja ylikin. Siis melkein nelinkertainen 50D:n raakakuvaan verrattuna. Siinä saa kiintolevy pyörähtää kerran jos toisenkin, ennen kuin oma kolmenkymmenen ja perheen viidenkymmenen vuoden tuotanto on muutettu numeroiksi. Kauhistuttaa ajatellakin moista datamäärää. Mainittu pistetarkkuus lienee liioittelua Agfa Silette Pronton erottelukykyä ajatellen, 3200 varmaan riittää. Yashican järjestelmäkameran kuvissa 4800 puolustanee paikkaansa.

Hieno Digital ICE -roskientunnistusmenetelmä ei näköjään poista roskia, siispä en sitä jatkossa käytä. Työjärjestys tulee olemaan näillä näkymin seuraavanlainen: ennen digitointipaikalle lähtöä diat järjestetään, pyyhitään mikrokuituliinalla niin puhtaiksi kuin mahdollista ja pakataan pölyltä suojaan. Skannauskehikkoon aseteltaessa vielä puhalletaan (pumpulla) mahdolliset ilmasta tarttuneet roskat pois. Sitten digitoidaan ilman mitään ohjelmallisia korjauksia. Jäljelle jäänet pölyt retusoidaan, värit kirkastetaan ja valotus korjataan Aperturella. Aperture säilyttää kaikki muutokset metatietona, joten alkuperäinen kuva on aina tallessa, vaikkapa odottamassa uusia älykkäitä kuvankäsittelytekniikoita (tai kuvankäsittelijän taitojen parantumista).

Mediakirjaston digitointityöasema
Mediakirjaston digitointityöasema

Tässä kuvat.


julkaisi

tämän aihepiiriin

,

kuuluvan jutun.

Kommentit

3 vastausta artikkeliin “Tunturien digitoiminen”

  1. Airto

    Ensiksikin kiitokset mainiosta blogista, etenkin jutut Sipoonkorvesta ovat mieleeni.
    Pitää mainita tuosta skannerin roskanpoistosta sen verran, että ainakin omassa skannerissani se toimii erittäin hyvin. MUTTA ei toimi lainkaan Kodachrome tai mustavalkofilmeillä. Kannattaa siis kuitenkin kokeilla, jos tuo toimimattomuus oli filmistä johtuvaa. Itselleni on osoittautunut mahdottomaksi tehtäväksi saada filmit niin pölyttömäksi, etteikö skannauksessa jotain näkyisi. Roskanpoisto helpottaa tilannetta paljon.

    1. Kiitos kannustuksesta. Olinkin tietoinen siitä, että skannerin roskantunnistus ei toimi Kodachromella ja mustavalkoisella, ja hieman laiskasti jutussa sivuutin asian. En ole tästä Lapin-rullasta avannut yhtään diakehystä, mutta voi hyvin olla, että filmi on Kodachromea. Voisi seuraavalla kerralla skannata kokeeksi pari diaa ensin ICE päällä, jotta näkee tuloksen. Tai ehkä vielä helpompaa on avata yksi dia ja katsoa suoraan filmin merkki.

      Hankalaa, kun huoneistossa ei ole semmoista paikkaa, jonka saisi pidettyä vähäpölyisenä. Jos panisi teltan pystyyn olohuoneen lattialle ja puhdistaisi filmit siellä?

      Tähän urakkaan taitaa mennä vuosia, kun sitä tekee joutessaan muiden harrastusten ohessa. Olisinkohan tähän mennessä saanut kehitettyä keskimäärin kuvan päivässä? Uutta digimateriaaliakin tulee koko ajan, ja sen käsittely ottaa aikansa.

  2. Kaikki retken kuvat on nyt digitoitu ja käsitelty. Suurin osa ajasta meni roskien retusoimiseen taivaalta.

    Mikäs olisi seuraava rulla, ensimmäiset Yliperän kuvatko 80-luvun alusta?

    Huomasin, että Kansalaisen karttapaikkaa helppokäyttöisempi on Retkikartta. Sama karttapohja, mutta parempi käyttöliittymä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *