Ykkösleirissä nukutun yön jälkeen lähdettiin koettamaan kiinteissä köysissä kiipeilyä. Ykkösen yläpuolella reitti seuraa hienoa länsiharjannetta, josta on hyvä näköala molemmille puolille. Kiinteät köydet alkavat parin loivemman rinteen jälkeen, kun mäki jyrkkenee liki 40 asteeseen. Nousukahva kiinni köyteen, sulkurengas toisen narun päässä sen taakse, kahva oikeaan ja hakku tahi sauva vasempaan käteen ja menoksi: kahvan liu’utus, vasen jalka eteenpäin, sitten oikea jalka. Tämä toistetaan, hyvä jos jaksaa viisi kertaa, sitten pysähdytään läähättämään. Matka edistyy, kun jaksaa toistaa liikesarjaa kärsivällisesti. Muutaman kymmenen metrin välein pitää ohittaa ankkuri: irrottaa kahva köydestä ja kiinnittää se ankkurin yläpuolelle, sitten tehdä sama sulkurenkaalle.
Tässä vaiheessa retkeä ryhmä oli ruvennut luulemaan kansanretkeilijää porukan kovakuntoisimmaksi, joten piti tarttua köyteen ensimmäisenä. Tästä oli se ilo, että parin seuraavan kumpareen huipulta ehti kuvaamaan perässä kiipeäviä tovereita. Ensimmäisessä kuvassa Max on juuri saanut itsensä irti köydestä ja tasaa hengitystään. Alhaalla ykkösleiri ja taustalla Nupche Kang. Jos katsoo oikein tarkkaan kuvan oikeaan laitaan lumiharjanteen yli (ja tarvittaessa hieman kuvittelee), voi tästä pienennetystä kuvastakin havaita perusleirin telttoja värikkäinä pisteinä jäätikön reunassa.
Harjoittelu riitti puolelle ryhmän jäsenistä, ja he laskeutuivat takaisin ykköseen ja jatkoivat sitten kohti perusleiriä. Toinen puolikas halusi vähän enemmän kuntoilua ja kiipesi noin 6700 metriin tarkastelemaan jääjyrkännettä hieman lähempää. Oikeanpuoleinen linja on nousureitti ja siitä vasemmalle on kaksi laskeutumisköyttä. Keskellä oleva laskeutumisköysi risteää nousuköyden kanssa, joten tässä kohdassa on hyvä hallita sujuvasti köydestä irrottautuminen ja uudelleen kiinnittyminen, niin kuin aiemmassa jutussa oli puhe.
Tällä kertaa ei jääseinämää lähdetty kiipeämään, vaan tästä kohdasta käännyttiin takaisin. Paluu ykköseen kävi nopeasti, jyrkemmät paikat mentin köydellä laskeutuen. Ykkösessä vaihdettiin kenkiä ja jätettiin kiipeilyvälineet telttaan odottamaan seuraavaa nousua. Sitten lähdettiin alas sorarinnettä kohti perusleiriä. Kansanretkeilijä oli melko väsyksissä aamupäivän kiipeilystä ja keksi mielestään voimia säästävän tavan laskeutumiseen: mitä lyhyemmän ajan paino on polvien ja reisien varassa, sitä vähemmän jalat väsyvät. Kun polkukin oli sula ja monin paikoin pehmeä hiekka otti askelen mukavasti vaimentaen vastaan, laskeutumisesta tuli vauhdikas. Aivan mäen alaosassa tuli aiemmin lähtenyt ryhmä selkä edellä vastaan, ja loppukiri otettiin Maxin kanssa juosten.
Maxin raportti 18.9.
Seuraava jakso: Suihku ja pyykki
Edellinen jakso: Ykköseen yöksi
Vastaa