Kuva on Sam Inkisen toimittamasta kirjasta Tekno – digitaalisen tanssimusiikin historia, filosofia ja tulevaisuus (1994). Mitä todennäköisimmin se on otettu syyskuussa 1993 Helsingin Agricolan kirkossa järjestetyssä Ambient amen -tapahtumassa. Inkinen itse kulkee edestakaisin kirkon keskikäytävällä kaapuun pukeutuneena ja lukee syvällisiä ajatuksia kirjastaan. Luultavasti omiaan. Miten syvällisiä, sitä en kykene muistamaan.
Otsikko taasen on kirjan esipuheen mukaan tapahtumaa käsitelleestä lehtijutusta. Eikä se todennäköisesti ole huumoria, vaan jonkun oikeassaolijan vakavan närkästyksen osoitus. Niinpä niin: vaikka uskonnon varjolla voidaan järjestää niinkin kiinnostavia tapahtumia kuin teknomessuja, en kuitenkaan voi rehellisesti suositella mitään uskontoa kenellekään.
Tuosta tapahtumasta tulee kuluneeksi nyt 20 vuotta, ja siihen liittyy huomattavin – ja ehkä ainoa – vaikutukseni Helsingin 90-luvun teknoelämään. Ohjelmassa oli nimittäin myös akustisia musiikkiesityksiä, ja soitin marimballa jonkinlaisen soolokappaleen. Olisinkohan ollut mukana myös jossakin yhtyeessä? Parhaiten muistan lujan äänentoiston ja mahtavan kaiun: kun löin marimbasta soinnun, se tuli puolta sekuntia myöhemmin takaisin kirkon peräseinästä massiivisena hyökyaaltona.
Hesarin Ilkka Mattilan kirjoittama ennakkojuttu on tallessa, mutta paljon muuta tietoa tapahtumasta ei web sisällä. Alkuperäismateriaalia tuskin sähköisessä muodossa onkaan, olihan graafinen web vasta syntymässä, ja Mosaic-selain julkaistiin juuri noihin aikoihin. Toisaalta varmasti sekä internetistä että elektronisesta musiikista olivat kiinnostuneita paljolti samat edistysmieliset ihmiset, joten materiaalia periaatteessa voisi olla.
Hesarin mukaan ohjelmaa hallitsivat kaupungin huippu-dj:t. Olisikohan minulla tuolloin ollut kunnia tietämättäni esiintyä samalla keikalla nuoren Orkidean kanssa?
En tainnut seurata tapahtumaa loppuun asti, mikä näin myöhemmin ajateltuna on suuri harmi. Pakkasin kai marimbani ja kuljetutin sen kivenheiton päähän – asuin tuolloin Punavuoressa, tapahtumien polttopisteessä, ja noita aikoja muistelen nyt vanhana erityisen lämpimästi.
Vastaa