Välillä käy niin onnekkaasti, että luja kansalaismielipide ja lainsäätäjien tahto kohtaavat ja tuottavat päätöksiä, jotka parantavat kertaheitolla kaikkien elämää. Näin tapahtui tänä keväänä, kun vanha eduskunta viime töikseen sääti lain sähkölautojen aiheuttaman riesan vähentämisestä.
Kansalaisaloite haitallisen sähkölautailun torjunnasta keräsi äkkiä yli kaksisataatuhatta kannattajaa ja toimitettiin eduskunnalle vain kuukautta ennen vaaleja. Kansanedustajat ymmärsivät ongelman vakavuuden ja panivat töpinäksi. Laki saatiin aikaan rivakasti ja voimaan heti lumien sulettua etelän isoista kaupungeista.
Kansalaisaloitteen tärkein vaatimus toteutui: nyt kuka tahansa saa tarpeellista varovaisuutta noudattaen räjäyttää sähkölaudan, joka on jätetty sellaiseen paikkaan, että se aiheuttaa vaaraa tai estää liikenteen sujumista. Radikaalimpi ehdotus, että jalkakäytävällä hurjastelevan sähkölautailijan saisi ampua, ei kuitenkaan mennyt läpi perustuslakivaliokunnasta.
Kesää on nyt eletty yli juhannuksen ja havaintoja lain vaikutuksista on kertynyt. Ampumisesta käyty keskustelu on luultavasti saanut aikaan sen, että jalkakäytävillä saa kävellä melko turvallisesti pelkäämättä päälleajoa. Törkeätä pysäköintiä näkee vielä, mutta sen torjunta on tuottanut uutta harrastustoimintaa ja lisännyt yhteisöllisyyttä.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun vastuuttomien kulkuneuvonkäyttäjien aiheuttamia haittoja torjutaan räjäyttämällä. Helsingin kaupunkihan otti jo liki kymmenen vuotta sitten käyttöön järeät keinot raitiokiskojen tukkeeksi jätettyjen autojen poistamisessa. Autojen poishinaamisen ohella alettiin kokeilla niiden räjäyttämistä.
Tienraivaukseen lähdettiin hinausautolla kuten ennenkin. Mutta jos työntekijät havaitsivat tietokannastaan, että tien tukkiva auto on jouduttu hinaamaan pois ennenkin, heillä oli nyt lupa räjäyttää se. Ensi alkuun räjäytystekniikka oli karkeaa, panokset isoja ja syntyvä romu niin suurikokoista, että sen siirtämiseen tarvittiin konevoimaa.
Tekniikka kuitenkin kehittyi nopeasti. Saatiin käyttöön pieniä panoksia, joita pysäköinninvalvojat ja poliisit pystyivät kantamaan mukanaan. Strategisesti sijoitetut räjähteet hajottivat auton niin pieniin osiin, että ne voitiin nostaa ja lakaista sivuun lihasvoimin. Hinausautoa ei tarvinnut enää odotella paikalle, ja katkokset raitiovaunuliikenteessä jäivät hyvin lyhyiksi ja vähenivät lähes olemattomiin.
Räjäyttäminen todettiin niin tepsiväksi keinoksi, että sitä alettiin käyttää kaikkiin kiskoja tukkiviin autoihin eikä vain rötöksenuusijoihin.
Väärinpysäköinnistä aiheutuva jopa satojen eurojen sakko ja siirtomaksu ei pelota varakasta autonomistajaa. Mutta jos palatessaan paikkaan, johon muisteli jättäneensä 90000 euron katumaasturinsa, löytääkin vain pölyä ja pieniä pellin- ja muovinkappaleita, joita puhtaanapidon mies parhaillaan kokoilee lehtipuhaltimella, harkitsee paikkaa seuraavalla kerralla vähän tarkemmin.
Kun sähkölaudat oli taas toukokuussa tuotu ulos varastoistaan ja levitelty ympäri kaupunkia, näkymä muistutti monin paikoin viimevuotista. Lähes päivittäin tapasi poikittain keskelle jalkakäytävää tai risteykseen jätettyjä lautoja, joskus jopa röykkiöitä tai huolellisesti rakennettuja sokkeloita. Ne eivät kuitenkaan saaneet olla paikoillaan viimekesäiseen tapaan päiväkausia. Lämpenevinä iltoina torien kulmilta, silloilta ja tienristeyksistä alkoi kuulua uusi ääni, joka tuli äkkiä tutuksi kaupunkilaisille: napakka poksahdus ja sitä seuraava lyhyt ropina, kun sirpaleet satavat katukiveykseen.
Kerrottiin, että kauppiaat varautuivat uuteen lakiin tilaamalla varastonsa täyteen lautapanoksia. Kuitenkin jo ennen vappua ne myytiin loppuun useimmista verkkokaupoista.
Eräänä toukokuun lopun iltana kävelin tuttavani seurassa kaupungilla. Hän oli luvannut näyttää minulle, miten räjäyttäminen toimii käytännössä. Taskutieturissaan hänellä oli sovellus, joka etsii sähkölautafirmojen palveluista vapaita lautoja ja näyttää ne kartalla. Karttaa suurentamalla voi koettaa nähdä laudan tarkan sijainnin ja päätellä, olisiko se mahdollisesti pysäköity väärään paikkaan.
Löysimme aika pian vihreän sähkölaudan, joka oli jätetty kahden kävely- ja pyörätien risteykseen niin, että se tukki puolet väylästä ja pakotti kulkijat väistämään vastaantulijoiden puolelle. Ensin tilanteesta otettiin todisteeksi kuva. Sitten tuttavani kaivoi taskustaan pienen lieriömäisen panoksen, joka mahtui melkein nyrkkiin. Hän työnsi sen johonkin koloon etupyörän yläpuolelle, kohtaan jossa ohjaimen pystytanko
liittyy lautaosaan.
Seuraavaksi tuttavani vei kännykkänsä lähelle panosta, jolloin sovellus tunnisti panoksen RFID-sirun ja aktivoi räjähteen. Nyt kukaan muu ei voisi räjäyttää panosta eikä panos voisi räjähtää silloin, kun räjäyttäjä itse on vielä liian lähellä. Hän jakoi räjäytyksen Instagramissa, niin että seuraajat pystyisivät katsomaan sitä suorana lähetyksenä tai tulemaan vaikka paikalle, jos sattuisivat olemaan lähistöllä.
Kävelimme laudan luota poispäin parikymmentä metriä, kunnes sovelluksen räjäytyspainike muuttui harmaasta punaiseksi. Tarkastimme vielä huolellisesti, ettei ketään ollut lähellä. Sitten tuttavani kohdisti taskutieturinsa kameran kohti lautaa, varmisti että videolähetys on päällä ja hipaisi punaista nappia.
Räjähdys oli erikoisen siisti. Laudan etuosa ikään kuin suli ja painui kasaan. Joitakin sirpaleita osui hauskasti ropisten pyörätien liikennemerkkiin. Pamahdus oli hiljaisempi kuin olin pelännyt. Suosittelen kuitenkin korvatulppien käyttöä varmuuden vuoksi ainakin silloin, kun räjäytetään useita lautoja kerralla. Valonvälähdys oli kirkas. Parhaalta räjäytykset näyttävätkin pimeällä, ja otollisinta räjäytysaikaa Suomen kesässä on siten keskiyön tienoo.
Räjäytys sai heti neljätoista tykkäystä ja illan mittaan niitä kertyi toista sataa.
Nostelimme laudan jäännökset tien sivuun ja keräsimme pienimmän silpun roskapönttöön. Yli puolen metrin mittaisia paloja ei ollut.
Kävelymme jatkui, ilta hämärtyi – toukokuun lopullahan eteläisessä Suomessa on vielä lyhyt pimeä aika keskiyön molemmin puolin. Kuljimme lahden rannan kävelytietä, kun jonkin matkaa edessämme sillan korvassa räjähti.
Ensin tuli valkoinen välähdys ja pamahdus ja heti perään ihmeellisen kaunis loimotus, kun sähkölauta paloi bariumin värisellä liekillä.
–Väripanos! tuttavani innostui.
Aivan äskettäin on tullut markkinoille panoksia, jotka sisältävät ilotulitteista tuttuja väriaineita. Niitä on kuitenkin kovin vaikea saada, sillä valmistus on päässyt hädin tuskin alkamaan. Tuttavanikaan ei vielä ollut onnistunut hankkimaan väripanoksia.
Räjäyttäjä, tyylikkäisiin urheiluvaatteisiin pukeutunut nuorehko nainen, paljastui oikeaksi edelläkävijäksi. Hän johtaa räjäytyssovelluksen pistekisaa ylivoimaisesti ja on onnistunut suhteillaan saamaan väripanoksia ensimmäisten joukossa. Hänestä on tullut jo jonkinlainen johtohahmo räjäyttäjien nopeasti kasvavassa yhteisössä. Hänen räjäytyksiään seuraa suorana videolähetyksenä aina vähintään satoja sosiaalisen median käyttäjiä.
Kuulimme, millaista yhteisötoimintaa on ehtinyt syntyä näinä muutamana viikkona, kun laki on ollut voimassa. Nainen harrastaa muutaman toverinsa kanssa iltaisin tunteja kestäviä räjäytysjuoksuja eri puolille kaupunkia. Panoksia he kantavat juomaliiveissään. Alkuillasta tavattuihin sähkölautoihin käytetään tavallisia panoksia ja väripanokset säästetään iltayöhön, jolloin ne parhaiten pääsevät oikeuksiinsa.
Jos valoisaan aikaan tavataan erityisen kuvaukselliseen paikkaan väärin pysäköity lauta, se saatetaan säästää myöhemmäksi ja toivoa, ettei kukaan ehdi tuhota sitä sillä välin. Räjäytyssovelluksella voi tietysti lukita lautaan asennetun panoksen omaan taskutieturiinsa, mutta tätä ei pidetä hyvien tapojen mukaisena. Sosiaalisessa mediassa voi kuitenkin pyytää, että lautaa ei räjäytettäisi ennen pimeää.
Räjäyttäjät ovat tällä tavoin vähitellen ovat löytäneet toisensa, ja räjäytyslenkkeilyn lisäksi on syntynyt muutakin yhteistoimintaa. Muutamia yhteisräjäytyksiä on jo ollut: kun jossain on tavattu oikea sähkölautojen suma, on pikaviestillä hälytetty paikalle useita räjäyttäjiä. Räjäytyssovellukseen on vastikään saatu synkronointiominaisuus, jolla monta panosta voi laukaista yhtä aikaa. Jos vaikka viisikin lautaa sattuu pimeällä hyvään paikkaan ja käytetään väripanoksia, saadaan aikaan kunnon spektaakkeli.
Toivonpa totisesti pääseväni vielä seuraamaan tällaista ilotulitusta! Mutta kun laki alkaa vähitellen tehota, tulee uusi huoli: tilaisuudet kunnon räjäytyksiin vähenevät nopeasti. Tottahan sähkölautafirmat tarpeeksi menetyksiä kärsittyään ottavat opikseen ja alkavat kerätä ympäriinsä jätettyjä lautoja entistä ripeämmin talteen ja saattavat jopa ruveta perimään väärään paikkaan jätetyistä laudoista jonkinlaista sakkomaksua.
Ehkä fanaattisimmat räjäyttäjät alkavatkin tehdä vilunkia: vuokraavat itse sähkölautoja ja jättävät ne laittomiin paikkoihin. Tai pestaavat tilapäistä työtä vailla olevia tekemään sen puolestaan. Minkälainen kohu syntyisikään, jos jonakin yönä tärkeälle sillalle ajettaisiin tien tukkeeksi parikymmentä sähkölautaa, sillan alta ja puiston pensaista ilmestyisi kurinalaisen haamuarmeijan lailla joukko panostajia ja jo minuutin, parin kuluttua välähtäisi loistelias monivärinen yhteislaukaus? Ilotulitus näkyisi suorana nettilähetyksenä ja leviäisi pian viraalina ympäri sosiaalista mediaa.
Saapa nähdä. Nykyisellään sekä räjäytysten fyysisen että tietoturvan sanotaan olevan hyvä. Laukaisevalle kännykälle ja panokselle on säädetty paitsi minimi- myös maksimietäisyys. Laudat eivät siis voi posahdella näennäisen itsekseen, vaan räjäyttäjä on aina näköetäisyydellä. Panoksen liikesensorit estävät myös liikkuvan laudan räjäyttämisen.
Tosin jututtamamme räjäytysaktivistin puheista saattoi päätellä, että äskettäisen traagisen sähkölaudan ulosajo-onnettomuuden syynä voisikin olla räjäytys. Joku olisi siis onnistunut estämään liikesensorien toiminnan ja pidentämään radioyhteyden kantomatkaa esimerkiksi asentamalla panokseen vahvistimen. Koska tällaisia hämäräpuuhia harrastava ei varmaankaan halua paljastua, hänen olisi hakkeroitava myös räjäytyssovellusta, niin ettei se lähetä laittoman räjäytyksen tietoja internetiin tai ainakin väärentää tiedot.
Kysyin aktivistilta, voisivatko tällaisten ihmistä vahingoittavien tekojen takana olla ne radikaalit tahot, jotka vaativat ja saivat ampumaoikeuden mukaan kansalaisaloitteeseen. Hän kuitenkin vaikutti haluttomalta puhumaan asiasta enempää. Enemmän häntä olisi innostanut keskustelu tuotekehityksestä: panoksiin kehitteillä olevista uusista kuvauksellisista väreistä ja räjähdyslämpötilan nostamisesta niin korkeaksi, että koko lauta sulaisi.
Vastaa