4.9.2013
Tässäpä heti vastakuva retkialbumin eilisen päivän viimeiselle kuvalle. Se on otettu taustalla näkyvän rotkon partaalta, tieltä laskeutuvien portaiden päässä olevalta näköalatasanteelta. Nyt on uskaltauduttu ylittämään jo neljän kilometrin korkeus.
Nousu yhdessä päivässä Kathmandun 1300 metristä Nyalamin 3700 metriin on sen verran nopea, että Nyalamissa on syytä viettää kaksi yötä ja retkeillä rauhassa ympäristön kukkuloilla tunnustellen oloa. Miltä tuntuu päässä: onko ihan lievää päänsärkyä, joka on normaalia, vai sattuuko enemmänkin? Jos on muuta pahoinvoinnin tapaista, onkohan se mahaperäistä vai korkeudesta johtuvaa? Tarkkana kannattaa olla, ödeemaa ei kannata hankkia varsinkaan kun retki on hädin tuskin päässyt alkamaan.
Kansanretkeilijä muistaa edelliseltä kerralta retkitovereiden kehotukset: rauhallisesti, kävele niin hitaasti että ehdit hengittää nenän kautta. Kovakuntoisena ja korkeusmittari ranteessa nimittäin helposti intoutuu urheilemaan. Mutta mitä tekee tämänkertainen retkue, ultrajuoksijat ja vuoristokiipeilijät: paahtaa reippaasti huohottaen suoraan 4200 metriin – valmiiksi alppikorkeuksiin akklimatisoituneet Matt ja Jürgen vielä ylemmäs harjoituskukkulan pilviselle huipulle 4350 metriin.
Retkeilijä saattaisi kuvitella, että häntä kylistä korkeille kukkuloille seuraavat koirat lähtisivät mukaan pelkkää ystävällisyyttään tai eväsleipien toivossa. Todellisuudessa koirat ovat kuitenkin Kiinan viranomaisten lähettämiä valvojia, jotka raportoivat heti, jos retkeilijä uskaltautuu luvattomille alueille. Yleensä ne häipyvätkin vaivihkaa, kun ovat todenneet ettei retkeilijästä ole aiheuttamaan sen kummempaa harmia.
Aamupäivämäeltä on hyvät näkymät vastapäiselle rinteelle, jossa kyläläiset ovat perunannostossa. Kansanretkeilijä päättää käydä vielä iltapäiväkävelyllä perunapeltojen yläpuolella, sieltä neljästä tonnista saisi hyvän panoraamakuvankin kylästä.
Kylästä pohjoiseen lähtevän tien varressa on tarkastusasema, jossa ei kolme vuotta sitten oltu ollenkaan näin tarkkoina. Kun kansanretkeilijä toistamiseen saman päivän aikana – ja tällä kertaa yksin – on lähdössä kukkuloille kävelemään, sitä ihmetellään ja kysellään, että olethan varmasti tulossa myös takaisin. Ja passia pitää tietysti näyttää. Ja lopuksi kaikkia jo naurattaa.
Vaihtelevassa säässä, jossa yhtä aikaa päivä paistaa, vettä tihuuttaa ja pilvet pyyhkivät maanpintaa, kansanretkeilijä tekee parin tunnin lenkin ja palaa hotellin lämpimään suihkuun, päivälliselle ja illan lopuksi taas aitoon tiibetiläiseen teetupaan.
Vastaa