En oikeastaan enää pidä yhdestäkään Applen sovellusohjelmasta. En pidä siitä, että minut pakotetaan johonkin oivaltavaan, persoonalliseen, tietokoneenkäytön hyväksi havaituista rutiineista täysin poikkeavaan toimintatapaan, enkä pidä siitä, että mahdollisuudet muokata työskentelytapaa piilotetaan tai poistetaan kokonaan.
Jos haluaa tehdä töitä ohjelmalla, josta voi sanoa ”it just works”, tämä ohjelma on todennäköisemmin jonkun muun kuin Applen tekemä.
Applen käyttöjärjestelmä ei ole varsinaisesti paska. Sain paljon aikaan, kun hankin ensimmäisen oman tietokoneeni, Powerbook 100:n, vuonna 1992. Kirjoitin nuotteja Encorella ja tein musiikkia Mastertracks Prolla, joka on yhä tähänastisista paras midisekvensseriohjelma.
Sitä seuranneessa seikkailussa GNU/Linux-järjestelmien parissa opin paljon. Komentorivi tuli tutuksi, samoin ytimen käännöksen parametrit. Päivittäiskäytössä systeemi toimi, mutta nuotteja kävin kirjoittamassa Sibeliuksella Windowsin puolella.
Aloin taas saada omia tuotoksia aikaan, kun palasin Applen käyttöjärjestelmään 2003. NeXT oli tullut tutuksi musiikkitieteen studiossa, joten OS X oli hyvin luonteva käyttää. Joitakin Applen sovellusohjelmiakin opin hyödyntämään, ainakin Garagebandia ja iPhotoa, sittemmin myös Logicia.
Apple on kuitenkin ennen kaikkea suhteellisen luotettavasti toimiva työskentely-ympäristö: tietokone ja käyttöjärjestelmä, joka oli parhaimmillaan versiossa 10.6.8 vuonna 2009. Sittemmin Apple on koettanut yhdistää laitteensa, käyttöjärjestelmänsä, sovellusohjelmansa ja pilvipalvelunsa universaaliseksi kokonaiselämykseksi.
Haksahdin mukaan fantastiseen elämykseen runsas vuosi sitten, kun hankin iPhonen, päivitin käyttöjärjestelmät yhteensopiviksi, synkronoin laitteiden kommunikaatiotiedot ja tulin siten lähettäneeksi osoitekirjani ja kalenterini NSA:lle. Kaupan päälle tietokoneeni hidastuivat.
Tilanteen palauttaminen hallintaan tulee kestämään jonkin aikaa. Siihen sisältyy myös kysymys, mikä käyttöjärjestelmä sopii parhaiten työskentelyalustaksi. Katsotaanpas.
Applen sovellusohjelmista tarvitsen Aperturea ja Logicia. Vapaita tai vapaissa käyttöjärjestelmissä toimivia vastineita on, mutta ominaisuuksista uupuu. Keynoteakaan en mielelläni vaihtaisi.
Applen käyttöjärjestelmää tarvitsen alustaksi Sibeliukselle, Ablettomalle, Maxille ja mahdollisesti tulevalle Steinbergin notaatio-ohjelmalle. Scrivener vaikuttaa myös sellaiselta kirjoitustyökalulta, jonka haluan pitää.
Eipä näitä monta pakollista ole. Mutta kun OS X:n kuitenkin tarvitsen, käytän myös mielelläni muuatta tekstieditoria ja toistaiseksi Applen kalenteria ja selaintakin.
Jos käyttäisin vaikkapa Gnome-työpöydällä varustettua Debian GNU/Linuxia, siellä olisi heti käytettävissä Musescore, Ardour, Pd, Audacity ja Libreoffice (nämä toimivat myös OS X:ssä), kaikki tarvittavat päivittäisohjelmat sekä suuri joukko erikoisohjelmia, joita ei OS X:ään saa.
Jos haluaisi periaatesyistä vaihtaa kokonaan vapaaseen käyttöjärjestelmään ja ohjelmiin, toimeen kyllä tulisi. Mainitut ”pakolliset” syyt ovat oikeastaan enemmän mukavuustekijöitä.
Ja seuraava puhelimeni ei ollenkaan välttämättä ole ”älypuhelin”.
Vastaa