Lupasin jossakin, että kirjoitan Abban uusista syyskuussa 2021 julkaistuista kappaleista, ennen kuin LP Voyage ilmestyy marraskuussa. Tässä tämä nyt on, päivää ennen määräaikaa.
Tyydyn käsittelemään minulle mieluisampaa laulua Don’t Shut Me Down (DSMD), jossa solistina on Agnetha. En ole koskaan innostunut sellaisista Fridan esittämistä hitaista tunnelmointikappaleista kuin Fernando tai I Have a Dream, vaikka ne suuria hittejä aikoinaan olivatkin. I Still Have Faith in You (ISHFIY) tuntuu kuuluvan samaan sarjaan. Mielestäni Frida sai laulettavakseen keskimäärin huonompia kappaleita kuin Agnetha.
Don’t Shut Me Down on keskitempoa hieman nopeampi, duurissa kulkeva kappale, jonka vertailukohdaksi Abban vanhasta tuotannosta nousee Super Trouper (1980). ST on samalla tavalla valoisa ja reipastempoinen ja muistuttaa DSMD:a jonkin verran soinnutukseltaankin. DSMD on kuitenkin kekseliäämpi ja väittäisin, että paremmin sävelletty.
Laulun kaksimerkityksinen sanoitus kertoo vanhan ihmissuhteen lämmittämisestä ja kehottaa kuulijaa ottamaan Abban vastaan uutena ja vahvana mutta samalla tuttuna ja rakkaana.
Kappale alkaa ilman komppia, laulua säestävät vain piano ja jouset. Tempon käsittely vaikuttaa vapaalta, mutta itse asiassa alku kokonaisuutena on jo tempossa 100 iskua minuutissa, joka pysyy voimassa loppuun asti. Komppi tulee mukaan neljän tahdin väli- tai alkusoitossa, jonka jälkeen alkaa ensimmäinen varsinainen säkeistö. Seuraa kertosäkeistö, toinen säkeistö, toinen kertosäkeistö, sen pidennys ja lopetus.
Kun kappaletta alkaa kuunnella uudestaan, huomaa, että alku ja loppu ovatkin eri sävellajissa. Itse asiassa sävellajia vaihdetaan kappaleen kuluessa kaksi kertaa, aina kertosäkeistöön mentäessä. Alku on B-duurissa, siitä mennään C-duuriin ja loppu on D-duurissa.
Uudelleen kuunnellessa huomaa myös, että ensimmäinen, kompiton säkeistö olikin itse asiassa melodialtaan kertosäkeistö. Ensin on siis kertosäkeistö ja säkeistö B-duurissa, sitten kertosäkeistö ja säkeistö C-duurissa ja viimein kertosäkeistö ja loppu D-duurissa. D-duurisäkeistöä ei ole.
Lisää mielenkiintoa harmoniaan tuo alennetun seitsemännen asteen duurisoinnun käyttö (B-duurissa As ja C-duurissa B). Se heilauttaa sävellajituntumaa niin, että ensimmäisen säkeistön jälkimmäiset 8 tahtia voisi ajatella myös Es-duuriksi ja toisen säkeistön loppupuolen F-duuriksi.
Kappaleen eräänlainen coda, loppusäe, on sama melodia kuin säkeistön kaksi viimeistä laulettua tahtia. Teoksen rakenne on siis kaikkea muuta kuin kaavamainen.
B-duuri:
kertosäkeistö 16 tahtia
välike 4 tahtia
säkeistö 16 tahtia
C-duuri:
kertosäkeistö 16 tahtia
välike 4 tahtia
säkeistö 16 tahtia
D-duuri:
kertosäkeistö 16 tahtia
kertosäkeistön jatke 5 tahtia
loppusäe 2 tahtia
häivytys
On tosin perusteita olla kutsumatta ensimmäistä rakenneosaa pelkän melodian takia kertosäkeistöksi: tekstihän vasta johdattaa laulun tarinaan eikä sisällä kappaleen nimeä niin kuin myöhemmät kertosäkeistöt.
Teoksen sovitus kasvaa vähitellen ja on täyteläisimmillään D-duurikertosäkeistössä. Käytän tässä tavallisia soittimien nimiä ja pohdin myöhemmin sitä, miten soitinäänet on tuotettu.
0.00–0.38
Alussa laulusooloa säestävät hillitysti vain piano ja jouset, ja aivan osan lopussa säkeen ”The lights are on, it’s time to go” jälkeen jousiin liittyy sanaton lauluääni.
0.38–0.48
Rummut, basso ja komppikitara tulevat mukaan ja säestävät saksofonilta kuulostavaa sooloääntä varsinaiseen säkeistöön johdattavassa väliosassa. Mukana lienee jokin shaker-tyylinen rytmisoitin. Kitaran kanssa samassa rytmissä soittaa lyhyellä kuivalla äänellä klavinetin tai sähköpianon tapainen soitin, joka myöhemmin kappaleen kestäessä nousee enemmän esiin ja lopulta korvaa kitaran kokonaan.
0.48–1.26
Samat soittimet jatkavat säestäen laulua, taustalla soi vaimeasti selloa tai käyrätorvea muistuttava synteettinen ääni. Osan puolivälissä sointi rikastuu, kun mukaan tulevat kellopeli ja uusi kirkkaampi syntetisaattori. Viimeisessä neljässä tahdissa kuullaan paksumpia sointuja uudella synteettisellä äänellä ja ehkä pitkiä sähkökitaran ääniä. Aivan viimeisessä tahdissa jousien nouseva kulku vie kertosäkeistöön.
1.26–2.04
Kertosäkeistössä tulevat mukaan lauluharmoniat. Jouset soittavat pitkää tasaista taustaa ja täyttävät vastamelodioin laulusäkeiden välejä. Lauluun tulee uusi vastaääni (”And I won’t be the same”). Jälkipuoliskolla kuullaan Bennylle tunnusomaisia juhlavia pianoakordeja.
2.04–2.14
Väliosan kahdessa jälkimmäisessä tahdissa viulujen laskeva kuviointi johdattaa seuraavaan säkeistöön.
2.14–2.34
C-duurisäkeistössä jouset kuvioivat aktiivisemmin laulusäkeiden välejä. Sointutausta on aavistuksen paksumpi, klavinettimainen sointusoitin on jo syrjäyttänyt kitaran. Marimbamainen ääni soittaa kuviota, joka nousee kerta kerralla kuuluvammaksi, kunnes kahdeksannessa tahdissa on jo solistinen.
Lauluharmonia tulee mukaan säkeistön jälkipuolella, pianon helähdykset ovat tiheämmässä, viulut soittavat nopean melodian ennen viimeistä laulusäettä, samalla kun kaikki edellisen säkeistön ainekset ovat mukana ja jousien sointutausta on kuuluvampi ja kirkkaampi. Viulujen nostatus seuraavaan kertosäkeistöön on nyt kahden tahdin mittainen.
2.52–3.31
D-duurikertosäkeistö on teoksen huipennus, ja soitinnus on paksuimmillaan. Neljännessä tahdissa Benny soittaa tavaramerkkinsä, tšaikovskimaisen fanfaariaiheen h-mollisoinnun kohdalla aivan kuin muinoin Waterloossa. Lauluäänet soivat paitsi harmonioissa, myös unisonossa päällekkäisäänityksin vahvistettuina. Lauletaan vielä yksi uusi vastausaihe (”I’m not the one you knew”). Jouset soittavat uutta korkeaa, pitkälinjaista melodiaa.
Kertosäkeistö jatkuu vielä neljällä tahdilla korostaen bassossa dominanttisäveltä A ja näin painottaen kohta koittavaa kappaleen loppumista. Komppi loppuu, jäljelle jäävät alun soittimet jouset ja piano. Sooloääni laulaa viimeisen säkeen ”I have learned to cope
and love and hope is why I am here now”. Pianon toistuva kuvio häipyy pois.
Soittaako näissä uusissa kappaleissa elävä bändi, vai kuulemmeko studiossa taitavasti rakennettua jäljitelmää? Tiedämme jotain taustoja.
Uudet kappaleet tehtiin suunnitteilla olevaa virtuaalikonserttisarjaa varten. Vuoden 2018 keväällä ilmoitettiin, että Abba on ollut studiossa jo vuoden 2017 puolella ja äänittänyt uutta musiikkia. Abba-historioitsija Carl Magnus Palm kertoi, että tiedottaja Görel Hanserin mukaan soittamassa olivat elossa olevat Abba-muusikot ja muutama muu Benny Anderssonin kanssa myöhemmin työskennellyt soittaja: Lasse Wellander (kitara), Per Lindvall (rummut), Jörgen Stenberg (lyömäsoittimet), Lasse Jonsson (kitara) and Mats Englund (basso).
Abban vakiomuusikoistahan basisti Rutger Gunnarsson ja rumpali Ola Brunkert ovat jo kuolleet. Per Lindvall soitti rumpuja Abban myöhäiskauden levytyksissä.
Kaikkia bändisoittimia on kuitenkin vaikea kuulla valmiista kappaleista. Tämä ei sinänsä ole kummallista, sillä Abba rakensi musiikkinsa studiossa lisäämällä yhä uusia kerroksia, korvaamalla soitinosuuksia tai jättämällä niitä kokonaan pois. Hämmennystä tuottaa kuitenkin Bennyn levynjulkaisutilaisuudessa antama vastaus kysymykseen, ketkä studiossa olivat tekemässä musiikkia: vain me (Benny ja Björn) ja äänittäjä Bernard (Löhr).
Jos studiossa oli neljä vuotta sitten bändi, mitä on tapahtunut sen jälkeen? Musiikin julkaisu ja virtuaalikonsertit lykkääntyivät pandemian ansiosta. Benny ja Björn innostuivat tekemään lisää musiikkia ja työstämään jo äänitettyjä kappaleita pidemmälle, niin että lopulta oli kasassa ainekset LP:hen. Varmaan samalla kypsyi ajatus levyn kokonaissoinnista. Se ei saanut kuulostaa liiaksi 1970- tai 1980-luvulta. Ei saanut syntyä koomista vaikutelmaa, papat soittamassa poppia. Toisaalta nykypopissa koneella tekeminen kuuluu asiaan ja on osa estetiikkaa, mutta Abban levyn haluttiin varmasti kuulostavan oikeasti soitetulta.
Benny siis päätyi soittamaan uusiksi joitakin osuuksia ja tietenkin lisäämään paljon uutta. Havaintoja DSMD:n soittimista:
Basso on selvästi synteettinen. Sointi on mukavan muhkea, ehkä Moog tai vastaava tietokonemallinnettu soitin. Englundin soittoa ei siis kuulla.
Kuivan komppikitaran voisi ajatella olevan oikea. Toisaalta vastaavan soinnin saa aikaan synteettisesti ja taitavasti soittamalla sen saa kuulostamaan kitaralta.
Rummut kuulostavat oikeasti soitetuilta. Komppi on suora ja olisi koneella toteutettavissa, mutta fillit ovat realistisia.
Mutta jos Bennyn sanoma pitää paikkansa eikä alkuperäisiä kitaristeja ja rumpalia kuulla, osuudet on pitänyt tehdä toisella tavalla. Ehkä demoäänityksistä on irrotettu nuottitieto ja tuotettu äänet uudestaan näytteillä ja synteettisesti, tai sitten soittoa on mallinnettu tietokoneohjelmin. Onhan esimerkiksi Applen Logic-musiikinteko-ohjelmassa nykyään varsin uskottavan kuuloinen keinorumpali.
Olin vielä eilen väittämässä, että jouset ja muut orkesteriäänet olisi Benny soittanut synteettisesti. Tänään tarkassa kuuntelussa ainakin osa niistä vaikuttaa täysin aidoilta. En osaa päättää.
Kellopeli voi olla oikea soitin, stemma ei ole vaikea. Soittihan Benny jo aikoinaan Mamma Mian ksylofonilla. Marimbaääni kuulostaa synteettiseltä.
Sekvensserin käyttö ei kuulu Abban tyyliin. Taitavana pianistina Benny on uskoakseni onnistunut soittamaan orkesterisoittimien osuudet elävänä, tarkasti ja realistisesti.
Taustatietona Abban levytyksistä minulla on Carl Magnus Palmin perusteellinen teos Abba – the complete recording sessions. Revised and expanded edition (2017). Palm valmistelee uutta Abban levytysten vastaanotosta ja levityksestä kertovaa historiikkia ja on luvannut siinä käsitellä myös uusia vuoden 2021 levytyksiä. Toivottavasti hän pystyy selvittämään niiden syntyprosessia yhtä tarkasti kuin Abban varsinaisen toiminta-ajan tapahtumia.
Vastaa