Tunnettu mielipidevaikuttaja, luonnonsuojelija ja ilmastoaktivisti kirjoittaa kirjan tehokkaista elintavoistaan. Toimittaja kirjoittaa tästä jutun lehteen. Jutussa kerrotaan esimerkkejä tehokkuusrutiineista.
Sosiaalisessa mediassa niin sanottu kansa kuulemma pahoittaa jutusta mielensä. Kuka tämä tyyppi oikein luulee olevansa? Millä oikeudella hän tulee opettamaan, miten meidän pitäisi elää?
En viitsi tarkistaa, mutta uskon kyllä. Matalamielisyys, kollektiivinen uhmaikä, herraviha ja erilaisuuden pelko ovat alati riesanamme.
Eikä tehokkuusmies luule eikä tule. Kunhan kertoo, kun kysytään. Tämä elämäntapa sopii hänelle, muut saavat tehdä aivan niin kuin parhaaksi katsovat.
Sitten radion kulttuurikeskustelun juontaja kysyy, mistä yleisön ärtymys mahtaa johtua. Keskustelijat onnistuvat ohittamaan kysymyksen melko lyhyesti, ja loppuaika tehdäänkin samaa kuin ”kansa”, epäillään ja kummastellaan tehokkuusmiehen toimia.
Syvällä nietoksen alla uinuvat raikkaat ajatukset. Viimeiset viisaat sanat härmistyvät jääkiteiksi avaruuden lohduttomaan kylmyyteen ehtimättä yhdenkään kuulijan korvaan asti.