Nyalam

Nyalam, kukkuloiden ja rotkojen välissä

4.9.2013

Tässäpä heti vastakuva retkialbumin eilisen päivän viimeiselle kuvalle. Se on otettu taustalla näkyvän rotkon partaalta, tieltä laskeutuvien portaiden päässä olevalta näköalatasanteelta. Nyt on uskaltauduttu ylittämään jo neljän kilometrin korkeus.

Nousu yhdessä päivässä Kathmandun 1300 metristä Nyalamin 3700 metriin on sen verran nopea, että Nyalamissa on syytä viettää kaksi yötä ja retkeillä rauhassa ympäristön kukkuloilla tunnustellen oloa. Miltä tuntuu päässä: onko ihan lievää päänsärkyä, joka on normaalia, vai sattuuko enemmänkin? Jos on muuta pahoinvoinnin tapaista, onkohan se mahaperäistä vai korkeudesta johtuvaa? Tarkkana kannattaa olla, ödeemaa ei kannata hankkia varsinkaan kun retki on hädin tuskin päässyt alkamaan.

Tilapäinen kävelysilta kuohuvan joen yli kaupungin reunalla sumuisten vuorten juurella
Kylänraitin päässä sijainnut silta on yllättäen kadonnut.

Kansanretkeilijä muistaa edelliseltä kerralta retkitovereiden kehotukset: rauhallisesti, kävele niin hitaasti että ehdit hengittää nenän kautta. Kovakuntoisena ja korkeusmittari ranteessa nimittäin helposti intoutuu urheilemaan. Mutta mitä tekee tämänkertainen retkue, ultrajuoksijat ja vuoristokiipeilijät: paahtaa reippaasti huohottaen suoraan 4200 metriin – valmiiksi alppikorkeuksiin akklimatisoituneet Matt ja Jürgen vielä ylemmäs harjoituskukkulan pilviselle huipulle 4350 metriin.

Koerat saattavat retkeilijät turvallisesti korkeisiin paikkoihin.

Retkeilijä saattaisi kuvitella, että häntä kylistä korkeille kukkuloille seuraavat koirat lähtisivät mukaan pelkkää ystävällisyyttään tai eväsleipien toivossa. Todellisuudessa koirat ovat kuitenkin Kiinan viranomaisten lähettämiä valvojia, jotka raportoivat heti, jos retkeilijä uskaltautuu luvattomille alueille. Yleensä ne häipyvätkin vaivihkaa, kun ovat todenneet ettei retkeilijästä ole aiheuttamaan sen kummempaa harmia.

Potaattia

Aamupäivämäeltä on hyvät näkymät vastapäiselle rinteelle, jossa kyläläiset ovat perunannostossa. Kansanretkeilijä päättää käydä vielä iltapäiväkävelyllä perunapeltojen yläpuolella, sieltä neljästä tonnista saisi hyvän panoraamakuvankin kylästä.

Kylästä pohjoiseen lähtevän tien varressa on tarkastusasema, jossa ei kolme vuotta sitten oltu ollenkaan näin tarkkoina. Kun kansanretkeilijä toistamiseen saman päivän aikana – ja tällä kertaa yksin – on lähdössä kukkuloille kävelemään, sitä ihmetellään ja kysellään, että olethan varmasti tulossa myös takaisin. Ja passia pitää tietysti näyttää. Ja lopuksi kaikkia jo naurattaa.

Vaihtelevassa säässä, jossa yhtä aikaa päivä paistaa, vettä tihuuttaa ja pilvet pyyhkivät maanpintaa, kansanretkeilijä tekee parin tunnin lenkin ja palaa hotellin lämpimään suihkuun, päivälliselle ja illan lopuksi taas aitoon tiibetiläiseen teetupaan.

Snowland-hotellin suihkut lienevät Tiibetin parhaat.

Matkaan

Tata nurin

3.9.2013

Varhaisaamun pimeydessä retkikuntalaiset kantoivat laukkunsa hotellin aulaan ja siitä pian lähikujalle pysäköityyn pikkubussiin. Kulkuneuvon takaosa ja katto oli edellisenä päivänä täytetty retkikunnan yhteisillä varusteilla, ja nyt retkeilijät heittivät henkilökohtaiset kuormansa kasan korokkeeksi ja asettuivat istumaan kärryn etuosaan. Matka alkoi halki uuteen työpäivään heräävän pääkaupungin, itään kohti Bhaktapuria ja lopulta mutkitellen ylös Kathmandun laakson vihreitä rinteitä. Metsien yllä lepäilevät pilvet pehmensivät maiseman unenomaiseksi.

Vaikka vuoristossa periaatteessa oltiinkin, kovin suuria korkeuksia ei Nepalin puolella vielä tavoiteltu. Kathmandu on noin 1300 metrin korkeudessa, ja naapurilaaksoon siirryttäessä käydään puolessatoista kilometrissä. Mutta sitten laskeudutaankin peräti 800 metriin, ja vasta lähellä Tiibetin rajaa alkaa nelinumeroinen lukema pysyä korkeusmittarissa.

Himalajan kukkulat eivät ole erityisen kovaa kiviainesta, ja joka vuosi monsuunisateet sortavat vuorenrinteisiin koverrettuja teitä. Melkoisen hyvin vahingot oli saatu kuitenkin korjatuksi, ja tietenkin vakituisia sortumapaikkoja myös rakennetaan jatkuvasti kestävämmiksi. Kolmen vuoden takainen ongelmapaikka oli nyt varsin hyvin kivetty. Vain kerran tuli pysähdys, kun kaatunut kuorma-auto tukki puolet tiestä. Poliisin tarkastuspisteillä piti sen sijaan pysähtyä seitsemän kertaa – vuonna 2010 en muista tämmöisiä pysähdyksiä olleen laisinkaan.

Rajakaupunki Kodarissa menettely oli tuttu. Ensin mentiin syömään ja odottelemaan Nepalin puolen maastalähtömuodollisuuksien kulumista. Sitten marssittiin Ystävyyden sillalle ja asetuttiin rajaviivalle jonoon siihen järjestykseen, jossa nimet ryhmäviisumissa sattuivat olemaan, käveltiin Kiinan puolen maahantulohalliin ja vielä parin tarkastuksen läpi, ja putkahdettiin ulos hallin peräpäästä. Tänä aikana paikkakuntalaiset naiset kantoivat koko retkikunnan tavarat sillan yli Tiibetin puolelle, jossa ne lastattiin kuorma-autoon. Kaasupullot tosin takavarikoitiin rajalla, niistähän voisi valmistaa pommeja.

Retkikuntalaiset siirtyivät mukaviin Kiinan–Tiibetin vuorikiipeilyjärjestön Toyota-maastureihin, joissa sujuikin sitten koko loppumatka vuorelle. Ensin kuitenkin ajettiin lyhyt matka varsinaiseen Kiinan puoleiseen rajakaupunkiin Zhangmuun, jossa taas syötiin ja vaihdettiin rahaa kurssiin 1 taala = 6 yuania.

Ottaako GPS signaalia? Tässä ravintolassa ruokailevat kaikki Tiibetiin tulevat vuorikiipeilyretkikunnat.

Jos minulle kerrottaisiin, että jossakin maan ääressä on jyrkkään vuorenrinteeseen ripustettu, yhden serpentiinitien varteen rakennettu kaupunki, jossa sataa aina ja jonka kapean kadun varren täyttää joka ilta tuhat raja-asemalle jonottavaa kuorma-autoa, en uskoisi.

Seurasi retken osuus, joka huolestutti kansanretkeilijää etukäteen enemmän kuin mikään, mikä voisi tulla eteen itse vuorella: jyrkkä nousu itse Himalajan vuoristoon, pystysuoraan vuorenrinteeseen koverrettu tie, pohjattomat rotkot ja kilometrin korkuiset vesiputoukset, joista jotkin pärskyivät suoraan tielle. Linnuntietä rajalta Nyalamin kaupunkiin on 20 kilometriä, nousua kaksi kilometriä.

Mutta kuljettaja oli varma ja nopea, ja ehkä tien reunaan oli noussut muutama kaidekin lisää sitten viime käynnin. Huolimatta vielä yhdestä passintarkastuksesta matkan varrella Nyalamiin tultiin vallan hyvin valoisaan aikaan, ja hotelliin majoittumisen jälkeen jäi vielä aikaa iltapäiväkävelylle kylillä.

Päivällisen jälkeen ilta sujui rattoisasti teetuvassa, jonka emäntä olikin johtajamme vanha tuttu. Danin paikallistuntemus, sherpan kielen – joka on tiibetin kielen murre – taito ja avoin suhtautuminen kaikkeen vastaantulevaan oli vievä retkikuntalaiset vielä moneen hämmästyttävään kohtaamiseen paikkakuntalaisten kanssa.

Nyalamin koera siisteimmästä päästä

Nyalam

Kansanretkeilijan retkikunta paasi lauantaina Tiibetin puolelle Nyalamiin, missa on syoty hyvin, nukuttu erittain hyvatasoisessa hotellissa ja vietetty sunnuntaiaamupaivaa kavellen ymparoivilla kukkuloilla.

Kunnon puolesta olisi voinut kivuta ylemmaksikin, mutta kansanretkeilija tietaa kokemuksesta, etta jos ensimmaisena paivana ryntaa yli neljaan kilometriin, seuraa ankara paansarky. Niinpa tama kuva on otettu neljasta tonnista kohti pariasataa metria alempana olevaa kaupunkia.

Tassa kylassa ollaan viela toinen yo, nautitaan viimeisesta ylellisesta suihkusta, ja huomenna ajetaan ylemmas Tingriin, missa olot kuulemma ovat askeettisemmat. Siellakin vietetaan kaksi yota, jotta korkeuteen sopeutuminen sujuu varmasti hyvin.

Rajakaupunki Zhangmussa aikaa meni kuorma-autojen vaistelemiseen toista tuntia. Tien varret on pysakoity tayteen Nepalin ja Tiibetin valia ajavia kuorma-autoja, ja kun vastakkain tulevat linja- ja kuorma-auto, tilannetta pitaa selvitella jopa miltei puoli tuntia. Zhangmussa muuten jatehuolto on ratkaistu kaytannollisesti: roskat heitetaan rotkoihin. Valkoiset jatevirrat koristavat vesiputousten reunoja.

Ylempana vuoristossa tie kulki satojen metrien korkuisen jyrkanteen reunaa, ja rotkon molemmilta reunoilta syoksyi alas kilometrin korkuisia vesiputouksia. Valilla vesi ropisi myos auton kattoon, kun ajettiin jonkin pienemman putouksen ali. Kiinan puolen tie on erinomaisen hyvassa kunnossa, etenkin jos verrataan Nepalin puolen teihin.

Tassa viela Nyalamin koeranelamaa. Totuus palannee linjoille vasta retken lopulla, mutta seuratkaa Summitclimbin uutisia: siella saattaa olla joskus kansanretkeilijankin ottamia kuvia.

Biljardisalin koera

Seuraava jakso: Kiinalainen perusleiri

Edellinen jakso: Kathmandu