Oudot ambienssit, osa 2

Kommentit

4 vastausta artikkeliin “Oudot ambienssit, osa 2”

1. Petri Sainio

   14.8.2006

   Voisiko mikrofoni mahdollisesti olla laukussa?… Kesäinen hetki pääkaupunkiseudulla, tod. näk. afrikkalaista (syvä, lämmin puhesoundi – korkeamman äänen omaava lienee pohjoisemmasta Afrikasta, mahdollisesti arabi) alkuperää olevat miehet keskustelevat jostakin asiasta – olisiko kysymys ”kuka sä olet” kohdistettu äänittäjälle?…

2. Petri Sainio

   15.8.2006

   Olin huolimaton! – kysymyshän oli ”minne sä meet”, eli äänittäjä onnistui kuitenkin olemaan ”huomaamattomasti” seurueen läheisyydessä?…

3. Matti Sunell

   3.9.2006

   Tätä ei voi tunnistaa muu kuin paikalla itse ollut. Aika on helmikuu 1999 ja paikka Aconcaguan perusleiri Plaza de Mulas jäätikön reunalla 4200 metrin korkeudessa (yleiskuva). Vuoristokiipeilijät viettävät lepopäivää. Radio tai kasettisoitin pauhaa taustalla. Vuorelta lähdössä olevat kiipeilijät kaupustelevat varusteitaan myöhemmin tulleille: jäärautoja, hakkuja, sauvoja, ylävuoristokenkiä, otsalamppuja, korkeusmittareita. Lähtijät saavat taakkansa vähän pienemmäksi ja ansaitsevat hieman takaisin retkeen sijoittamiaan rahoja. Tulijat saattavat tarvita jotakin välinettä, joka on unohtunut kotiin tai rikkoutunut, tai tarjolla on muuten vain parempaa. Itsekin myin lähtiessäni otsalamppuni. Markkina on käytännöllinen: painava tavara vaihtaa omistajaa perusleirissä, joten maantieltä muulin tai kiipeilijän selässä ei tarvitse kantaa niin paljon, vaan kuljetuskapasiteettia jää kaikenlaiselle hyödylliselle: cocacolalle, piscolle, oluelle, tupakalle. Vuorella saa rahalla kaikkea, ja muulit kulkevat päivittäin.

   Tässä suomalaisen retkikunnan jäsenet kiertelevät myyjien luona ja arvioivat hintoja.

4. Juha R.

   16.9.2006

   Mielenkiintoista kuultavaa… itse paikalla olleena en olisi kuitenkaan tunnistanut, vaikka muutaman tutun äänen kuulinkin.