Isompiin kyliin

Lhotse ja Everest Tengbochesta

1.5.2015

Eivät ne välimatkat täällä maailman suurimpien vuorten keskelläkään mitään mahdottomia ole: naapurikylään kävelee ilman isoa taakkaa tunnissa parissa, päivässä taittaa puolet keskuskylä Namche Bazaarin ja Everestin perusleirin välistä.

Ainakin jos kävelee alamäkeen ja on totutellut ohueen ilmaan viikkojen ajan. Tulokkaalla voi olla vähän työläämpää. Ja järjestetäänhän täällä maratonjuoksukin perusleiristä Namcheen aina Everestin ensinousun vuosipäivänä.

Mutta katso nyt, mitä näkyy Tengbochen luostarin pihalta pohjoisen suuntaan otetussa tämän jutun otsikkokuvassa. Lähimmässä laaksossa polku kiemurtelee kohti Pangbochea ja haarautuu ylä- ja ala-Pangbocheen. Kylän yläpuolella loistaa pyhimyspatsaan kullattu katos. Vasemmalla vuorenrinteellä vie polku kohti Phortsea, joka on pari kilometriä kuvan reunan ulkopuolella. Oikeassa reunassa näkyvien valtavien moreenien päällä kuvan ulkopuolella on Ama Dablamin perusleiri.

Aivan kuvan keskellä laakso haarautuu vasemmalle Phericheen ja oikealle Dingbocheen. Taustakankaana Nuptsen–Lhotsen muuri, jonka takaa Everest kurkistaa. Lhotsen huipulla näkyy vähän tuulevan.

Tengbochen luostari kaukana kukkulalla
Polku Pangbochesta Tengbocheen, Tengboche keskellä kukkulalla. Taustana Kongde Ri (6187).

Tässäpä sitten vastakuva edelliselle, polulta Pangbochesta lähdettyä. Tengbochen rakennukset näkyvät kuvan keskellä olevan mäen päällä. Kauempana olevalla kukkulalla Tengbochesta oikealle voi erottaa Everest View -hotellin, ja sen kukkulan takarinteellähän on Namche Bazaar.

Pang- ja Tengbochen väli oli äkkiä kävelty, vaikkei nousu kukkulalle mitenkään erityisen kevyt ollut. Tengbochen kautta kuljettaessahan joutuu luovuttamaan jo voitettua korkeutta molemmin puolin, kuten alkumatkasta harmiteltiin.

Järistysvaurioita Tengbochen luostarissa
Tengbochen luostarin seinät olivat särkyneet sieltä täältä.

Järistys oli rikkonut myös Tengbochen luostarin seiniä, mutta varsinaista hätää ei asukkailla vaikuttanut olevan. Kahviloissa oli hiljaisenpuoleista.

Tätä näkymää piti pysähtyä tallentamaan pitkäkestoiseen muistiin. Saattaisihan kulua parikin vuotta, ennen kuin tänne ehtisi palata. Jos Pumorilta avautui maailman paras ylävuoristopanoraama, tämä paikka on kärkisijoilla kun kisataan elämälle ystävällisempien paikkojen parhaista maisemista:

Tengbochen aukio, Nuptse, Everest, Lhotse ja Ama Dablam

Ja heti mäen toisella puolella vastassa olivat uudet jättiläiset. Kangtega ja Thamserku seurasivat laskeutumista läpi punaisena loistavan alppiruusumetsän.

Tengbochen portti, Kangtega ja Thamserku

Polulla oli vähemmän väkeä kuin ylöspäin kävellessä. Järistyksestä oli melkein viikko, ja sinä aikana oli moni retkeilijä ehtinyt kääntyä kotimatkalle. Paikkakuntalaiset kantoivat selässään valtavia rakennuslevyjä.

Perhoslajeja näytti tulleen lisää. Kameraan niistä ei tosin tarttunut yhtään julkaisukelpoista otosta. Oli tuttuja meikäläisen oloisia ohdake- ja nokkosperhosia. Jokin ritariperhonen oli aika lähellä kotoista versiota. Sitten oli erikoinen perhonen, joka oli väriltään kuin kultasiipi, mutta kooltaan ja kuvioinniltaan kuin jokin keltaperhonen. Oli myös taitavasti orvokiksi naamioituva laji, jonka siivissä oli violettia, valkoista ja keltaista.

Namche Bazaariin tuloa saattelivat tutut kotkat polun kaarteessa.

Namchessa majoituttiin Himalayan Sherpa Lodgeen. Suihku toimi, käytin siis tilaisuutta hyväkseni ja pesin viikon pölyt pois. Kulutin iltapäivää kaupungilla. Tutussa kahvilassa oli autiota, hyvä että auki oli. Soitin kotiin ja sieltä vastattiin, että johan oli aikakin. Tajusin, ettei kukaan ollut kuullut minusta sen jälkeen, kun pikaisesti ilmoitin ykkösleiristä olevani hengissä. Oli yritetty seurata kaikkia mahdollisia somelähteitä ja kysytty lähetystöstäkin. En ollut ymmärtänyt tehdä matkustusilmoitusta.

Taskutieturillani pääsin nettiin ja annoin elonmerkit maailmalle:

Kiertelin kylää ja totesin sen olevan lähes ehjä. Joitakin sortuneita päätyjä oli, ja telttoja oli pystytetty tilapäissuojiksi. Uudet talot lienevät niin hyvin rakennettuja, että olivat kestäneet järinän.

Namchessa muutama vahingoittunut talo
Tästä kuvasta löydän noin neljä vaurioitunutta taloa ja muutamia telttoja.

Kadulla törmäsin samaan uutisryhmään, joka oli pari päivää sitten pörähtänyt perusleiriin. Järjestelivät haastattelutilannetta, jossa keskustellaan muka leppoisasti kadulla astellen. Olin tunnistavinani haastateltavan retkikuntajohtaja Madisoniksi.

Tämä rauhallinen olento seurasi filmausta kulman takaa eikä pyrkinyt kuvaan (saattoi kyllä joutua tahtomattaan):

Kaupunkinauta

Namche–Pangboche ja Tengbochen luostari

12.4.2015

Näitä juttuja kirjoitellessa tulee usein tarve tarkistaa kylien, vuorien ja jokien nimiä. Pöljyyttäni en ostanut koko vaellusreitin kattavaa paperikarttaa, ja omistamani Everestin seudun kartta loppuu etelässä Pangbochen ja Ama Dablamin kohdalle. Googlen ja Applen karttapalvelut toimivat parhaiten, kun haluaa tarkastella kolmiulotteista mallinnettua maastoa, mutta satelliittikuvat on turhan usein otettu pilvisellä säällä ja karttamerkinnät ja paikannimet ovat usein suorastaan kehnot.

Havaitsin Open Street Mapin nimiasioissa parhaaksi. Ehkä rupean jopa linkittämään siihen, kunhan opin käyttämään.

Phortse ja Taboche (6495 m)

Kartasta on apua, kun selvittää myöhemmin, mitä matkalla tuli kuvattua. Yllä oleva kuva on otettu polulta jonkin matkaa Namchesta pohjoiseen tai luoteeseen, ehkä tästä (en pitänyt taskutieturin GPS-tallennusta päällä eikä minulla ole erillistä laitetta, vaan olen pudotellut kuvat kartalle jälkeenpäin). Suunta on suunnilleen luode. Vuoren hyllyllä oleva kylä on Phortse ja lumihuippuinen vuori Tawoche. Karttaa katsomalla selviää, että kylään on nelisen kilometriä ja kylästä vuorenhuippuun vielä kuutisen kilometriä, vaikka vuori näyttääkin kohoavan aivan kylän takana.

Namchesta pitää laskeutua satoja metrejä Phunki Thangan kyläpahaseen, jossa mennään Dudh Koshi -joen yli, ja sitten on ankara nousu Tengbocheen. Melkein koko voitettu korkeus on sitten taas luovutettava, jotta päästään Imja Khola -joen varteen ja yli, ja noustava taas Pangbocheen. Päivän nettovoitto taitaa jäädä pariinsataan metriin.

Tengboche

Jangbu onnistuu hankkimaan ryhmämme neljä ensiksi saapunutta sisälle luostarin temppeliin. Riisun kengät ja astun sisään viimeisenä ja huomaan yhden toverin jo istuvan sisemmän oven pielessä meditoimassa. Yritän itsekin henkistyä, mutta epäonnistun. Jangbun mallin mukaan liikumme salissa määrättyyn suuntaan ja koetamme suorittaa kumarrukset tyylikkäästi. Lopuksi – tietenkin – luovutaan sopivasta määrästä seteleitä. Nolottaa.

Myöhemmin saapuneet retkitoverit ovat sillä välin ehtineet maanläheisesti kahvilan pöytiin. Kyllä kakkukahvi sittenkin Buddhan voittaa.

Naavaa

Tengbochen mäen päivän puolella kuljimme mänty- ja rhododendronmetsässä. Pohjoispuolella laskeudutaan naavaiseen lehtimetsään. Melkein juoksen mäen alas, ohi Debochen nunnaluostarin ja majatalojen.

Kaikki majatalot ovat samanlaisia: ulkoseinät kivestä ladottuja, makuuhuoneet pieniä vanerikoppeja. Teehuoneen seiniä kiertävät pehmustetut penkit ja pulpettimaiset pöydät. Keskellä on kamiina. Illan hämärtyessä kamiinaan sytytetään tuli kuivatusta lannasta ja yksinkertaisten ikkunalasien eteen vedetään verhot.

Teehuoneen tunnelmaa Pangbochessa